lauantai 27. toukokuuta 2017

Jäätävä piha herää eloon

Alan olla pikkuhiljaa lapsellisten itkupotkuraivareiden partaalla näiden ilmojen takia.


Niin kylmä! Niin tolkuttoman kylmä! Tavallisesti olemme grillanneet ties kuinka monet ruuat ulkona jo tähän aikaan vuodesta, mutta ei nyt. Jäätelöä voi ulkona syödä (jos pystyy siinä hyytävässä kylmyydessä) mutta lämmintä ruokaa on turha kuvitella saavansa tuulen suojaan lämpöisenä. Yläkuvan tulppaanitkin ovat nousseet kituvina vasta reilun kymmenen sentin korkeuteen. Ja ollaan kohta kesäkuussa! Viimeiset lumet sulivat talon takaa vasta alkuviikolla, lomarissumme aikana.


Kylmästä kiukuissani olen yrittänyt kaivaa vallihautaa erottamaan istutuksia ja pengerryksen yläpuolella olevaa nurmikkoa. Tämä on ollut tarkoitus tehdä alusta alkaen, mutta puolen hehtarin pihassa on monenlaista touhua tarjolla, ja nämä hanttihommat on helppo siirtää aina tuonnemmaksi.


Siitä venyttelystä palkintona saankin pitää melkoiset kitkijäiset vallihaudan paremmalla puolella, sillä tottahan toki nurmi on levinnyt iloisesti sinnekin. 

 

Hankalin on tämä patjarikko, jonka sekaan on työntynyt nurmea. Rikolla kun ei ole kunnon juuriakaan, joten jos sen joutuu nostamaan maasta, on vaikea saada sitä enää takaisin.


Kitkijäisten jälkeen onkin odottamassa vähän mukavampi projekti, kun syksyllä autotallin pohjan tieltä tähän kärrätyt kivet odottavat järjestelyä, multakuormaa ja istutuksia. Kaikenlaista kivaa on tähän mielessä, mutta keskelle suunnittelemani suurempi syvänne, johon tulee multaa lähes metrin verran, aiheuttaa hyvänlaatuista päänvaivaa. Kauhea ongelma miettiä, haluaako siihen rautatieomenapuun, pilvikirsikan, jonkun syreenin vai minkä ihmeen. Joku kukkiva puu siinä pitää kuitenkin olla, sen olen päättänyt. Ideoita saa heittää.



Alapuolen kuvassa ei juurikaan erotu, mutta kivikon oikeassa reunassa, tielle ja etupihalle päin, on istuimen mallinen kivi aseteltuna niin, että siihen voi välillä istahtaa lepuuttamaan puutarhatöissä väsynyttä selkäänsä. Hauska idea siipalta! Kivikon reunoille tulee jälleen sora, alla onkin jo suodatinkangas.


Kylmässä säässä on se hyvä puoli, että puolison mielestä se on paras työsää. Niinpä suunnitteilla ollut tiililattia pergolan alle toteutui nopeammin kuin uskalsin edes kuvitella, enkä itse tehnyt tämän eteen juuri muuta kuin olin apuna kaivamassa nurmea pois tiilien tieltä.


Katosta ei ole vielä kiinnitetty tiililattiaan mitenkään, ja kattokangaskin on vain muutamalla tarralla malliksi kiinnitetty. On kuitenkin helppo kuvitella, miten ihana tuolla on kesällä istuskella, kun pöytään saadaan kesäkukkia ja aurinko lämmittää tummat metallituolit.


Vanhan tiilen ja kelapöydän puun yhdistelmä on minusta superkaunis.


Saumoissa on sementtiä ja hiekkaa suhteessa 1:5. Hiekka harjattiin saumoihin ja kasteltiin lopuksi vesiletkulla. Vähän saa vielä joutessaan harjailla irtohiekkaa ja sementtimurua tiilien päältä. Jatkossa nurmenleikkuun pitäisi sujua eri helposti, kun ruoho ei pääse pariakymmentä senttiä lähemmäs pergolan jalkoja.


Ja paluu etupihan kylmyyteen. Vuoden 2016 talvi tappoi talon edestä rinneangervot, ja niiden poissaoloon en ole tottunut millään. Niinpä hain tänä kesään uudet angervot entisten tilalle. Ne on kyllä sama ostaa vaikka joka kesä, kun näyttävät olevan K-raudassa aina tarjoushintaan. Toivotaan nyt kuitenkin, että nämä kestävät tässä vuodesta toiseen, eikä sellaisia tuhotalvia enää tulisi, että helpotkin lajit kuolevat.


Kukkia ei ole vielä näkynyt oikein missään. Sammalleimussa näyttää olevan nyt nuppuja, ja muutama siperianunikko talon edustalla on kasvattanut kukkavarret. Muuta ei juuri vielä olekaan.


Maasta työntyy kuitenkin pontevasti uusia alkuja. Erityisen ilahduttavaa on nähdä pionin kasvuvoima vuosien odottelun jälkeen. Se ryhtyi kukkimaan vasta viime kesänä, kun tajusin jakaa juroneen juurakon ja jättää juurenniskan ylemmäs. Olin tainnut istuttaa sen aikaisemmin liian syvään. Nyt molemmat jaetut juurakon osat työntävät uusia varsia monesta kohtaa maan läpi ja näyttävät olevan täynnä tarmoa.


