torstai 27. lokakuuta 2016

Kuluneenvalkoinen tuli kaapista

 Siellä se mäntykaappi nyt nököttää nurkassaan, täydellisesti kasvonsa pesseenä.


Vaikka itse tietää, mitä ryhtyy tekemään, ja miten paljon kaappi tulee muuttumaan, yllättää lopputulos silti joka kerta. Onneksi yleensä positiivisesti. Alkuun katselin ideoita sisustuslehdistä, ja kyllä ne vaaleammat pinnat vain veivät jälleen voiton, kun kyse on kohtalaisen pienestä talosta ja suuresta huonekalusta. Välitason jättämistä vaaleaksi vahatulle puupinnalle harkitsin aikani, mutta päätin kuitenkin lopulta tehdä koko pinnasta yhtenäisen, eikä se nyt kaduta yhtään.


Halusin peittää keltaisen männynsävyn kokonaan, mutta peittävää valkoistakaan en halunnut. Se on niin tavallinen. Päätin uskaltaa kokeilla vähän toisenlaista.



Maalasin kaapin kauttaaltaan mattamustalla JDL:n black velvet -kalkkimaalilla, jolla saa totaalisen matan, suorastaan karhean pinnan. Pintaa en juuri hionut ennen maalausta, ainoastaan hieraisin huolimattomasti hienoimmalla hiekkapaperilla suurempia pintoja.


Mustaa maalia minulta löytyi entuudestaan, mutta päälle tuleva vaaleampi olikin sitten jo mutkikkaampi juttu. Koko tältä seudulta ei tunnu enää löytyvän kalkkimaalien jälleenmyyjää, mutta onneksi tiedossa oli humputtelureissu Ouluun ystävän kanssa.


Kiiminkiläisestä White Housesta maalia saikin. Pakko muuten mainita, että jos eräilyä harrastavan puolison kanssa on liikkeellä, kannattaa poiketa tuossa WhiteHousessa. Samassa tilassa on nimittäin myös erä- ja metsästyskauppa, ja luulen, että meilläkin minun ostokseni olisivat lopulta  ne pienemmät, jos yhtä aikaa sinne mentäisiin. 

Heti tiistaina, kun koitti seuraava vapaapäivä, maalasin aamusta iltaan.


Valkoisen kerroksen, joka on muuten sävyltään 'warm cream',  maalasin isoja pintoja pensseliä vesikupissa dippaillen eli ohennetulla maalilla, ja pienet yksityiskohdat valkaisin hyvin kuivalla pensselillä, pelkkää maalia pintaan hiertäen. Näitä juttuja on hankala selittää, eikä tullut kuvattua videollekaan, mutta tekniikka hioutuu tehdessä. Minullakaan ei tähän mitään ohjeistusta ollut, vaan aloin kokeilemaan ja opin tehdessä.


Uskalsin kokeilla, koska ajattelin, että lopuksi voin heittää valkoisen peittävän kerroksen kaiken päälle, jos lopputulos on ihan susi. Vaikuttaa siltä, ettei minun tarvitse, sillä minä siedän tätä hyvinkin, ja siipankin perfektionistinen silmä kestää katsoa tätä ainakin tämän pimeän vuodenajan verran! ;)


Nupit hankin samaisella Oulun reissulla Clas Ohlsonilta (joka saisi alkaa muuten maksamaan minulle provikkaa tästä ilmaisesta mainonnasta, kun aina haen nuppini heiltä!)



Ne olivat vain antiikkikäsiteltynäkin turhan siloiset näin rustiikkiseen ilmeeseen, joten pahoinpitelin niitäkin maalilla ja hiomapaperilla. 


Saman tein laatikoiden kuppivetimille, jotka ovat samaa sarjaa, samasta puljusta.



Niin, ja silittelinhän minä muutenkin koko kaappia vielä hiomapaperilla! En kauttaaltaan, vaan lähinnä kulmista ja kuluvista kohdista, joista sain sen alle maalatun mustan värin näkyviin. Sehän näkyy kyllä osittain kaikkialla valkoisen maalin alta.


Noita pienenpieniä hyllynkannattimiakin vielä mietin, osoittelenko niitäkin maalisudilla. Kaapin maalauksen ajaksi otin ne pois paikoiltaan, samoin kuin kaappien ovet ja saranat.


Kaappi on keskeltä kahtia irrotettavaa mallia, ja yläosa on senkkiosan päällä vain puutapeilla. Se helpotti kummasti kantamista, kun kaappi haettiin omin voimin kerrostalon kolmannesta kerroksesta. 


