lauantai 21. tammikuuta 2017

Kesäkuvahyökkäys ja hirsihaaveita

Ihan siitä ilosta, että tänään paistoi aurinko ja huomasin päivän olevan jo paljon pidempi, latasin kauhean nivaskan kesäkuvia viime- ja toissakesältä katseltavaksenne. Osa, ellei jopa kaikki, on nähty jo joskus tässä blogissa, mutta ei välitetä siitä.


Kuvien runsauteen saattaa olla vaikutuksensa silläkin, että uusittu nettiliittymä on supernopea vanhaan verrattuna, ja lataa tällaisenkin kuvamäärän ykkössekunneissa, kun kymmeneenkin kuvaan on ennen mennyt ennemmin minuutti- kuin sekuntimääräinen aika.


Samalla yritän saada ajatukset pois eräästä hirsikehikosta ja suunnata ajatukset omalle pihalle ja lähestyvään kevääseen. Realismia peliin, nainen!



Pimeimpään talvisaikaan ajatukset saa pysymään jotensakin kurissa kaikenmaailman haihatuksista, lukuunottamatta hetkittäisiä joutoaikoja, jolloin ajatus karkaa milloin mihinkin etuoven tai navetta.comin juttuihin. Mutta kun kevät tulee, tai oikeastaan jo tammikuussa, talokuumeesta tulee melkein sairaus.




Kiittämätön naisenhupakko, joka asuu omassa, itse rakennetussa talossa, eikä sekään kelpaa.






Puolustuksekseni on sanottava, että tämä talo on alun alkaenkin rakennettu sillä ajatuksella, että asutaan muutama vuosi ja katsotaan sitten, rakennetaanko toinen vai löytyykö jostain muiden meille valmiiksi sata vuotta sitten rakentama.



Muutamaa on käyty katsomassa, mutta ilmeisesti niitä ei ollut rakennettu meille, koska joku muu ne myöhemmin osti. Me emme nimittäin omista tätä taloa, vaan tämä talo omistaa meidät. Ei tästä noin vain ovet paukkuen lähdetä. Rakennettavaakin vielä on, jos haluamme myydä valmista keskeneräisen sijaan.




Onneksi kesä sentään tulee uuteenkin taloon, vaikka aurinko ei hivelekään harmaantuneita ladon seiniä ja punamullattua navettaa, narisevia puulattioita ja aaltoilevia ikkunalaseja.






Tämä veijari olisi varmaan ihmeissään uudesta asuinpaikasta, mutta kelpuuttaisi luultavasti minkä tahansa töllin, jos portaat vain olisivat etelään, kuten nyt. Kelpaa siinä kelliä. Tämänhetkinen ulkoilu on tällä karvakasalla vähän toista - pikaisesti pissalle ja samantien takaisin. Siipan sitä ihmetellessä ja moittiessa minä puolustan. Kyllä me kissan kanssa taas kesällä ollaan ulkona, ihan varmasti!





Ja mikäs tuolla olisikaan ollessa. Auringon helliessä. Kurkunkasvatuksestakin jo lasten kanssa juteltiin tänään ja päätettiin, että ensi kesänä kastellaan edelliskesää uutterammin kurkkuja, jotta saadaan niistä meheviä. Varsinaisista keskeneräisistä projekteista on turha mainitakaan muuta kuin että niitä on.






Yksi isoimmista projekteista (autotallia ei lasketa, koska se on enemmän miehen projekti) on täyttää uusi kivialue mullalla ja kasveilla. Kymmenneliöinen kiviröykkiö ilmestyi pääoven eteen syksyllä, kun autotallille kaivettiin pohjia. Kivien määrä oli jälleen kerran totaalisen käsittämättömän uskomattoman valtava. Vain murto-osa hyödynnettiin, suurin osa kärrättiin savisen maamassan mukana muualle, tontin joutoreunalle.



Älyttömintähän kaikessa tässä kuumeessa ja talohuokailussa on se, että kun on rakentanut yhden keskikokoisen uuden talon alusta saakka, ja osa pihatöistä on edelleen kesken, pitäisi ihmisen jo ymmärtää rajansa ja ajankäyttömahdollisuutensa. Ja se, että jos uuden tekemisessä oli käsittämätön määrä työtä vuosiksi, olisi vanhan, nykyistä taloa isomman kehikon muuttamisessa uudelleen pystytetyksi taloksi moninkertainen urakka. Joku pohjanmaalainen, jääräpäinen ihmisrotu on vain hidas oppimaan. Varsinkin, jos kyse on vanhoista taloista.


