tiistai 21. kesäkuuta 2016

Ruusu on uusi musta


En malta pysyä poissa tienvarresta.


 Syynä on tietysti...

... ruusut.


Kaivelin vanhoja blogikirjoituksia ja totesin, että tämä on varmaan suviruusu 'Poppius'. Vuoden ruusu 2010. Syystä. "Se on hyvin sitkeä, pakkasta, suolaisuutta, tuulta ja ravinteisuutta kestävä." Paljon se saakin kestää tien varressa kasvaessaan.


Näinä päivinä, kun pensasruusujen kukinnasta on päässyt nauttimaan ensimmäistä kertaa enemmän kuin yhden kukan verran, mottoni on vain vahvistunut: asuinpa loppuelämäni missä tahansa, ruusuja istutan varmasti. Vaikka nämäkin kukkivat vasta vähän, kun katselee nettiin laitettuja kuvia samaisista lajikkeista.


Ja silti. Pensaita ei ole vielä kymmentäkään, ja pieniäkin ne vielä ovat, mutta on niistä iloa paljon kokoaan enemmän.


Eikä se ilo aivan heti lopukaan. Suuremmaksi ehtineissä pensaissa on kymmenittäin ellei sadoittain nuppuja, ja osa vasta aloittelee ensimmäisten nuppujen kasvatusta.




Tätä Ritausmaa piti ihan käydä sekatöörien avulla etsimässä lamoherukan seasta, niin hyvin se oli peittynyt innokkaana kasvavaan maanpeittäjään. Lamoherukan seassa se oli kasvanut yllättävän suureksi jo. Taitaa olla tien varren Poppiuksen jälkeen suurikokoisin ruusupensaani.


Viime syksynä ostettu 'Ilo' on vasta pikkuruinen, mutta tekee topakasti nuppuja sekin.


Takapihalle ostin syksyllä Multasormen alesta pensasruusun, josta en löydä mitään talteen laitettua dokumenttia, ja kukatkin ovat vasta pikkuruisia nuppuja, joten toistaiseksi saan jännittää vielä, mitä tuli ostettua.


Kun tämä nyppylä sisaruksineen avautuu, saan ryhtyä jäljittämään alkuperää lehtien, kasvutavan ja kukinnon perusteella.


Ja nyt... ruususen unille. Ei sovi lomalaisenkaan aivan ranttaliksi heittää vuorokausirytmin kanssa!

5 kommenttia:

  1. Ihania ruusuja sulla kasvaa! Minäkin aijon ensi kesänä laittaa pihalle ruusupuskia heti useampia. Miestä jo asiasta varoitinkin :D ja kiva yllätys löytyi tontilta kun sielä joku ruusu jo kasvaa. Sitäkin täytyy siirtää paremmille paikoille sitten ensi kesänä pihanteon aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat, alkuperäiset tontilla kasvaneet ruusut tai perennat on kyllä aina suuri ilonaihe! Mahtavaa!

      Poista
  2. Oi, ruusuja <3! Ihania kuvia, olet saanut niin hyvin tallennettua ruusujen herkän kauneuden :)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.