keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Höyhenten pölinää ja kissakavereita

Kanat ovat jaloitelleet joka päivä sen jälkeen, kun hellyin päästämään ne irti, mutta ilmeisesti häkissä oleminenkaan ei ole niille kauhein mahdollinen rangaistus, sillä tänä kesänä ne eivät kertaakaan ole vaatineet yhtä äänekkäästi takaisin vapauteen kuin viime kesänä. 


Saattaa se toki liittyä siihenkin, että yleensä ehdin pitämään niitä vapaana vasta iltaisin, ja kun suljen ne häkkiin, ne ovat usein menossa sinne jo itsekin. Tänä kesänä olemme vain aikaisempaa tarkempia siitä, etteivät ne pengo jokaista istutusta nurinniskoin ja syö perennoista lehtiä. Puolen hehtaarin pihassa on joutomaatakin sen verran, että ne löytävät kuopimista sieltäkin, missä minä en ole tehnyt niin kovasti töitä pihan eteen. Kuopus vahtii silmä kovana kanasten ulkoilua äidin apuna.




Tänä kesänä kissan roikaleemme ei ole jaksanut juuri kiinnittää huomiota näihin motkottajiin. Kai se sai niistä jo viime kesänä tarpeekseen. Saattaa se seurailla kanojen liikkeitä sivusilmällä, ja joskus se kävelee kiusallaan häkin vierestä saaden kukon motkottamaan kaula pitkällä, mutta suurimman osan ajasta se on sen näköinen, ettei voisi vähempää kiinnostaa.



Mutta naapurit ottivat kissanpennun talvella, ja pennusta on kasvanut saman kokoinen kolli kuin meidänkin turrukastamme. Huvittuneena olemme saaneet seurailla kissojen tutustumista toisiinsa, ja ilmeisesti jonkinasteisesta kaveruudesta voidaan jo puhua, kun molemmat maleksivat toistensa pihoilla ihan ilman hännän pörhistelyjä, ja makoilevat jopa joskus rinnakkain jommankumman pihamaalla.


Tästä näkee, että vähän jäykkää on vielä. Ainakin meidän kissan oleminen on vielä varautunutta, eikä se tuntuisi kauheasti seuraa kaipaavan. Mutta onpahan sillä enemmän sisältöä päivissään pelkän laiskottelun sijasta, kun on joku, jota jahdata pitkin pihaa. Ja jos joku miettii, niin molemmat on leikattuja kolleja. ;)


Jos oma kissa onkin kyllästynyt kanoihin, niin tälle naapurin kisulle kanojen ja kukon olemassaolo tuntuu olevan superjännää, varsinkin nyt kun ne ovat välillä vapaanakin. Hitaasti ja matalana kolli lähestyy siivekkäitä, ja kertaalleen se pääsi eilen hajottamaan lauman, aiheuttaen kauhean metakan, kun jokainen räpytti eri suuntaan ja keräili itseään pihanurmelta. Kukkokaan ei komeasta koostaan huolimatta osannut tai ehtinyt kanojen puolia pitämään.






No, se oli kertasäikäytys, ja toista kertaa ei pikkupeto päässyt enää yllättämään. Kanat pitivät silmällä sen liikkeitä, ja minäkin vähän komensin sitä, kun sillä lailla kuvitteli saavansa kiusata kanojani.






Pikkuvälikohtauksista huolimatta kanat ovat omia valloittavia tyyppejään edelleen, ja joka päivä kopista löytyy neljä kultamunaa. Jääkaappi suorastaan pursuaa tuoreita munia, sillä viimekesäisen kolmen ja nykyisen neljän munan  päivätahdissa on suuri ero. Silläkin saattaa tosin olla vaikutusta, että viime kesänä olin töissä vain osan viikoista, nyt viisi täyttä päivää.


Kyllä meidän kelpaa. Kesäkuu on vasta puolivälissä ja kolmen viikon lomapätkä ihan pian edessä. Lupaan unohtaa ensi viikolla kaikki kiireet ja pienet stressin poikasetkin, joita kesäkiireet ovat saattaneet alitajuntaan kehittää, ja keskittyä ihan täysin lomailemaan. Se tarkoittaa hitaita aamuja, kokopäivätoimista puutarhanhoitoa, kanajuttuja, lasten kanssa touhuamista, ja kenties vähän reissaamista.



Sitä sopii odottaa!

9 kommenttia:

  1. Voi mäkin haluan kanoja ja kissoja ja kultamunia! Kanat on ihan mahtavia. Mutta ei mun alanvalinnalla kanoja kasvatella. Olen yrittänyt houkutella äitiä hankkimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä on kyllä ihania! Periaatteessahan riittää, että joku käy kerran päivässä katsomassa että ruokaa ja vettä on riittävästi, mutta ei sitä koskaan siihen yhteen kertaan malta jättää.. ;)

      Poista
  2. Voi että kanat on ihania! Haaveilen niistä salaa, tai oikeastaan en enää edes salaa! Hauskaa tuo vaanimisleikki eläinten kesken!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se oli tosi hupaista seurattavaa, kissa oli muka niin tosissaan, mutta hyökkäyshetkellä iskikin ujous ja juoksi ohi. :D

      Poista
  3. Ihania kotkottajia! Olen jo pitkään haaveillut kesäkanoista. Alueellamme vaan asustelee paljon kettuja. Naapurista ne veivät ankan ja toisesta kanan. Miten olet ottanut repolaiset huomioon kanojen suhteen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petoja, niin kettuja kuin muitakin, on ajateltu lähinnä siinä, että häkki on joka puolelta suojattu, eli kattokin löytyy. Alajuoksun alapuolella ei ole verkkoa kuin jokunen sentti, varsinaisesti ei ole kaivettu maahan. Vapaanahan kanat ovat vain kun minäkin olen ulkona, siinä pitää olla jo kovasti pedolla pokkaa että tulee hakemaan kanan pihasta, kun itse seison metrin-parin päässä. ;)

      Poista
  4. Ihana kun kanat on vaan irrallaan. Meillä ei ollut edes mummolassa pienenä kanoja.
    Osallistu kastehelmi kakkuvadin arvontaan mun blogissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kakkuvativinkistä! :) Vähän luulen, että jos meidän koti joskus on mummola, niin siinä mummolassa on kanoja... <3

      Poista
  5. Niin kivaa lukea teidän kanojen touhuja! Minäkin olen haaveillut kovin paljon kesäkanoista, mutta ei ole vielä tullut selvitettyä mitä kaikkea paperityötä se vaatii. Ainakin lampaan suhteen oli sellainen paperisota, että jätimme sen projektin muutama kesä sitten ihan kokonaan. Mutta sullahan taisi viime kesänä ollakin siitä paperien pyörittelystä juttua, täytyykin käydä katsomassa :)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.