Mutta tällaisia sekavia ajatuksia tänä iltana. Kummempaan en juuri nyt pysty, sillä aikaisemmin tänään olen käyttänyt kaikki voimani trampoliinin tyhjentämiseen lumesta. Ja voin kertoa, että nelimetrisen trampoliinin päälle sataa muutamassa kuukaudessa aika uskomaton määrä lunta. Saattaa olla, että ensi syksynä muistamme poistaa trampoliinista pohjan vähän aikaisemmin.

18 kommenttia:

  1. Ymmärrän talokuumeesi. Lapset kasvaa ja tilaa tarvisi lisää,säilytystilaa ja asuintilaa. Ja kun sulla on tuota sisustusintoakin vaikka muille jakaa niin oli varmasti ihana sisustella laajempiakin nurkkia.
    Mutta toisaalta sitten,jos talo on kuitenkin ok ja mahdutte sinne ihan ok,niin tulee varmasti mieleen kaikki hyvät puolet nykyisessä asumuksessa. Ja lapsillehan se on rakas koti,oli sitä tilaa vähän tai vähän enempi.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, anonyymi! Se tilantarve meillä alkaa juuri olla ongelmana, tämä talo on enintään nelihenkiselle perheelle ihanteellinen, ja meitä on kuusi. Muutamassa vuodessa vanhimmat lapset alkavat olla teinejä. Joku ratkaisu on saatava joka tapauksessa lähivuosina asumiseen. Muuten talona ja paikkana tämä on kyllä ihana.

      Poista
  2. Tuo tauti on kyllä piinaava, ja tunnustan itsekin kärsiväni siitä aika ajoin, vaikka mitään järkiperusteita sille ei olekaan. Nykyinen talo on enemmänkin kuin hyvä! Mutta siinä ei ole valtavia omenapuita pihalla, eikä hirsiseiniä, eikä... :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samalta virukselta kuulostaa! ;) Vielä kutkuttavampia piirteitä tämä tauti saa, kun tietää, että jossain vaiheessa jotain asumismuutoksia tulee tapahtumaan joka tapauksessa. Miten niitä malttaa odottaa, kun ei edes tiedä, mitä odottaa! :D

      Poista
  3. Tosi kauniita kesäkuvia. Pianhan on taas kevät, mitähän kukkia tuolta lumettomasta maasta nousee, sitä tässä vaan mietin ??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se jää nähtäväksi, toivottavasti ei tule kovia kasvimenetyksiä, viime kesänä oli tarpeeksi sitä lajia! :(

      Poista
  4. Tuo sama virus oli vaivana minullakin pitkän aikaa, vaan eipä ole enää 😁 Sen vanhan hirsisen olisin niin mielellään ottanut, mutta nyt täytyy sanoa että hyvin tyytyväinen olen tähän uuteenkin! Nyt saakin sitten suunnitella pihaa ja kaikkea siihen liittyvää, mikä on mahtavaa puuhaa sekin. Ja koska rajalliset ovat ihmislapsen aika sekä voimat, ei niitä ole tarkoituskaan tehdä yhdessä,saatikka kahdessa vuodessa vaan meillähän on koko loppuelämä aikaa tähän kaikkeen 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhan minäkin mieluiten ottaisin, ihan piihan ja piharakennusten takia. Jos ei sellata löydy täältä mihin olemme juurtuneet, on seuraava vaihtoehto joko muuttaa ihan muualle tai rakentaa itse. Siinä vaiheessa rakentaminen saattaa olla aika paljon vahvempi vaihtoehto. :) Ja kyllä, uusikin hirsikehikko on käynyt jo mielessä, että olishan sekin jotain, kun massiivihirrestä rakentaisi.

      Poista
  5. Siis onko se nyt tuo Keuruulla oleva 30-luvun hirsikehikko, joka näkyy linkin takana listassa ylimpänä? Apua miten nätti ja ryhdikäs talo!! Onneksi meillä tuollaisten hankinta ja rakentaminen on niin kaukaista utopiaa, ettei kannata edes haaveilla :-D Lisätilaa kaivataan jo meilläkin vaikka sentäs neljä makkaria. Vanhasta talosta minäkin haaveilen, mutta toisaalta kun on päässyt nauttimaan uuden talon helppoudesta ja huolettomuudesta, niin ihan helpolla en ehkä vanhaan vaihtaisi kuitenkaan. Mun unelma olisi uusi hirsitalo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo juuri se, mistä arvasit.. ;D Korjasin linkin, näyttikin tosiaan vievän vain kohteiden listaukseen. En tiedä olisko parempi että tuo olis utopiaa meillekin, niin osaisin lakata katselemasta tuollaisia. Miehen mielestä saattaisi olla. :D

