maanantai 7. marraskuuta 2016

Höyhensarjaa?

Jostain syystä lähikuukausina ne vähät kangasostokset ovat olleet usein höyhenkuvioisia. Kai siksi, kun ne tekevät niin kivan näköisiä niistä. Järjellähän ei ole mitään tekemistä monenkaan kangasostoksen kanssa.


Isommalla pojankoltiaisella tuntuu menevän paita per päivä, jos ei rikki niin ainakin pyykkikuntoon, ja kun on niitäkin aamuja, ettei äiti ole kaivamassa rummusta päälle puhdasta paitaa, on paitoja oltava niin monta, että varmuudella joku löytyisi aina kaapistakin. Lähiaikoina näin ei ole ollut. Kesä kun venähdytti lapsosten käsivarsia niin, että paidoista jäivät hihat vajaiksi.


Kesään osuivat myös kiireisimmät työkuukaudet jokaisen duunikaverin lomaillessa vuoronperään ja uutuuksien puskiessa ovista ja ikkunoista. Viisipäiväiset työviikot ja yhdeksäntuntiset työpäivät eivät antaneet sijaa ompelulle. Onneksi nyt tahti alkaa vihdoin rauhoittua, ja jää aikaa muuhukin. Muutaman viikon olen saanut taas tehdä neljäpäiväistä viikkoa. Mitä luksusta!


Ihan peruspaidaksi en malta jättää paidan paitaa,  vaikka periaatteessa tämäkin soma kangas olisi ollut hyvä sellaisenaan. Jatkoin hihoja tähtitrikoon jämillä, kun en löytänyt yksiväristä mustaa, josta alunperin olin suunnitellut näitä jatkopaloja.


Itselleni tein vähän vaaleammasta höyhensarjalaisesta puseron, joka ei lopulta ole ihan sitä, mitä ajattelin. 


Kulmikkaille hartioille en välttämättä kaipaisi lisää leveyttä, jota tämä malli tuo, kun se on toteutettu vähän turhan jämäkästä trikoosta. En tiedä, tuleeko minun käytettyä tätä tällaisenaan, vai muokkaanko tämän lopulta topiksi.


Kangas on kuitenkin niin hauska, että käyttöön tämä jossain muodossa tulee varmasti. 


Ja jos joku ihmettelee, mihin katosivat naamakuvat, niin kerrottakoon, että aloin ujostella. En oikeasti, mutta jotenkin tuntuu kun tekee asiakaspalvelutyötä, että mukavampi pitää naama kuvien ulkopuolella. Kotiäitivuosina ei ollut niin väliksi, jos joku neuvolan aulassa tunnisti. Enkä tiedä onko sillä nyt kauheasti väliä edelleenkään, mutta kokeilenpa välillä näinkin. Rajaan taas löyhemmin, jos itseäni alkaa ärsyttämään tällainen päättömyys.


Pojalle tein vielä kaulan lämmikkeeksi tuubin. Töistä aioin ensiksi ostaa moisen, mutta eihän sellainen ohut trikootuubi enää olisi mitään auttanut, kun ikkunan ulkopuolella on hyytävät 11 pakkasastetta. Kaivoin siis tilkkulaatikkoa ja ompelin oman version tähtitrikoosta ja microfleecestä.


Kuopuksen entiset tähtihousut kävivät jo pieniksi, joten piti kiireesti tehdä uudet kovasti tykättyjen tilalle. Kangas on sama, kaava ja malli vähän eri.


Koska kankaan pituus ei olisi sellaisenaan riittänyt, naamioin jatkopalat peitetikillä polven kohdalle koristeiksi.


Hyvää tekisi minullekin tällaiset fleececolleget. Huippu kangasinnovaatio tällainen yhdistelmä! Jos oikein muistan, sekä tämä fleececollege että minun paitani höyhentrikoo on tilattu kankaita.comista, jonne taas eilen naputtelin uuden tilauksen. Kovin oli harmaa-vaaleanpunainen värimaailma tilauksessani, mutta mitäs sitä mieltymyksiään piilottelemaan. Onneksi samat värit kelpaavat myös lapsille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.