keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Kun norsu posliinikaupasta puntarin osti

Harvoin tässä tuntee oloaan kovin norsuksi, mutta maanantaina se oli ainakin lähellä. Kävin nimittäin osto- ja myyntiliikkeessä vähän särkemässä tavaraa.


Kuopiolaisessa Alexin Kodinpörssissä käyn harvoin, sillä tavaran paljous pursuaa siellä kaikkialle niin, että sieltä on hankala edes löytää mitään, mutta joskus asenne on kohdallaan ja uskaltaudun kaivautumaan siihen tavaran paljouteen avoimin mielin.


Sitä en tiedä, olenko niin kauhean tervetullut sinne enää jatkossa. Vandaalimummo!


Ensiksi kiertelin pienen, kattoon saakka täyteen tavaraa ahdetun liiketilan ympäri ja palasin sitten ajan kanssa tutkailemaan joitakin juttuja uudestaan. Kiinnostuin helmenharmaasta viltistä, joka oli heitetty suojelemaan antiikkisohvan kangaspintaa, ja kysyin sen hintaa. 14 euroa oli mielestäni liikaa, joten annoin olla ja totesin, että turhan kova kirpparihinnaksi.


Yhden kaapin päällä oli siistikuntoinen metallipannu, jota suunnittelin perheen teehetkissä käytettäväksi. Lapset kun ovat innostuneet juomaan teetä hunajan kanssa, ja vedenkeitintä huomattavasti näpsäkämpi vaihtoehto olisi teräspannu, johon voisin hauduttaa kerralla täyden pannullisen valmista teetä.

Kyselin, löytyisikö myyjältä magneettia, jolla voisin testata, käykö pannu induktioliedelle. Tiesittehän tekin sen kikan, että jos magneetti tarttuu pannun pohjaan, se käy induktiolle. No, magneetti löytyi, mutta pannu oli epäkelpo. Palasin nostamaan sen takaisin kaapin päälle, mutta hiukkasen väärässä asennossa, sillä pannun nokka olikin nyt eri suuntaan kuin alas otettaessa, ja se työnsi mennessään kaapin toiselta puolelta alas lasipullon, joka tippuessaan rikkoi jonkun toisen purnukan, joka tippui alas vieressä olleen lipaston päältä ja vei mennessään mukana vielä jonkun posliinilautasen. Siivo oli hirveä ja sirpaleita kaikkialla.

Hetken aikaa oloni oli varsin sanaton. Sitten tajusin pahoitella ja pyytää anteeksi, ja vähän taisin selitelläkin, että kun täällä on niin kauheasti tavaraa joka puolella. Myyjä vähätteli ensijärkytyksestään toivuttuaan, että ei se mitään, ei haittaa, ja että näitä sattuu, koska tosiaan paikka on niin täynnä tavaraa.

Sirpaleita kerätessämme näin valkoisen, vanhan vaa'an, ja kysyin, mitä se maksaisi. Monesti aikaisemminkin olin vastaavia milloin missäkin himoinnut, mutta jättänyt ostamatta. Puntarilla oli kuulemma hintaa kymppi, mutta heti perään myyjä sanoi, että saisin sen kahdeksalla eurolla. Päätin ostaa sen.


Vielä-kerran-pahoittelujen ja sirpaleiden keruun jälkeen palasimme kassalle, jotta voisin lunastaa vaakani. Työnsin jo korttia maksupäätteeseen, kun myyjä tarjosi aikaisemmin kyselemälleni viltille kahdeksan euron hintaa. Vastasin ilahtuneena, että jos se on kunnossa ja ehjä, niin ostan sen.


Olihan se. Ei tahran tahraa missään. Minusta tuo on tosi kaunis, joten mukaanhan se lähti. Siinä on bambumainen tuntu, mutten tiedä, mitä se oikeasti on. Ei se ainakaan akryyliä ole, sen verran sillä on painoa.

Ehkä uskallan mennä Kodinpörssiin vielä joskus, mutta isot olkalaukut kannattaa unohtaa autoon, jotta siellä uskaltaa pyöriä ympäri, ja ehkä odotan hetken ennen kuin palaan apajille, jotta naamatauluni unohtuu myyjän mielestä. Lähtiessäni kiitin ja totesin, että poistun ennen kuin särjen lisää tavaroita. Myyjä, joka ei selvästikään puhunut suomea äidinkielenään, naurahti hiukan viiveellä, mutta taisi kuitenkin ymmärtää vitsini.