      Jännä miksen minä opi mitään, viisi vuottahan me ehdittiin asua siinä remontoimattomassa rintamamiestalossa jossa oli 12 astetta keittiön lattialla pakkaspäivinä lämmintä, ja silti muistelen sitä hyvällä. Olisin valmis vaihtamaan uuden vanhaan, varsinkin, kun oman vanhan voisi remontoida - ja eristää sen lattian. :D

      Poista
  6. Kesähän on jo näiden kuvien perusteella ihan täysin valloillaan, ainakin mielessä! Aika herkku löytyi tuolta linkistä, siis vanha koulu ja vielä hirsinen <3! Kieltämättä minä kyllä kovasti toivoin, että olisimme aikoinaan löytäneet sen vanhan koulun meille. Se olisi ollut unelma. Sellainen vähän isompi kuin tuo. Jossa olisi jo liikkasali :D. Saisi laittaa lapsen sinne purkamaan energiaa niinä päivinä, kun ei voi ulos mennä. Tosin kyllä minä tykkään tästäkin talosta, ainakin silloin kun ei ole lumitöitä, eikä siivouspäivä. Ja alkaahan täällä olla jo rempan tarvetta, kun ollaan kuitenkin 10 vuotta asuttu. Mutta unelmillahan on sellainen "paha" taipumus, että ne voivat vaikka toteutua ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mekin aika vitsillä puhutaan, että se liikkasali olis kiva. Voishan siellä lapset riehua ja pelata, ja miksei itsekin pelailla iltaisin vaikka sulkkista. :) Tosiasiassa liikkasalista tulisi varmaan meillä joku tupakeittiö, jos sellainen olisi.

      Poista
  7. Voi tuo kuulostaa niiiin tutulta! Yritän pitää itseni pois etuovesta... suht lähellä olisi ollut vielä myynnissä vanha koulu, mutta isäntä ei suostunut vielä kun autotalli on kesken "pitää saada ainakin valmiiksi jos aikoo myydä". Plääh. Vaikka tosiaan siinä yhdessä autotallissakin on riittänyt projektia miltei puoleksitoista vuodeksi, kun ohessa vanahan (muttei tarpeeksi vanhan) talon ylläpito ja mökin korjaukset... Mutta silti se mieli vaan palaa sinne maaseudulle, vanhojen hirsiseinien suojaan. Ehkä joku päivä. Tsempit kuumeen kanssa! Ja ihania kesäkuvia!
    (sorry jos kommentin alku tuli moneen kertaan! )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en edes yritä pitää itseäni poissa, oikein hakuvahdin olen laittanut, että varmasti saan kaikki tämän alueen asuntoilmoitukset heti tietooni. Navetta.cominkin muistan tarkistaa ties kuinka usein. Ihan pöhkö. :D Muutamaa paikkaa mekin on käyty katsomassa ja siihen se on kaatunut, että oma on vielä kesken. Jospa piankin saataisiin valmista sekä siellä että täällä, maailma on auki sen jälkeen. :P

      Poista
  8. Oi,kesä ❤ mulla puuttuu tuo viherpeukalo,meillä ei siis ole kesäisinkään nuin kaunista pihalla,ihanaa kun voi ihailla siis muiden pihoja.
    Meillä huomaa jo pihaan tullessa millaista sakkia täällä asuu...ja jos sisälle erehtyy, toivoo varmasti ettei olisi tullut.paljon lapsia,paljon rojua,kalastaja mies,jonka kamppeet aina siellä-täällä,äiti joka tykkää käsitöistä muttei siivoamisesta,myös kankaita ym ripoteltu vähän sinne-tänne. Sisustuksestakaan en henkilökohtaisesti tykkää (mutta tykkään ihailla muiden koteja,omassa olisi liian paljon tehtävää...)
    Mutta ah,vanhat talot on myös mun makuun,ne on vaan niin kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidän koti kuulostaa siltä että siellä viihdytään ja siellä näkyy elämä. Niin pitää ja saa ollakin! <3

      Poista
  9. Onpahan teillä pergolassa kunnon kela :) tuota ei ihan kevyesti nostellakaan sivuun ruohonleikkauksen ajaksi. Muutenkin ihania kesäkuvia. Itse en ole talonoston jälkeen enää muita taloja katsellut, jahka tämäkin projekti joskus saataisiin valmiiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo konevoimin tuo tuohon on siirretty, ja siinä se myös pysyy! :D Meillä on sikäli erilainen tämä tilanne, että nykyinen talo rakennettiin alunperinkin väliaikaiseksi ratkaisuksi, lopullinen odottaa jossain. Rakennustarvikkeina tai (toivottavasti) valmiina vanhana talona.

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.