Mutta mikäs tämä on?


Oletan tämän olevan joku sipuli syksyisistä sekoituksistani, mutta ei mitään hajua, mikä laji sieltä nousee. Ei näytä entuudestaan tutulta. Tulee mieleen lähinnä joku ananas!


Viime kesänä istutettu puistoruusu 'Ilo' on melkoinen roikale nykyään. Korkeimmat varret yltävät jo kahteen metriin, ja mietinkin, pysyykö se lehtineen ja kukkineen pystyssä ilman tukea, vai olisiko viisasta hankkia sille jonkin sortin tuki nyt, kun se olisi vielä mahdollista saada paikalleen. Ilon juurellakin on pionia.


Takapihan huolettomuuspenkki huolehtii itse itsestään ja näyttää nousevan pontevasti jaloilleen tänäkin kesänä. Vahvimpina lajeina ovat edelleen ukonhattu ja kevätvuohejuuri, mutta joukossa on myös elokuunasteria, päivänliljaa ja kevätesikkoa. Kiertäessäni pihalla kuvailemassa törmäsin näihin maahisiin, jotka oli nostettu istumaan puutarhaportin kupeeseen kiven päälle. Ovat kuulemma koululaisten vapaa-ajan tuotoksia viime syksyltä. Aika hienoja, vai mitä! :D



10 kommenttia:

  1. Minä aattelin laittaa tälle kesälle purppuraomenapuun tai jonkun vaaleanpunaisen lajikkeen, kun on äitienpäivälahjakortti käyttämättä. Kukkivat puut on ihania! Ja hellyttäviä nuo ukkelit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen kans katsonut purppuraomenapuuta, kun on Hankkijalla tarjouksessa. :)

      Poista
  2. Näyttää värililjalta tuo ananaksesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm.. Viherpeukaloilta olen tilannut värililja Mapirana myytyä liljaa, ja ainakin sen alku on erilainen. Mutta olis oikein hyvä juttu jos se on joku lilja, niitä ei mulla vielä montaa olekaan! :)

      Poista
  3. Minä laittaisin sellaisen puun josta saa myös hedelmiä. Kirsikkapuu on kaikkein kaunein ja luumukin pysyy melko pienikokoisena.

    "Jääkauden" kanssa on tuskailtu täälläkin, mutta loppujen lopuksi alotin kasvimaan tekoa ihan samaan aikaan kuin viime vuonnakin.

    Mari K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaisiakin mietin. Hedelmäpuille suotuisampi vain on tuo takapiha, johon ei puhalla kovat tuulet. Lisäksi siihen saattaa osua talvella lumilingon suihkut, joten harkitsen myös korkeita perennoja.

      Poista
  4. Liljalta minustakin tuo "ananaksesi" näyttää, minulla on samanlaisia kukkapenkissä ja harmittelin juuri kun unohdin keväämmällä laittaa niitä lisää sinne, nyt taitaa olla myöhäistä...

    VastaaPoista
  5. Mä ostin tässä Helmiorapihlajan, se on aivan sikaihana puu! Mut en tiiä menestyiskö teillä, kun ei ole ihan varmuutta menestyykö meilläkään. Purppuraomenapuista Makamik on vissiin kestävin lajike, mulla ollu se jo monta vuotta, taitaa olla jo lähemmäs 5 vuojen ikänen. :)
    Ja kyllä tuo Ilo pystyssä pysyy, se on tuommonen pitkän roikaleen näkönen vaan yksinään. Sehän on puoliköynnösruusu, joten joku tuki ei ois pahitteeksi, tosin ei kiipeä itsestään vaan sitä joutuu sitomaan tukeen kiinni. Mut aivan ihana ja siitä hyvä kun ei leviä.
    Kyllä se kevä sieltä vielä joskus tulee...se vaan tuo kuu synty kylmällä ja vastuupäivänäki sato, niin se taitaa sitkutella vielä viikon pari tämmöstä keliä :/ Toivottavasti ois nyt kuu väärässä ja tulis lämpimämpää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mulla oli viime kesänä tuossa Ilon tukena metallinen köynnöskehikko, sen verran jäykät oli kuitenkin nuo pitkät varret, että se näytti väkisin tukeen väännetyltä. Pitäs olla joku 3D-tuki eikä tuollainen lättänä mikä mulla siinä oli. :D
      Tuo helmiorapihlaja on kyllä kaunis, suluissa on nelosvyöhyke, kokeilla vois, mutta ehkä ennemmin takapihalle tuulensuojaan. Etupiha on kyllä aurinkoinen, mutta toisaalta siinä tuulee usein järveltä päin aika kovasti. Ihan hiljattain totesin etu- ja takapihan lämpöyilaeron olevan melkoinen, kun etupihalla piti laittaa paita ja takki että tarkeni, mutta kun meni takapihalle, pärjäsi T-paidassa.

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.