Kouluhyllystä koululaisten kenkähylly

Viime postauksessa vilautin kuvaa kellertävästä avohyllyköstä, jonka nostatin siipan avustuksella ullakolta alakertaan ja otin kovaan käsittelyyn samantien. Hylly on saatu vuosia sitten lastemme koululta, josta siivottiin vanhoja kalusteita pois uusien tieltä ja lahjoitettiin niitä haluaville.

Vähän mietin aloittaessani, mitä hyllykkö tykkää maalauksesta, kun on jonkun vuoden maannut kylmällä ullakolla, alttiina ulkoilman kosteudelle. 

Ajattelin kuitenkin, että meni syteen tai saveen, hylly on ilmainen eikä juuri minkään arvoinen. Lisäksi päättelin, että kosteus pääsee kyllä haihtumaan maalatustakin kapineesta, kun maalina on hengittävä kalkkimaali (eli liitumaali).

Sellainen siitä sitten tuli kaikessa vaatimattomuudessaan. Maalasin kahteen kertaan JDL:n Black Velvet -kalkkimaalilla (päälle sivelin pellavaöljyä suojaksi). Ja sellainenkin kaamea tilanne siinä maalatessa tuli eteen, että maali loppui puolentoista maalikerroksen jälkeen. Pikainen paniikkipohdinta tuotti tulosta, kun muistin, että ostaessani oman purkkini 'mustaa samettia' olin ystäväni kanssa Joensuussa shoppailemassa ja ystävä osti samaa maalia. Äkkiä kyselyä, vieläkö maalia on jäljellä, ja olihan sitä. Sovimme treffit heti seuraavaksi päiväksi, ja sain maalini.

Voi sitä onnea! Kiitos S:lle edelleen tästä elintärkeästä maalitilkkasesta! Pelastit paitsi päiväni ja projektini, myös tuulikaappini!

Kengät ovat nimittäin pitkään kaivanneet lisää tilaa. Kun kuusihenkinen perhe ahtautuu pikkuruiseen tuulikaappiin kenkineen, eikä vuodenaika osaa päättää, miksi alkaisi, ja tarvitaan samaan aikaan sekä saappaita, loskareita, toppakenkiä, lenkkareita ja ties mitä kaikkea, on siinä tilalle totisesti tarvetta. Näin tyhjäksi tämä kenkähylly tuskin jää, kun muu perhe kotiutuu reissustaan.

 

Olen nimittäin saanut viettää viikonlopun yksin kotona. Tosin suurimman osan ajasta olen viettänyt töissä ja nukkuen, mutta tänään, kun olen vapaalla, olen ehtinyt vähän nauttimaankin hiljaisesta kodista. Ja koska kenkähyllyä kuvatessa oli aikaa ja rauhaa, eikä kukaan viskellyt villasukkia ja kuraisia rukkasia kameran linssin eteen, huomasin pitkästä aikaa rakkaan naulakkonikin. Kadottaessani suurimman osan blogini kuvista kadotin kuvat myös tästä naulakosta, joten laitetaan samalla tästäkin uusi esittely.

Tämä minulle hyvin rakas naulakko on alunperin löytö vaasalaiselta kirpparilta, ja entisessä kodissamme se oli ompelupöydän päällä naulakkona ihan sellaisenaan. 

Nykyisessä kodissamme ehdimme asua hyvän aikaa, ennen kuin sain aikaiseksi maalata löytöni. Täällä on juttu naulakon uudistuksesta. Ikävä kyllä osa kuvista on kadonnut bittitaivaalle.

Pinnassa on siis Juvin maitomaali, jonka alla on etikkapetsi. Petsin tummentamaa puupintaa on hiottu esiin, ja päälle on levitetty pellavaöljyvaha antamaan pinnalle suojaa. Vaha syvensi samalla kulutusten puuväriä entistäkin tummemmaksi.

Olen edelleen ylen onnellinen, että tutustuin Juvin kautta tähän maitomaaliin. Jos maitomaali kiinnostaa, kannattaa tutustua Juvin sivuilla oleviin esittelyihin. Saman firman verkkokaupasta saat myös itse maalijauheen. 

Iloista vappuaattoa!