lauantai 18. kesäkuuta 2016

Ensimmäinen ruusukesä!



 


Piti käydä kuvaamassa pihamaata kahden sadekuuron välissä, kun huomasin, että siellähän kukkii ruusuja. Ensimmäinen kerta tässä pihassa koskaan, kun ruusuja on enemmän kuin joku yksittäinen jossain. Ihanaa!

'Ritausma'


Eikähän se tietenkään pelkkiin ruusuihin jää, vaan koko piha pitää kiertää. Jos ei olisi juuri satanut, olisi siellä täällä voinut jo istua lepäilemäänkin välillä, sillä viime kesänä kaivattuja taukopaikkoja on nyt useampia. Uusin niistä on tämä pihlajan alle asetettu metallinen kahvitteluryhmä, jonka tyttäret näyttävät pitävän kukitettuna koko kesän.



Isossa kuvassa eivät kukkivat pensasruusut juuri maisemasta erotu, mutta sentään Tornionlaaksonruusu jo vähän näyttää pensaan alulta! Ja kuten kuvasta näkyy, tämän talon ainoa kitkijä ei ole niin nöpönuuka pihan suhteen. Hulluksi tulisin, jos yrittäisin pitää puoli hehtaaria rikattomana. En edes yritä, vaan kitken pahimpia sieltä mistä milloinkin huvittaa.




Yläkuvassa on roskakatoksen ja tornionlaaksonruusun välissä yksi juhannusruusu 'plena', mutta se ei kuki vielä. Nuppuja on tosin ihan vierivieressä, mikä sekin on ensimmäinen kerta ikinä. Saataisiinko peräti sopivasti juhannukseksi nämä ruusut?





Tornionlaaksonruusu




Tien varren kivikkoon on istutettu useampi piiskataimena saatu ruusupuskan alku, ja sielläkin kukkii nyt ensi kertaa näkyvämmin. Näin kauas se ei tosin erotu, mutta mennäänpä lähemmäksi.




Nyt erotan jo rantavehnän, jättipoimulehdet, tuoksukurjenpolvet - ja pyörän taustana ruusut.






Onni-ruusuna nämä on aikanaan saatu, mutta kasvutavan kuvaukset eivät sovi tälle ruusulle. Mikä lie sitten lopulta on kyseessä - sinänsä ihan sama. Pääasia, että se kukkii, kasvaa ja on kaunis!



Ja sitten muihin kuin ruusuihin. Esitellään loput, kunhan ne kukkivat. Isokonnantatar on perennoista yksi suosikkini. Vielä en ole saanut siitä kovinkaan laajaa kasvustoa, mutta sentään se hankittu yksilö on pysynyt hengissä ja kukkii nykyään joka kesä. Tätä voisinkin lisätä etupihan suureen perennapenkkiin, josta siirsin raparperin takapihan kasvimaa-alueelle. Sen jäljiltä kukkapenkkiin jäi iso aukko, johon olen kylvänyt kesäkukkia.
 


Mitäs siinä penkissä nyt kukkii... ainakin uskollinen kesäpikkusydän. Se vain kasvaa ja kaunistuu entisestään.




Särkynytsydän oli yksi viime talvesta kärsinyt - se on juuri ja juuri hengissä, mutta kasvaa pienenä, vain parikymmensenttisenä riepuna. Kielo puolestaan kukkii ensimmäistä kertaa. Siirsin sen kaivurin telojen alta turvaan vuosia sitten, kun pihan tienpuoleiseen reunaan kaivettiin maakaapeli. Kasvupaikka on sille varmaan turhan kostea.




Jättilaukka rusketti lehtensä aikaisemmin kesällä, mutta kukkii iloisesti.



Ja se pioni! Ensimmäinen kerta tällä tontilla koskaan, kun arvoisa rouva Sarah Bernhardt aikoo kukkia! Ja ei ainoastaan yhdellä nupulla, vaan noin kymmenellä. Uusiakin näyttää edelleen kehittyvän.



Akileijan suhteen puolestaan on murhetta ensimmäistä kertaa ikinä.




Tätä yhtä ainoaa kukkaa lukuunottamatta jokaikinen vaaleanpunaisen akilejijan nuppu on kokenut saman karun kohtalon - ne ovat kuivettuneet ennen avautumistaan. Akileijasääski, tai joku muu vihulainen niissä selkeästi muhii. Olen leikannut sydän verta vuotaen kaikki vioittuneet nuput pois ja tuhonnut ne, toivoen, että pääsen ongelmasta eroon myrkyttämättä. Siniseen lehtoakilejiaan tuholainen ei ole iskenyt yhtä pahasti - ja matalana kasvavaan japaninakileijaan ei lainkaan.






Mistä se tiesi, että vaaleanpunainen oli lempiakileijani?

Kiven koloissa lymyää tämä ykkösihanuus maanpeittäjistä, rauniokilkka. Sitä kasvaa hentona peitteenä siellä täällä, ja tilasin juuri hyötykasviyhdistykseltä lisää sen siemeniä, jotta saan sitä nopeasti lisää tarvitsemiini tilkitsemiskohtiin.




Yksi tilkitsemistä kaipaava kohta tulee olemaan tämän uusimman projektini alunen ja reunat, kunhan se saadaan asennetuksi paikalleen puuritilöiden päälle, suuren kiven suojiin.


Bongasin tämän kaunokaisen erään kyläläisen pihan reunaan kasatussa rautaromukuormassa, ja vaikka talo oli entuudestaan täysin vieras, oli kasattava pokkansa ja mentävä kysymään, joutaisiko amme. Joutihan se, ja seuraava pihaprojekti on toteuttaa lapsille puhallettavat uima-altaat korvaava pihakylpylä. Onhan tämä nyt aika paljon kauniimpi katsella!

