Kun norsu posliinikaupasta puntarin osti

Harvoin tässä tuntee oloaan kovin norsuksi, mutta maanantaina se oli ainakin lähellä. Kävin nimittäin osto- ja myyntiliikkeessä vähän särkemässä tavaraa.

Kuopiolaisessa Alexin Kodinpörssissä käyn harvoin, sillä tavaran paljous pursuaa siellä kaikkialle niin, että sieltä on hankala edes löytää mitään, mutta joskus asenne on kohdallaan ja uskaltaudun kaivautumaan siihen tavaran paljouteen avoimin mielin.

Sitä en tiedä, olenko niin kauhean tervetullut sinne enää jatkossa. Vandaalimummo!

Ensiksi kiertelin pienen, kattoon saakka täyteen tavaraa ahdetun liiketilan ympäri ja palasin sitten ajan kanssa tutkailemaan joitakin juttuja uudestaan. Kiinnostuin helmenharmaasta viltistä, joka oli heitetty suojelemaan antiikkisohvan kangaspintaa, ja kysyin sen hintaa. 14 euroa oli mielestäni liikaa, joten annoin olla ja totesin, että turhan kova kirpparihinnaksi.

Yhden kaapin päällä oli siistikuntoinen metallipannu, jota suunnittelin perheen teehetkissä käytettäväksi. Lapset kun ovat innostuneet juomaan teetä hunajan kanssa, ja vedenkeitintä huomattavasti näpsäkämpi vaihtoehto olisi teräspannu, johon voisin hauduttaa kerralla täyden pannullisen valmista teetä.

Kyselin, löytyisikö myyjältä magneettia, jolla voisin testata, käykö pannu induktioliedelle. Tiesittehän tekin sen kikan, että jos magneetti tarttuu pannun pohjaan, se käy induktiolle. No, magneetti löytyi, mutta pannu oli epäkelpo. Palasin nostamaan sen takaisin kaapin päälle, mutta hiukkasen väärässä asennossa, sillä pannun nokka olikin nyt eri suuntaan kuin alas otettaessa, ja se työnsi mennessään kaapin toiselta puolelta alas lasipullon, joka tippuessaan rikkoi jonkun toisen purnukan, joka tippui alas vieressä olleen lipaston päältä ja vei mennessään mukana vielä jonkun posliinilautasen. Siivo oli hirveä ja sirpaleita kaikkialla.

Hetken aikaa oloni oli varsin sanaton. Sitten tajusin pahoitella ja pyytää anteeksi, ja vähän taisin selitelläkin, että kun täällä on niin kauheasti tavaraa joka puolella. Myyjä vähätteli ensijärkytyksestään toivuttuaan, että ei se mitään, ei haittaa, ja että näitä sattuu, koska tosiaan paikka on niin täynnä tavaraa.

Sirpaleita kerätessämme näin valkoisen, vanhan vaa'an, ja kysyin, mitä se maksaisi. Monesti aikaisemminkin olin vastaavia milloin missäkin himoinnut, mutta jättänyt ostamatta. Puntarilla oli kuulemma hintaa kymppi, mutta heti perään myyjä sanoi, että saisin sen kahdeksalla eurolla. Päätin ostaa sen.

Vielä-kerran-pahoittelujen ja sirpaleiden keruun jälkeen palasimme kassalle, jotta voisin lunastaa vaakani. Työnsin jo korttia maksupäätteeseen, kun myyjä tarjosi aikaisemmin kyselemälleni viltille kahdeksan euron hintaa. Vastasin ilahtuneena, että jos se on kunnossa ja ehjä, niin ostan sen.

Olihan se. Ei tahran tahraa missään. Minusta tuo on tosi kaunis, joten mukaanhan se lähti. Siinä on bambumainen tuntu, mutten tiedä, mitä se oikeasti on. Ei se ainakaan akryyliä ole, sen verran sillä on painoa.

Ehkä uskallan mennä Kodinpörssiin vielä joskus, mutta isot olkalaukut kannattaa unohtaa autoon, jotta siellä uskaltaa pyöriä ympäri, ja ehkä odotan hetken ennen kuin palaan apajille, jotta naamatauluni unohtuu myyjän mielestä. Lähtiessäni kiitin ja totesin, että poistun ennen kuin särjen lisää tavaroita. Myyjä, joka ei selvästikään puhunut suomea äidinkielenään, naurahti hiukan viiveellä, mutta taisi kuitenkin ymmärtää vitsini.

Kotona selailin vielä Elloksen alesivuja inspiraatiota etsiskellen, ja löysinkin pari ihanaa juttua. Tämä ruukku on just eikä melkein meille. Aivan ihanan rouhea alusta lankakäynnökselle!

Tällaiset sakset sain myös alehintaan koriini, eikä näiden ostoa kai tarvitse edes perustella. Onhan tällaisilla ihan eri hienoa leikellä jotain herneenversoja leivän päälle.

Jokin viehättää myös tässä tehdastyylisessä hyllykössä, mutta koska meidän seinään on niin kauhean hankala saada reikiä, en viitsinyt haaskata tähän rahojani. Olisihan tämä kyllä aika komistus poikien huoneeseen!

 Ihanaa auringonpaistetta jokaiselle leidille, joka täällä käy! 

Niin - ja kääntyilkää kirppareilla varovasti!