En kuitenkaan koskaan usko pitäväni kaappia pelkkänä senkkinä, joten en alkanut nostelemaan osia erilleen maalauksen ajaksi. Kalkkimaalilla maalatessa saumakohtaan ei kuitenkaan muodostu mitään repeävää maalisiltaa, joka pilaisi kaapin, kun seuraavan kerran irrotetaan osia toisistaan.


Välitilassa kiemurteleva koristelista on vähän turhan maalaisromanttinen, mutta siinä se on ja pysyy kuin purkka tukassa.


Yläreunan lista on puolestaan nostettavissa irti pienellä kurkottelulla, ja kokeilinkin, miltä kaappi näyttäisi ilman sitä. Mitäs sanotte, kumpi on parempi?


Instagramin puolella olen esitellyt muutamia vaihekuvia, joten sieltä näkyy vähän välivaiheitakin. Siellä on myös esitetty minulle kysymyksiä kalkkimaaleista ja siitä, miten kaapin maalaus on toteutettu, joten olen luvannut vastata blogissa kerralla kaikille. Maalauksesta kerroinkin jo pääkohdat. 

Omat kokemukseni kalkkimaaleista ovat lähimpien kahden-kolmen vuoden ajalta, ja muutamia kalkkimaalattuja huonekaluja talostamme jo löytyy. Olen käyttänyt tähän mennessä vain JDL:n Vintage Paint -maaleja, ja eilen illalla kokeilin sellaista Halpa-Hallissa myytävää merkkiä kuin Marabu. Molemmissa on sama sopivan paksu koostumus, joka levittyy helposti ja on viimeistään toisella kerroksella täysin peittävä. Kalkkimaalin haju on - no, sitä ei oikeastaan ole. Tai on sellainen todella mieto, kalkkimainen. Lapset kävivät nuuskimassa mustaa maalia kuivumisen ollessa vielä kesken ja kehuivat, että se haisee ihanalle. Työvälineet voi pestä vedellä, ja uudelleen suljettu purkki on minulla säilynyt vuosia virheettömänä, kun kansi vain on tiiviisti kiinni. Kalkkimaalattu pinta on todella matta, suorastaan huokoinen, ja siksi siihen on hyvä levittää lopuksi suojaava vaha, jotta siihen ei imeydy rasvatahroja. Koko kaappia en alkaisi nytkään vahaamaan, mutta levitän pellavaöljyvahan kulutukselle alttiina oleviin kohtiin, eli lähinnä hyllyille ja tuohon välitilan tasoon. Kalkkimaalithan kuivuvat hurjaa vauhtia, ja tuollaistakin kaappia peittävällä kerroksella maalatessa olisi voinut aloittaa suoraan maalaamaan toista kerrosta, kun ensimmäisen sai maalatuksi. Jos maalaa minun tapaani kuivalla sudilla tai vesiohenteisena, kuivuminen on vielä paljon nopeampaa. Suojaamisen kanssakin on paljon huolettomampaa, sillä pöydälle tipahtaneet maalitahrat saa helposti lutulla pyyhkäisten pois. Jos ehtivät kuivumaan, kynnellä rapsuttaen on aina lähtenyt.

Kaikenkaikkiaan olen todennut, ettei paluuta alkydimaaleihin ole. Jotkut kohteet toki voivat kaivata vähän kiiltävämpää pintaa, ja ulkojutut talon julkisivuineen on oma lukunsa, mutta melkein mihin tahansa (varsinkin sisällä) käytän jatkossa kalkkimaaleja. Ennen kuin löysin nämä, ohensin Empireä tärpätillä saadakseni vastaavaa pintaa aikaiseksi kuin nyt tähän kaappiin sain, ja hajuhan oli melkoinen. Joskus jätin myös jonkun pikkukaapin pelkälle Otex-otepohjalle, kun halusin saada kaapista peittävän valkoisen, mutta täysmatan. Nyt ei tarvitse enää poppaskonsteja. En keksi, mitä muuta ylistävää voisin vielä kertoa, mutta kysykää tarvittaessa lisää. :)

Kokonaisuutena tämä oli huippuhauska projekti. Nautin kovasti tällaisista suurista kohteista, joissa oma kädenjälki jää kunnolla näkyviin eikä huku johonkin pieneen koriste-esineeseen, josta kukaan ei edes huomaa, että sitä on jotenkin tuunailtu. Mukavin vaihe oli tieysti se, kun sain ovet paikalleen, hyllyt kannattimilleen ja näin vihdoin lähes-valmiin lopputuloksen. Kaikkein pelottavinta puolestaan oli porata laatikoihin uudet reiät, sillä yksireikäinen malli ei oikein soveltunut kuppivetimille. Sai siinä tarkkaan mitailla ja mallata, ennen kuin uskalsin tehdä levyihin suuret reiät. Alkuperäinen puunupin reikä jäi kuppivetimen reunan alle piiloon.