Takapihan tuulensuojaisessa hyötytarhassa vihertää jo, mutta odotettua hitaammin. Perunalaarin reunaan kylvetty ruusupapu nousee pian varsilleen, ja silloin tarvitaan kiipeilytukea. Sitä on nyt tarjolla pari metriä ylöspäin, kun tein kotoa saamastani koiravainaan häkkiverkon palasta niille seinän.





Parsa- ja kukkakaalit kasvavat suuressa rautapadassa, ja koska oletin, etteivät ne kaikki hengissä selviä kuitenkaan, survaisin neljä ostopistokasta samaan pataan, ja nyt siellä on sitten ahdasta. Kunhan uskallan jättää harson pois, saavat ne lisää kasvutilaa sivusuuntaan, mutta toistaiseksi ne joutuvat kituuttamaan aika tiiviissä tunnelmassa, suojassa tuholaisilta harson alla.




Salaatti-sipuli-tomaattilava on vielä aika vaatimaton. Salaatin molemmin puolin kasvavat sipulit ovat vielä hyvin hentoisia tapauksia, mutta tällä viikolla niiden suojaksi saatu lisälavankaulus tarjoaa lisää tuulensuojaa ja auttaa ehkä kasvua parempaan vauhtiin.




Lavan toisella reunalla kasvaa raa'asti ulkoilmaelämään totutettu tomaatti, joka ei tosiaan ulkomuodollaan rehentele. Kasvihuonetta kaivatessa.




Ainoa, mikä tuossa lavassa tuntuu lisääntyvän silmissä, on harson alla majailevat kärpäset. Niillä taitaa olla lämmintä ja mukavaa.




Raparperi ei tunnu loukkaantuneen siirrosta, vaan rehottaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Siitä riitti siirtovaiheessa jaettavaakin useammalle tuttavalle. Sen alla maanpeittäjänä kasvaa krassia. Maku ei ole oikein kenenkään mieleen vahvan jälkimakunsa takia, mutta on se hyvä maanpeittäjä!




Alueen nurkan on vallannut karviainen, ja takaseinänä on kolme Marski-mustaherukkaa. Oikeassa reunassa on tyhjä kaksikerroksinen lavankaulus, jonka mies toi minulle töistä tällä viikolla ihan kyselemättä. Sille pitää tehdä paikka tuohon padan kohdalle, ja sitten minulla onkin näppärästi neljän lavan kiertoviljelyyn sopiva kokonaisuus!




Vaikka tuoksuvatukkaa kovasti usein kuuleekin haukuttavan, meillä se on paikkansa ansainnut. Rehevästä puutarhasta haaveilevana en koskaan katso kieroon lajeja, joiden kehutaan olevan voimakaskasvuisia. Tässä koivun alla kasvaessaan soisin tuoksuvatukan olevan voimakkaampikin, mutta iloitsen tästäkin. Etualalla näkyy puolison tämän keväistä projektia, kun pihan reunoilta nousseita kiviä on kasattu taas lisää pihan rajaajaksi. Ja sateen vuoksi paviljongin nurkkatarrat on avattu, jotta vesi ei jää pussittamaan katolle. ;)




Pienen kierroksen kuvasatoa olisi ollut vieläkin lisää, mutta minä en jaksa enempää. Kanoihin on hyvä lopettaa, ja poistua takavasemmalle, sillä tytär kaipailee ompeluohjausta. Työn alla on yhdeksänvuotiaan ikioma projekti, suullinen keppiheppa, joka sai jo kappaleiden kasaamisvaiheessa nimen Rusina.



Ruusuista viikonlopun jatkoa!

10 kommenttia:

  1. Että sinulla on ihania pensasruusuja, meillä juhannusruusujen lisäksi yksi vaaleanpunainen, herttoniemi-ruusu...sekä muutama ruusu ruukussa. Rouva Bernhart on niin kaunis...niitä itsekin odotan innolla avautuvaksi.
    Huomenna lupailivat jo aurinkoa :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Minä vähän luulen, että hankalasta maaperästä huolimatta mun ruusut ei ole läheskään tässä.. mottona voisikin olla, että "vaikka huomenna tulisi maailmanloppu, tänään istutan ruusupensaan." :D

      Poista
  2. Ihania ruusuja sinulla <3 Meillä kukkii vasta juhannusruusu, ja pari muuta aloittelee. Pionia kovasti odotan minäkin, mun ehdoton suosikki! Ihan hengästyin kaikesta kukka- ja kasvipaljoudesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi jätin ne loput kuvat laittamatta! ;D Pioni on tosiaan superkaunis. On ollut kova odottelu, kun vasta viidentenä kesänä se kukkii.

      Poista
  3. Kuva poikineen :D Voimaakkasti kasvavissa ja juurivesovissa ruusuissa on monta upeaa, jotka ovat parhaimmillaan juuuri isojen perinteisten pihojen laidoilla. Äitini on niitä alkanut hiljalleen istuttaa ja odotan ilolla sitä päivää, kun ne isoina ja runsaina kukkivat. Omaan pihaan eivät tahdo mahtua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut! Äkkiä niiden kanssa joutuisi pienessä pihassa hankaluuksiin, sen verran hanakasti näyttävät tekevät juurivesoja. Ja taas isossa pihassa juurivesat on niin parasta, saa ilmaisia ruusupensaita niistä lisää. :)

      Poista
  4. Ihanuus, miten kiva piha teillä onkaan! Ruusut on kukista yksiä lemppareitani, vaikka omalta pihalta niitä ei löydykään (vielä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Vanhat puut täältä puuttuvat mutta muuten alan olla melko tyytyväinen joihinkin kohtiin. ;)

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Ja kiva kun kommentoit, uusia nimiä tulee tännekin!

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.