Blogi lomailee - minä en

Mitään tietoista blogikesälomaa en ole päättänyt pitää, mutta aika kuolluttahan täällä on. Omat kesälomat on pidetty siltä osin kun pystyn niitä kesäaikaan pitämään, ja vapaat viikonloput menee kaikki perheen kanssa karavaanarina tien päällä. Bloggaamiselle ei tunnu jäävän millään aikaa. Koska kuitenkin tiedän palaavani tänne talven pimeinä kuukausina kesäjuttujen ja -kuvien toivossa, yritän harvakseltaan ladata edes muutamia kesäkuvia, jotta pääsisin tammikuussa varpaat palellen kääntelemään kesäveistä talvihaavassa.

Ei minusta mitään suurta hyötypuutarhuria taida tulla, ainakaan niin kauan kun en saa kasvihuonetta, mutta hauskaahan se on katsoa, kun jotain sentään saa tulokseksi uutterasta yrittämisestä. Perunaa oli pakko vähän testimielessä nostaa, vaikka kukkivat vasta nyt.

 

 Herneitä ja salaattia on syöty pitkin kesää. 

Tai ainakin herneitä - salaatti ei tahdo maistua kuin minulle ja kanoille, ja mies syö, jos länttään lehden leivälle. Ei kehtaa ottaa poiskaan. Saapa nähdä, olenko ainoa, joka ei aikanaan poimi ruusupapuja pois jauhelihakastikkeesta.

Kovasti nämä itse kasvatetut kasvikset kyllä lapsia kiehtovat, mutta kyllä kaali on aina kaalia. Vaikka kuka olisi kasvattanut. Tuota lähemmäksi suuta ei taida kukkakaali tällä herralla mennä, paitsi majoneesilla kyllästettyyn pekonisalaattiin pilkottuna.

Hienointa tässä on kuitenkin se, että lapsetkin näkevät, miten mikäkin kasvaa. Poimitaanko herne puusta vai maasta, ja kasvaako peruna puiden oksilla. Onhan se ihan yleissivistystäkin vähän tietää kaikenlaisten kasvannaisten alkuperää, vaikkei tuotantotilalla kasvaisikaan.

Kanoja olen pitänyt vapaana myös, kasvilavoista huolimatta, ja ihmeen vähän ne ovat osoittaneet kiinnostusta lavoja kohtaan. Eivät ole päässeet kunnolla koskaan tutkimaan, mitä siellä on. Alunperin ajatuksenani oli aidata kasvimaa, mutten ole saanut aikaiseksi, enkä toisaalta raaskisikaan. Haaveilen vain jonkinlaisesta pergolarakennelmasta siihen päälle, jotta ruusupavut sun muut kiipeileväiset saisi kasvamaan suoraan siihen.  

Jos muuten joku miettii, mitä saisi kasvamaan hankalana pidettyä koivua vasten, kannattaa kokeilla ruusupapua.

 

Vauhtiin päästyään ruusupapu on joka vuosi kiivennyt ensiksi tukiverkon yläpäähän ja jatkanut sitten kietoutumalla suoraan koivuun.

Yksi ikisuosikkini kesäkukka-astelmissa on maahumala. Sitä kasvaa onnekseni takapihalla siellä täällä karkulaisena, ja käyn keväällä sieltä napsimassa alkuja ruukkuihin. Täsä ylivalottuneessa kuvassa ei maahumalan lisäksi muuta näykään, mutta on siellä päällä valkoisia pelargonikukintoja. Alla olevan puulaatikon ostin joskus Romuritarilta.

Portailla auringossa nautiskelee myös pelottava talonvahtimme.

Kissa osaa nauttia kesästä, jos mahdollista, vieläkin enenmän kuin minä. Laiska karvavenyke valuu rentona pitkin portaita ja kieputtelee itseään pölisevän kuivassa hiekassa, makaa kuolleen näköisenä pihan kuumimmassa kohdassa ja vaeltelee öisin haistelemassa kesän tuoksuja.

Ja minä nautin hyötykasvejakin enemmän koristekasvien kukinnasta. Palavarakkaus, värililja ja rohtosuopayrtti ovat aika raju kolmikko.

Kun eteen on kylvetty vielä punaista pellavaa ja pian suopayrtin taakse puhkeaa räikeän pinkkiä syysleimua, on kukkapenkissä aikamoinen ilotulitus.

Suurissa, tummissa värililjan kukinnoissa näkyy kesän ikävä puoli - tiestä nouseva pöly. Vierestä kulkeva maantie pölyää armottomasti, eivätkä tienhoitajat näytä saavan puiden latvojen tasalle nousevia pölypatsaita kuriin koko kesänä, vaikka koko naapurusto on ilahduttanut asiakaspalvelun työntekijää soitoillaan vuoronperään. En ehkä pese ikkunoita koko kesänä.

Sinisievikki on ainakin kolmatta kesää kukkapenkissä kivireunuksen sulostuttajana. Se kylväytyy itse edellisen kesän kukkasista, joten ei haittaa, vaikka en ole sen ainoan kerran jälkeen löytänyt enää näitä valkoisen sivisievikin siemenpusseja ollenkaan.

Talon eteen olen etsinyt joka kesä uusia lajeja istutettavaksi, ja yksi menestyneistä on tämä.. öö.. olen hukannut siemenpussin. Ehkä muistan joskus, mikä tämä oli, mutta nyt en ainakaan. Päässä pyörii vain kosmosmukka?! Tätä oli minulla myös viime kesänä, ja vaaleanpunaisena kukkivan ruiskaunokin ohella tämä oli yksi parhaiten kukkineista. Kova tapaus: kasvaa eteläseinällä melkein pelkässä hiekassa, ja saa vettä, jos sattuu satamaan. Samoilla säännöillä on kasvanut myös ruiskukka ja siperianunikko. Oikeassa reunassa kasvava tillipöheikkö taitaa olla punakosmosta, joka kukkii vasta myöhemmin.

Olihan tuossa taas kuva poikineen. Seuraava pläjäys on toivottavasti autotallityömaasta, jonka on tarkoitus päästä hyvään vauhtiin tämän viikon aikana. Vihdoinkin!