lauantai 17. syyskuuta 2016

Luopumisen ja löytämisen iloa

Perinteeksi tulleen tavan mukaan myin taas turhaa irtainta kirppiksellä. Olen aika kova tyhjentämään kaappeja, ja kun ylijäämää lopulta kertyy riittävästi, otan ja varaan myyntipaikan. Miten puhdistavaa ja piristävää, kun tiedän, että ullakko on taas vähän avarampi ja kaapeissa on tilaa.


Joskus vain käy niin, että vaikka lähden täydennysreissulle farmarin peräkontti pullistellen, jostain syystä paluumatkalla tilanne on sama.


Tällä kertaa kävi niin, että kirppikselle vietyjen tavaroiden tilalle meille muutti jälleen yksi uusi sohvapöytä. Tämä risainen taikinatiinu särki sydämeni jo aikaisemmin, mutta koska se on kasattu teipillä, ja oikeat vanteet loistavat poissaolollaan, en halunnut maksaa komeudesta vaadittua pariakymppiä.


Perjantaina pöytää tyhjentäessäni kiersin kuitenkin kirppiksen vielä kertaalleen, muiden pöytiin eksyneitä omia tavaroitani bongaillen, ja nytpä oli tiinun hinta laskettu vitoseen. VITOSEEN! Kauhean kauan en miettinyt, sillä ainahan vanteet voi jollain korvata.


Voiko kukaan muu niin kovasti rakastaa kulunutta puuta, pyöreiksi hioutuneita nurkkia, nuhjaantunutta maalipintaa...


Tiedän - olen höpsö.


Ikirakkauteni lankaköynnöskin näyttää parhaalta juuri kuvailemaani taustaa vasten. Täydelliset yhdessä.


Eikä kiintymys noihin Perfect Homen tuikkukippoihinkaan osoita laantumisen merkkejä. 


Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että on hyvä osata myös luopua itselle turhasta tavarasta. Varmaan sen sata vaatteita ja iso kasa tavaraa, muun muassa astioita, lähti meiltäkin uusiin koteihin viikon aikana. Tilalle tuli kaksi aarretta, joista toinen on tässä. Mustaksi maalatut lasten ostoskärryt. Niin ihanat!


Minusta tavaran kierrättämisen viehätys on juuri siinä, että saan paitsi jakaa löytämisen iloa muille, myös kokea saman ilon itsekin yhä uudelleen, sillä jos ainoastaan hankkisin, olisi koti pian täynnä. Myymällä saan tilaa aina uusille aarteille, ja ilo uudesta aarteesta voi kohdata missä ja milloin tahansa.


Kierrättämistäkö lie sekin, että huonekalut vaihtavat meillä paikkaansa tuhkatiheään. Tällä kertaa halusin olohuoneeseen avaruutta, joten kokeilin nostaa valkoisen laatikkopöydän ulos, vaikkakin suojaan katoksen alle.



Se tuskin on kovin pitkään tuolla, mutta pieni rapistuminen vain komistaisi sitä, mikäli niin sattuisi käymään.


Mieli alkaa taas antaa periksi syksyn tulolle. Pelakuut alkavat näyttää jo vähän kuluneilta, ja jostain syystä tekee mieli sisustaa puolukan varvuilla, havuilla ja sammalella. Ja kaiken maailman callunat, kanervat, ericat sun muut syyssöpöt ovat jälleen ihania.


Osa luopumisen taitoa ja uuden löytämisen iloa lienee tämäkin vuodenaikoihin sopeutuminen?

13 kommenttia:

  1. Täällä toinen höpsö, melkein samalainen tiinu meilläkin :)

    VastaaPoista
  2. Kaunis tiinu ja sopuhinta :) Sun lankaköynnös on kyllä nätti! Mulla on vähän viharakkaussuhde niihin. Ts. onnistun helposti tappamaan ne, kun kasteluväli venähtää. Tänä vuonna pidin yhtä viime vuonna ostamaani yksilöä kesän ulkona ja nyt se on hassun monivärinen täällä sisällä.

    Minäkin tässä juuri pläräilen kirpparin pöytävaraustilannetta. Harmi vaan, että oon vähän myöhässä, niin on vaan rekittömiä pöytiä jäljellä ja haluaisin pöydän ennen laskettua aikaa. No, pääasiassa ei ole aikuisten vaatteet, joten ehkä sillä rekittömällä pärjää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein sieltä vapautuu pöytiä ihan päivän-parin varoitusajalla, jos nyt puhut kirpparilla.fi -kirppiksestä. Jos tavarat on katseltuna valmiiksi ja saa päivän verran rauhassa lätkiä hintoja niihin, niin aika nopeastihan sitä pystyy valmistautumaan.

      Mulla on sama ongelma lankaköynnöksen kanssa.. ostan aina uusia! ;D

      Poista
    2. Toinen kirppari kyseessä. Paikallisesti suosituin, että vissiin sen takia jonoa pöytiin. Ja sattumoisin myös lähinnä mieheni työpaikkaa, niin aattelin että hän voisi käydä sitten välillä järjestämässä pöytää. Meiltä kun on joka kirpparille väh. 20 km, niin tulee siitäkin kustannuksia, kun ajelee pöytää tsekkaamaan.

      Hyvä, etten ole ainoa lankaköynnösten kanssa turaaja :D

      Poista
  3. Olishan se ollut suorastaan rikos jättää noin tiinu ostamatta tai ilmaiseksihan oikeastaan sait sen! ;) Millä korvasit teipit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vielä korvannut millään, siellä ne teipit komeilee keskellä olkkaria edelleen. :D Jahka jahka!

      Poista
  4. Tuo sopii kyllä kuin nenä päähän tuonne teidän olohuoneeseen ❤ onnistuisko teipit korvata hiukan paksummalla juuttinarulla? Minä haaveilen lankaköynnöksestä uuteen kotiin mutta huonona kukkien kasvattajana arvon että liekköhän tuo kovin onnistunut hankinta olisi 😁 mutta täytyy se kokeilla kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonkinlainen naru/köysiviritelmä mullakin on alusta saakka pyörinyt mielessä.. saapa nähdä kuin sen kanssa käy!

      Poista
  5. Tiinu on kyllä hieno, sopii teille tosi hyvin! tuo mitä kirjoitit kierrättämisestä on totta. Jotkut aarteet menettävät aikojen saatossa hohteensa ja ne on silloin hyvä antaa toisille aarteiksi. Ja löytämisen ilo se vasta mahtava onkin, voi että kun päivä voikaan loistaa silloin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oikein kun hyvän löydön tekee, sillä porskuttelee viikonkin hymy naamalla. :)

      Poista
  6. Täällä on vielä oppimatta tuokin sopeutuminen.. liekö jo myöhästä oppiakaan. Niin syksy ja tulevan talven kylmyys/pimeys jo nyt tympäsee.. =/ Mutta tiinu on komia! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseni huijaamista minullakin, että muka sopeutuisin.. ;) Viimeistään siihen loppuu sopeutuminen, kun ensimmäisenä pakkasaamuna istahdan autoon, jääkylmälle nahkapenkille..

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.