Siirrynkin ihastelemaan uutta mäntykaappia olohuoneeseen - jossa vaihtui taas vaihteeksi järjestys kaapin valmistumisen kunniaksi. 



Ihanaa lähestyvää viikonloppua jokaiselle!

17 kommenttia:

  1. Melkein åitäs nähdä livenä kaappisi ennenkuin uskaltaisin alkaa operoimaan omaa kaappiani. Tai sitten pitäisi tehdä koemaalaus pienemmälle pinnalle.
    Hieno tuli! Nätimpi päällä olevan koristelistan kanssa. Vaikka itekin tykkäisin toisenlaisesta muotoilusta enempi, mutta tuohon se kuuluu. On ku kalju päälaki ilman listaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsomaan saa tulla milloin vain, kun selviätte. ;) Oliko sulla joku vastaava mäntykaappi? En muista yhtään.

      Poista
  2. Kyllä kannatti, siitä tuli aivan ihana. Mistä tulikin mieleeni, että mullahan on purnukka kalkkimaalia ja pari tuollaista mäntyistå kaappia tuolla alhaalla, hmmm...

    VastaaPoista
  3. Kaapista kuoriutui oikein kaunis yksilö :) Ja samaa mieltä olen Kaisan kanssa, että ilman ylähärpäkettä kaappi jää kaljun näköiseksi. Kiva kuulla, että Halpa-Hallin maali on myös toimivaa. Täytyypä joku kerta itsekkin testata. Mulle on käynyt samanlailla, että mieluummiin käytän kalkkimaalia mitä normi kalustemaalia. Meille kotiutui juuri vanha puusohva, jonka ajattelin sutia kalkkimaalilla. Mies kyllä pyöritteli silmiään kun ei ole vielä ihan lämmennyt rouvan uudelle ihastukselle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehet ei aina näe lopputulosta sielunsa silmin, kyllä se siitä lämpenee. :D

      Poista
  4. Jestas kuinka tulikin NÄTTI! ♥

    VastaaPoista
  5. niin hieno! Minullakin on kaapinmaalausprojekti kesken. Se oli oikeastaan ihan yhtä karsea, kuin sinunkin kaappisi aluksi. Nyt ärsyttää, että olisin päässyt siinä hommassa vähemmällä, kun olisin nähnyt tämän postauksen jo kesällä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi että tämä kaappi ilmestyi elämääni vasta nyt syksyllä!

      Poista
  6. Komean kaapin sait aikaiseksi : )
    Itse pidän enemmän tuosta "riisutusta" mallista kun en noiden "hienojen" kaarien ystävä ole. Simppelimpi on somempi ; )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Musta tuntuu myös että mieluiten näkisin tämän kaapin ilman kumpaakaan aaltokoristetta, tykkäisin suoralinjaisemmasta. Mutta kuten sanottua, tämä on korvike sitä oikeaa vanhaa kaappia odotellessa. <3

      Poista
  7. Tuollaisen kaapin haluaisin itsellekin, on niin hieno, kaarella tai ilman! :)
    Mutta syy, miksi kommenttia laitan, on tuossa lattiassa. Laminaattiako se on? Muistatko yhtään minkä niminen/värinen? Meillä on talonrakennusprojekti edessä ensivuonna ja tuo lattia näyttää just sellaiselta jonka haluaisin. Tai no oikeasti haluaisin lankkulattian, mutta taitaa olla hieman liian kallis.. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, ja anteeksi että tämä viesti on jäänyt vastaamatta! En ole saanut sitä spostiini joten en ole huomannut ollenkaan. Tuo lattia on varsinainen huijauspuulattia, eli kysehän on vinyylimatosta! Merkki on Gerflor, ja jos oikein muistan, tuo malli on Folk White. Kansanvalkeasta me puhuttiin. ;) Lankkulattiasta minäkin haaveilen, mutta tuo on ollut ihan hyvä korvike. Lämmin jalalle, pehmeä ja hiljainen. Alapuolella on huopa, joka tosiaan tekee siitä lempeän jalalle. Asennettiin kelluvana eli betonin päälle ilman liimaa, ja hyvin pysyy paikallaan. Kiskon raskaita huonekalujakin tämän tästä, eikä se siirry mukana.

      Poista
    2. Aijaa! Vinyylilattia! No enpä olis uskonut! :) Kiitos tästä tiedosta, täytyypä alkaa tutkimaan.. :)

      Poista
    3. Heh, ei sitä olisi uskonut moni muukaan! :D Useampi on varonut märkiä kenkiään tuulikaapissa, "ettei mene laminaatti pilalle". Vahatuksi lankuksi luuli puolestaan muuttosiivousta tkemään tullut ammattilainen. :)

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.