Peruksia

Ei näissä varsinaisesti mitään näyttämistä ole, mutta kun kerran ompelin, niin kuvaankin sitten.

Edellistä isommassa koossa yksi peplum-helmatunika, ja jotta jatkossa muistaisin, niin kerronpa täälläkin, että tämä kiva tunikakaava oli Ottobren numerossa 1/2015. Edelliset tunikat tällä kaavalla ompelin ekalaisellemme syksyllä koossa 116, nyt sentään kokeillaan jo siirtyä kokoon 122. Kasvaa se!

Esikoinen puolestaan on murissut muutaman viikon toppivajettaan, koska yhtäkään T-paitaa ei voi kuulemma käyttää pitkähihaisen alla, vaan pitää olla nimenomaan toppi. T-paitoja olisi tietysti kaapissa kasapäin, mutta toppeja vain muutama, joissa vielä helman mitta riittää. Leveydestään tuo varsajalka mahtuisi vaikka 110-senttisiin yläosiin, mutta pituudesta alkaisi ehkä kinnata.

Tein kerralla isompia kuin koskaan aikaisemmin, 146-senttisiä. Näyttävät hurjan isoilta, mutta ehkä ne on jo käyttökelpoista kokoa kuitenkin.

Yllä olevan korentotopin tein oman tunikan ompelujämistä, ja tarkalle meni. Riitti kuitenkin.

Näitä mintunvihreän eri sävyjä minulle on jostain ilmestynyt trikoolaatikkoon useampia paloja, ja kun kankaita.comista tuli joskus ostettua myös samansävyisiä silityskuvia, yhdistin pari vahinko-ostosta.

Silityskuvan ohjeet olivat millä liekään tanskan kielellä, ja sen vähän mitä niistä tajusin, luin, ja loput mentiin mututuntumalla. Kuvion ja paperin jäähdyttyä silityksen jälkeen sain paperin irti, mutta osa kuviosta meinasi väkisinkin lähteä mukana. Pitäisi varmaan kokeilla silittää lisää vaikka leivinpaperin läpi. Menisiköhän ihan mönkään jos kokeilisi?

Sellaisia tällä kertaa. Hartitkin on ihan jumissa, kun pitkän, piiiitkän ompelutauon jälkeen pääsin vihdoin vähän huristelemaan. Jos ompelee enemmän, hartiajumeja ei tule. Pitkän tauon aikana tuntuma työhön katoaa, ja kai sitä jäkittää sitten hartioitakin. 

 Aurinkoista viikonloppua!