Kivirivi etupihalla

Sain toiveen esitellä uudestaan kiviprojektiamme, kun vanhat kuvat ovat ehtineet blogista katoamaan. Ja koska ulkona on kaksi astetta kylmää ja kello niin paljon, ettei uloskaan enää kannata lähteä, on sama näpytellä tämä nyt, kun sopivasti on sellainen hetki. 

Meidän hakkuuaukeana ostamamme tontti on loivassa rinteessä. Sen lisäksi leimaava tekijä on kivet. Niitä on joka puolella, isoja ja pieniä, maan alla ja maan päällä. Kaikkialla. Kun ryhdyimme suunnittelemaan nurmea etupihalle, kivien määrä kävi todenteolla otsalohkoon. On edelleen tänä päivänäkin ihan sama, mihin lapionsa tällä tontilla iskee - se kolahtaa aina kiveen.

Suurimmat järkäleet, joita kaivurikaan ei saanut ilmaan, haalattiin kauhan avulla riviksi kuvan oikeaan laitaan. Tässä ne ovat vielä yhtenä röykkiönä.

Pihan vasemmalle reunalle tehtiin pieni pengerrys kivien avulla, jotta koko nurmialue ei olisi yhtä kaltevaa pintaa. Rivin alapuolelle kaivettiin ensiksi salaoja, kuten pitkin pihaa muuallekin. Sen jälkeen siippa asetteli traktorin ja kaivurin avulla isoista kivenjärkäleistä mahdollisimman tiiviin aidanteen. Vasta sen jälkeen työnneltiin yläpuolen maamassat kiviä vasten.

Melkoista tasoittelua se tietysti vaati ennen kuin oltiin nurmikkovaiheessa, mutta sekin aika koitti. Ensiksi kylvettiin nurmi "alapuolelle", yläpuoli oli siinä vaiheessa vielä kesken. Jätekatos asettui luontevasti kohtaan, johon roska-auton perä yltää, kun se peruuttaa pihaan.

Nurmenkylvövaiheessa emme ehtineet keskittyä kivireunan viimeistelyyn. Se kaivettiin myöhemmin auki ja täytettiin soralla.

Ennen kuin kivirivin yläpuolelle saatiin nurmi, kasvoivat reunalla jo lamoherukat. Siinä on kyllä sellainen pengerryksen koristaja, ettei voi kuin kehua! Keväällä se on lehdessä ensimmäisenä, kasvaa ja leviää nopeasti, eikä vaadi kasvualustaltakaan paljon. Olen surutta leikellyt maahan ulottuvia oksia, ja jos ne ovat ehtineet juurtumaan, saa niistä uusia taimia. 

Tässä sadetetaan jo yläpuolenkin nurmenkylvöksiä.

Kun nurmi, kivet ja kaikki perusasiat oli saatu aloilleen, pääsin täyttämään pengerryksen reunaa muullakin kuin lamoherukalla. En äkkiä edes muista mitä kaikkea siinä kasvaa, mutta ruusupensaat ovat valloittaneet ison osan, samoin sormustinkukat ja jokakesäiset unikkokylvöt.

Tässä on päästy siistimään alapuolen reunus soralla.

Eipä tästä ehkä kauheasti apua ollut kenellekään vastaavan projektin suunnittelijalle. Mutta jos inspiraatiota edes löytyi, niin eteenpäin sekin on. Meillä ei tosiaan näihin piha-asioihin ole minkään valtakunnan pätevyyttä, vaan ihan oman fiiliksen ja kokeilun kautta on edetty alusta saakka. Jokunen huonokin ratkaisu on tehty ja jälkikäteen korjailtu, mutta tästä kivipengerryksestä tykkään kovasti aina vaan.

Viimeinen kuva on vuoden takaa, kesäkuulta, kun idänvirpiangervot kukkivat.

Aika ihanaa.