torstai 12. tammikuuta 2017

Rumientavaroidenpiilotuskaappi

Maanantaina en vielä tiennyt, että tänään poikien huoneessa on ovellinen kaappi, jota minä itsekin kadehdin.



Huomasin puunvärisen vitriinikaapin nettikirpparilla jo viikonloppuna ja ohimennen ajattelin, että saisi kai tuostakin kelvollisen hätävarakaapin poikien huoneeseen, kun ei sitä kunnon talonpoikaiskaappia ala löytyä. Tiistaina mainitsin kaapista siipalle, ja kohtapa siitä jo hierottiin kauppaa. Ennen kuin kumpikaan oli ehtinyt kunnolla huokaistakaan töistä palattuaan ja asettautua kotioloihin, starttailtiin taas autoa ja kiskottiin peräkärryä vetokoukkuun.


tämä kuva on netistä pöllitty, mutta alkutilanne oli juuri tämä sama meilläkin

Iltasella pojat jo sovittelivat isoja (ja rumia) koneitaan keskellä eteistä nakottavaan kaappiin, sillä kaikenkirjavia leluja ja ärsyttäviä akuankkoja varten tämä juuri hankittiin. Entinen avohyllyratkaisu kun oli aiheuttanut henkistä migreeniä allekirjoittaneelle jo pitemmän aikaa.


Mutta ei aiheuta enää. Mikä suloinen harmonia huoneeseen asettuikaan parin kaapin oven myötä!

 

Mutta hus pois asioiden edeltä! Ennen harmoniaa oli nimittäin paljon epäharmoniaa. No, hauskojakin hetkiä kyllä oli, mutta tänään taistelin noiden liitutauluosioiden kanssa aikani ja päätin, ettei enää ikinä kannata yhdistää dc-fixiä ja minua. Ainakaan tällä viikolla.


Ja taas sitä huidellaan ties missä. Palataan alkuun. Tiistaina haettiin kaappi, keskiviikkona pääsin aikaisin töistä ja päätin hyödyntää loppupäiväni hyvin. Eli maalaten. 


Entisistä projekteista löytyi purkin pohjat kahta eri sävyä JDL:n Vintage-maalia, warm grey ja warm white. Harmaa oli turhan tummaa tähän suunnitelmaan, eikä kumpaakaan ollut sellaisenaan edes tarpeeksi. Eikä meiltä päin saa mistään näitä maaleja. Päätin sekoittaa omat soppani ja katsoa, mitä siitä tulee, koska eihän kahdesta kauniista voi kovin rumaa tulla yhdessäkään.


Ja kovinpa siitä tulikin kaunis sävy!


Ikäväkseni en vain saa sitä tässä pimeydessä oikein toistetuksi. Sävyttämätöntä valkoista seinää vasten se kuitenkin erottuu selkeästi harmaana. Luonnossa harmaa on vahvempi. Maalin riittävyys jännitti pikkuisen alusta saakka, ja päätinkin, että jos se ei yksinään riitä, voin maalata toisella sävyllä päälle ja olla iloinen siitä, että sain sekoitusmaalista hyvät pohjamaalaukset.
Toisin kävi. Maali riitti kuin riittikin koko kaappiin, vaikka sitä ei montaa desiä ollut ja aluksi tuo petsattu puupinta oli tosi huokoinen ja hörppi maalia ihan hurjana. Mitään turhaa en tosin maalannutkaan, kuten kaapin sisäosia tai päällistä. Eivät ne näy. Siippaa moinen pihistely tuntui ahdistavan, vai olikohan se kuitenkin se, että maalia saattoi vähän mennä jonkun hyllylevyn reunaan. Sinnehän se kaappiin jää piiloon! Ei ahista yhtään! Eikä se tottapuhuen tuolta kyllä silmille hypi vaikka erikseen sitä etsisi. On tuossa sellainen väritarjotin silmille tyrkyllä muutenkin!

