Purkajaiset

Saunamökki on ollut meidän omaisuutta nyt neljä päivää.

Ensiksi se on ollut sijoillaan vuosikymmeniä lähes muuttumattomana, maatunut omassa rauhassaan metsän kasvaessa ympärillä. Se on majoittanut ampiaisia, lintuja ja ties minkälaisia tupajumeja suojiinsa, ja nyt me revimme sen kaiken atomeiksi.

Harmi on ollut suuri, kun kehikko ei olekaan ehjä. Kuitenkin ne kohdat, joissa hirttä on, ovat täydellisiä. Purkamisen lomassa olen useaan otteeseen istunut mättäälle ihailemaan vanhoja hirsiä. Kukahan nekin on aikanaan veistänyt, tehnyt hienot salvokset, sovitellut ne toisiinsa. 

Olisko tuo joku uskonut, jos hänelle olisi silloin kerrottu, että seuraavalla vuosituhannella joku toinen ihastuu niihin hirsiin ja haluaa siirtää ne pihaansa. Ja että se toinen riehuu sorkkaraudan ja vasaran kanssa kaiken muutamassa päivässä alkutekijöihinsä.

 

Kattopanelointi on tosin kovempi juttu. Joudun nousemaan ensiksi välipohjaan ja tyhjentämään sieltä purut ja kaiken sen eläinperäisen materiaalin, jotta pääsen repimään paneloinnin saamatta kuutioittain purua niskaan. Jos minulla todetaan muutaman viikon päästä myyräkuume, tiedän, mistä olen sen saanut. Uskomatonta, miten paljon hirsien välissä, levytysten alla, voikin olla hiirenpapanoita!

Saunamökin toinen pääty on lautarakenteinen, ja tarkoitus on saada mukaan vain tuo hirsinen puoli. Siinäkin on pihavajalle hyvin kokoa. Siellä sisällä ollessani katselin, että ihan se menisi pienestä kamarista, jos kyse olisi talosta.

Tällainen hirsikaunotar sieltä levytysten ja panelointien alta löytyi. Kaikkea ne ihmiset piilottavatkin!

Paljon on vielä työtä edessä. Silti näen jo mielessäni mökin meidän pihamaalla. Kyllä laho ja homeinen voikin olla kaunista. Hirsi on todellista taidetta!