Kotona selailin vielä Elloksen alesivuja inspiraatiota etsiskellen, ja löysinkin pari ihanaa juttua. Tämä ruukku on just eikä melkein meille. Aivan ihanan rouhea alusta lankakäynnökselle!


Tällaiset sakset sain myös alehintaan koriini, eikä näiden ostoa kai tarvitse edes perustella. Onhan tällaisilla ihan eri hienoa leikellä jotain herneenversoja leivän päälle.


Jokin viehättää myös tässä tehdastyylisessä hyllykössä, mutta koska meidän seinään on niin kauhean hankala saada reikiä, en viitsinyt haaskata tähän rahojani. Olisihan tämä kyllä aika komistus poikien huoneeseen!

 Ihanaa auringonpaistetta jokaiselle leidille, joka täällä käy! 
Niin - ja kääntyilkää kirppareilla varovasti!

19 kommenttia:

  1. Hah, just sama ruukku ja samat sakset oli munki korissa :D lisäks kyllä vielä pellavainen päiväpeitto. (Tällai sun blogin perusteella ois voinu kyllä seki suhun iskeä..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hyvä että skippasin tekstiilit! :D Kuulostaa siltä että koriin olis mennyt. Tosin olen siinä iässä etten halua käyttää päiväpeittoa, nätti pellavainen tuplapeiton pussilakana toimii sekä peittona että päiväpeittona. ♡

      Poista
  2. Kivoja löytöjä olet kyllä tehnyt!

    VastaaPoista
  3. Miten muuten saa lankaköynnöksen pysymään hengissä? Minulla kuolee alta aikayksikön....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos multa kysyt, niin ostamalla säännöllisin väliajoin uuden! :D Ei niitä saa elämään muutamaa kuukautta pidempään, vaikka tekisi mitä. En tiedä onko meillä vaan liian lämmintä.

      Poista
    2. Ei se lämmöstä ainakaan voi olla kiinni, kun meillä on kovin viileää ja ei kestä hengissä kuin korkeintaan 3kk. Harmi sinänsä kun on niin kaunis kasvi.

      Poista
  4. 😄 tekevälle sattuu, eikös se niin ole. Tosi nätit löydöt sulla kyllä ja täytyypä klikata pieni ellostilaus kun tuon tyylistä kukkaruukkua olen haaveillut omaankin pirttiin. Mun täytyy vaan käydä anopilta hakeen pari kukanrönsyä kun jostain kumman syystä mun kukat aina kuolee 🙊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niin niitä kuolee mullakin, jotkut sitkeät elää mutta osaa ei saa elämään vuosia vaikka niille juttelisi mukavia joka päivä.

      Poista
  5. Kivat löydöt! Mullakin on noi Elloksen sakset ja ne on ihanat! Ne on yllättävän järeät jopa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva tietää! :) Sainkin aamulla viestin että ovat Matkahuollossa, pääsee illalla töiden jälkeen testailemaan! <3

      Poista
  6. No voi harmi kun noin kävi. Onneksi myyjä oli ymmärtäväinen.
    Ihanan puntarin löysit samoin ton peiton, ihan hinnat oli jees !!

    VastaaPoista
  7. Väittäisin, ettei sinua voi kuvailla sanalla norsu, mutta aika hyvin passasi otsikko juttuun :D Hyvin päättyi kuitenkin reissu, kun lähti aarteita matkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no rippuu mitä sillä meinaa :D Mutta kyllä, loppu hyvin kaikki hyvin. En tiedä oliko myyjällä mutta minulla ainakin. :P

      Poista
  8. Löydöt on hienoja! Minä en ole uskaltanut sinne liikkeeseen mennä ollenkaan, kun olen kokoa norsu ja siellä ei mahdu liikkumaan :D. SIis kävin minä kerran siellä toteamassa, ettei kannata lähteä hajottamaan mitään. Harmi, että sulla sattui tippumaan tavaraa. Ei ne kauaa muista kuka se oli, joka hajotti ;).

    VastaaPoista
  9. No sinusta ei saa norsua tekemälläkään. Ei juuri edes pullea reppu selässä :) Mutta voin kuvitella tilanteen. Hienoja löytöjä. Myyjältä fikausti kun vielä anto alennusta viltistäkin.

    VastaaPoista
  10. Joissakin paikoissa on vaan liikaa tavaraa.. Hienoja löytöjä! Tuollaisen vaa'an minäkin tahtoisin löytää.

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.