Mutta nuo ikkunat. Rumille leluille ei tietenkään tuollainen vitriinikaappi sellaisenaan sovi, joten ensiksi mietin jotain maitolasimaista kalvoa näkösuojaksi. Sitten välähti, että liitutauluhan meiltä vielä puuttuu, ja sittenpä se olikin jo päätetty. Turha ruikuttaa - asioille oli lähdettävä. Pikaisen googlauksen perusteella tiesin olettaa, että Etolasta löytyisi mustaa liitutaulumuovia tällaiseen tarkoitukseen, ja sinne siis mentiin.







Tällaisen muovin löysin, ja katselin hiukan ihmetellen, kun hyvin suppeassa käyttöohjeessa rullan kyljessä oli suihkepullo, josta suihkuteltiin hoo-kaks-oota liimattavalle pinnalle. Silti hyllynreunahinnassa puhuttiin kontaktimuovista. Että miten, ja kumpaa! Kyselin myyjältä, joka ei tiennyt, mutta avasi rullaa sen verran, että totesi sieltä löytyvän liimapinnan, ja kehotti unohtamaan sen suihkepullon.

Kotona puhdistin pinnan hyvin, leikkasin sopivan kokoisen lipareen muovista ja aloin reippaana mummona liimauspuuhiin. Onhan noita koulukirjojakin tullut kontaktimuovilla päällystettyä kulmineen kaikkineen, menee kai se suora lasipintakin. 


Miten väärässä olinkaan! Oli virhe unohtaa se vesi. Liima tarttui niin täpäkästi kiinni lasiin, että olin pulassa aika heti. Lisäksi en ollut hoksannut ostaa muovin asennukseen suositeltavaa lastaa, jolla ilmakuplat saisi pois muovin alta. Kokeilin korvata puutteen kauhalaatikosta löytyneellä nuolijalla, mutta se oli nuolija. Ei lasta. Vasta, kun revin puoliksi kiinnitetyn muovin irti kokonaan, peläten ruttaavani tai venyttäväni koko muovin pilalle, ja aloitin alusta koko urakan, onnistuin. Ja tällä kertaa sen fairy-vesi-suihkepullon kanssa. Sen avulla tarra ei hyökännyt niin tanakasti kiinni lasiin ihan samalla sekunnilla kun se kosketti kiinnityspintaa, ja sain pienen aikalisän, jolloin ehdin mallaamaan reunat kohdilleen. Silti sain kertaalleen alun lähtemään niin vinoon, että parinkymmenen sentin kohdalla toinen reuna irvisti jo tyhjää, ja toiseen reunaan nousi harjanne ylimääräisestä muovista. Ja taas irti!



Että iso silinterihatun nosto ja ihmetys niille, jotka dc-fixaavat koko keittiönsä. Ennemmin syön keitettyä parsakaalia kuin teen tämän liitutauluhomman uudestaan! Lopputulos on kuitenkin kaikkineenkin aika ihana, ja hyvin, hyvin mieluinen sekä minulle että pojille. Ja kyllä, huoneen asukas on menossa Konstan luo lauantaina. Hyvä sekin on teidän kaikkien tietää! 

Mukavaa lähestyvää viikonloppua, nautitaan lisääntyvästä valosta! Vielä se tosin vaatii hyvää mielikuvitusta, mutta eikö pelkkä tietokin auta jo vähän!

13 kommenttia:

  1. Nämä sun tekstit saa kyllä suupielet kohoamaan ylöspäin ja muutama naurunpyrskähdyskin saattaa päästä ilmoille :D (onneksi oon yksin hereillä niin kukaan ei pidä mua hulluna)
    Mutta kertakaikkisen mahtavan kaapin olet jälleen saanut aikaan! Seuraavaksi mulla sitten kiinnostaa tietää että osaako nuo tavarat hyppiä kaappiin piiloon aina vai lojuuko ne silti näkösällä? :D Meillä nimittäin ei auta vaikka olis kuinka komea tai kaunis kaappi, niin kaiken maailman kamppeet ilahduttaa koululaisten huoneeseen astujaa levittäytymällä kaikkialle muualle kuin sinne kaappiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ainakin näin alkuun ovat niin onnessaan uudesta kaapistaan, että vaihtavat leluja ihan siitä ilosta, että saavat aukoa ja sulkea kaapin ovia. Iltasin pojat keräävät lelut paikoilleen, mutta ainahan lattialle ja pöydän päälle tahtoo kertyä kaikenlaista epämääräistä askartelusälää sun muuta, joita sitten itse siivoilen. Jos sen homman antaa lapsille, sinne kaappiin laitetaan kaikki paperisilppukin.

      Poista
  2. Kaapista tuli upea!
    Olen ajatellut, että tuo liitutaulukontakti on jotenkin ihan helppoa asentaa. Kiitos näistä neuvoista, olen nimittäin haaveillut sitä muutamaan paikkaan.
    Sä muuten kirjoitat niin hauskasti ja mielenkiintoisesti, on ilo lukea sun tekstejä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pienempänä pintana tuo on varmaan ihan eri helppoa, tietysti kiinnitettävän tarran koko aina vaikuttaa tähänkin. Jostain luin myös vinkin hiustenkuivaajan käytöstä, lämpö notkistaa sitä muovia. Siitä en ole ihan varma, olisiko se ollut tuossa mun hommassa hyvä vai huono asia. :D

      Poista
  3. Vau, kylläpä tästäkin kaapista tuli upea 😍 Nuo liitutaulutarrat on kuin piste iin päälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Rakastuin tähän itsekin ihan hurjasti! Nää projektit on hauskoja, kun joskus ne yllättää tekijänsäkin, vaikka tavallaan lopputuloksen jo ostovaiheessa jollain tavalla hahmottaa.

      Poista
  4. Löysin blogisi ja lueskelin tuota kaappi tuunausta. Olit kyllä hauskasti kirjoittanut. Huh mikä työ ton lasin peitossa. Mä olen kontakti muovista saanut tarpeeksi, kun poikani olivat kouluiässä.
    Mun käsilläni tuota työtä en olis ikimaailmassa alkanut.
    Kyllä sinun kaapistasi tuli nätti ja hienosti tavarat ovat piilossa.
    Laitoin itseni tänne lukijaksi, ja laitan myös sinun blogisi osoitteen oman blogini sivulle, näin joku muukin voi löytää sen sieltä.
    Ole hyvä ja käy katsomassa minun tumpelon kirjoittamaa blogia ja laita itsesi lukijaksi. Tietenkin olisi kiva jos laittaisit omalle sivullesi blogini osoitteen, niin vastaavasti sitten uusi bloggaaja löytää minun sivulleni. Minut löytää myös Blogit.fi
    Kiitos etukäteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit blogiini! Tervetuloa! :)

      Minä olen niin hurja, että ihan tykkään koulukirjojen päällystämisestä. Kai se on jotain nostalgiaa, minusta ne uudet juuri päällystetyt kirjat olivat kouluikässä ihaninta mitä olla saattoi. :D

      Poista
  5. Ihana kaappi siitä tuli ♥ Minäkin vetelin tuollaista liitutaulutarraa ihan vaan kaapin kylkeen ja luulin että helppo nakki. Kattia kans! Useamman kerran sai irrotella ja aloittaa alusta. Nostan hattua, että päätit uskaltaa ihan lasipintaan työstää:) Hyvähän siitä tulikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä kun kuvittelin, että lasipinta sileänä on se helpoin työstettävä. Ehkä irtona olisi saattanut ollakin, mutta nuo kohoreunat oli siinä ne pahat.

      Poista
  6. =) Kiitos. Tälläiset kirjoitukset piristävät kummasti. Parsakaali-vertaus oli loistava, ymmärrän täysin. (ruusukaali sopisi myös) Tammikuu taisi vain olla itselle sellainen tyhmä ja tyhjä kuukausi. Ihanaa kevättä sinne.

    VastaaPoista
  7. Hieno tuunaus! Voi kun itsekin olisi yhtä taitava näkemään sen potentiaalin, mitä jossain sellaisenaan tylsän näköisessä huonekalussa tms voi olla.

    VastaaPoista
  8. Mutta täytyy sanoa, että vaikeuksien kautta voittoon, kaapista tuli hieno! Nytpä täytyykin käydä kurkkaamassa, josko vastaavanlainen olisi vielä myynnissä työpaikan kirpparilla...

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.