keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Pientä pihapuuhaa ja kukkokuulumisia

Ihanat aurinkoiset päivät ovat kuluneet asiaankuuluvasti ulkoilmassa.


Eniten aikaa olen lähiaikoina käyttänyt yläkuvan työmaahan. Siitä on ihan selvästi tulossa lavatarha, eikös vain! Lavaruudukon taakse istutin jo syksyllä Marski-mustaherukoita, samaan aikaan kun nurmi kylvettiin. Marski on pystykasvuinen herukkalajike, jonka pitäisi kasvaa noin metrin korkuiseksi aidanteeksi tuohon taakse. Vielä on rääpäleillä hommaa, jotta kasvavat luvattuun kokoon!

 

Raparperi on kasvanut tähän saakka perennojen seassa kukkapenkissä, mutta nyt ajattelin siirtää sen syötävien seuraksi takapihalle. Koska maa on masentavan savista, nostan myös raparperin kohopenkkiin, jonka nikkaroin takapihan jämälankuista. Ei ole ihan millimetrimitalla mitattu ja sahattu, ja kasattukin on möykkyisen nurmikon päällä, ruuvausmestarina ekaluokkalaiseni, mutta hyvin kelpaa minulle! Raparperin makuun tuskin vaikuttaa, jos joku ruuvi menikin hiukan vinoon.


Raparperilavan viereen olisi jäänyt hassu pieni tyhjä kulma, joten hankin siihen karviaispensaan. Jos ei sada, pääsen istuttamaan sen huomisiltana töiden jälkeen. 'Lepaan punaisen' pitäisi pärjätä viitosvyöhykkeellä saakka, ja me oleskellaan nelosella. En ole käyttänyt karviaista juuri mihinkään, mitä nyt joskus edellisessä kodissa mehustin, mutta yksi puska on kiva laittaa, jotta kesällä saataisiin vähän maistiaisia. 

 

Lavatarhan pohjalla on haketta, jotta ruoho ei kasva kiinni lavoihin, ja lavojen sisukset vuoraan patolevyllä. Näin märkä multa ei lahota lavoja niin nopeasti, eikä käsitelty puupinta ole kosketuksissa syötäväksi kasvatettaviin kasveihin. Mullan sekaan olen kätkenyt jo kaksi sankollista bokashia, joka ehtii maatua mullaksi ennen kuin kasvisten juuret yltävät siihen.





Ja jotta hyvä multa pysyisi hyvänä ja muuttuisi ajan kanssa entistä paremmaksi, kaivelin talikolla lieroja ja kastematoja työmyyriksi ensimmäiseen valmistuneeseen lavaan. Melko nopeasti ne änkäytyivät mullan syvyyksiin. Mullan pinnalle viskelin hajoamassa olevia kasvinosia, jotta madoilla olisi heti ruokaa.


Olin jo eilen lopettamassa sen päiväistä ulkoiluani ja asennoitumassa iltavuoroon lähtöön, kun tuli mieleen, että tekisiköhän kanoille äkkiä ulko-orren.


Yhtä suurpiirteisellä mittailulla ja ruuvailulla valmistui tämä orsiviritys kuin aikaisemmin päivällä raparperilaatikkokin. Rohkenen silti väittää, että onnea on jätelautakasa takapihalla! Mitä tekisinkään ilman sitä (menisin varmaan lautakauppaan).


Orsi on jyrsitty kakkoskakkosesta (miehen tekosia, sitä en tehnyt minä, mutta jätelautakasasta sekin löytyi) ja päätyjen ristijalat on jotain ohuehkoa rimaa, joten pientä epäsuhtaa on paksuuksissa, ja paksu orsi irvistää kapeiden rimojen yli päädyissä, mutta pääasia kai onkin, että orsi kestää tipusten painon.


Eiväthän ne alkuun näyttäneet yhtään tajuavan, mitä siinä pitäisi tehdä. Kulkivat joukolla alitse ja nauroivat varmaan nokkaansa moiselle hökötykselle.


Mutta eilisillan ajalta tuli kuitenkin lapsilta raporttia, että orrella oli kuin olikin istuttu, kun en itse ollut katsomassa. Vesisankon paikka täytyy varmaan vaihtaa, tai orren, sillä pönttö oli kaadettu. Sitä, onko asioilla yhteyttä, en tiedä, mutta saattaa olla. Ehkä on muutenkin viisainta vaihtaa vesipiste lähemmäksi ovea, jotta uskaltaisin shortseissakin vaihtaa vedet tuoreemmiksi ilman, että saan terävänokkaiselta isottelijalta koston hoitotoimenpiteistä. Nyt arvaan mennä kanalaan ainoastaan pitkissä housuissa ja saappaissa, jolloin kukon kiukkuinen nokkaisu ei tee kipeää.


Tuhannen isottelija. Luulee olevansa joku pomo. Saapastelee muina herroina pitkin kanalaa ja motkottaa terävän varoituksen, vaikka lähestyisin kuinka rauhallisin aikomuksin kanalaa. Lähes joka kerta se hyökkää kohti, ilman että millään tavalla provosoin sitä. Edes hieno orteni ei ole lepyttänyt moista testosteronikimppua.


Nähtäväksi jää, miten kauan herra Hemmo asuu meillä. Mielelläni pitäisin molemmat kukot, enkä toisaalta voi tietää, miten Häiskä-poika alkaa käyttäytyä, jos isukki palautetaan omistajalleen, mutta ainakaan vielä poikakukko ei ole osoittanut minua kohtaan minkäänlaisia tuntemuksia. Ehkä pojasta paranisi polvi, ja taloon saataisiin ihmisystävällisempi kukko. Kanoja sekin tosin välillä härkkii, nokkaisee harjaan niin että kana kiljaisee (miten minusta alkoi juuri nyt tuntumaan, että saattaisin pitää kukkopaistista). Mokomatkin tyrannit.

16 kommenttia:

  1. Arvaappa kasvaako oman pihan tekemisen kuume näiden kuvien myötä. Nooh,keskitytään ensin rakentaan se talo valmiiksi ja sitten suunnitellaan pihahommia ;) nepäs ei ihan heti meidän uudesta pihasta lopukaan :P laitahan kukko pataan,tiedä kuinka hyvän keiton siitä saa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo onhan siinä uudessa pihassa hommaa ennen kuin se alkaa pihaa muistuttaa. Toisaalta siinä on se suunnittelemisen ilo.. ;)

      Poista
  2. Ihan mahtavia kevätpuuhia sinulla siellä! Toivottavasti tosimummolaan saadaan hyviä munia roppakaupalla :)

    Sini K.
    www.kasvihormoni.fi

    VastaaPoista
  3. Voi kukot! Meiltä poistettiin just tuollainen samanlainen kukkoriiviö kanatarhasta, yksi kana kerkis heittäämään henkensä.

    VastaaPoista
  4. Pitkään aikaan en ole tänne mitään kommentoinut, vaan nyt on pakko :D Meillä joutui kukkopoika pataan, kun tuli valtataistelu isänsä kanssa ja nokki (ja käytti kannuksia ym.) isäukkonsa verille (mm.leuan alla roikkuva heltta repesi ja silmä on ihan turvoksissa). Eikä oikein voinut laittaa isukkia pataan, kun se on niin komea ja pitää kanasistaan hyvää huolta! Toivon vaan ettei noihin haavoihin tule mitään tulehduksia, vaan paranee itsestään.

    Haluttaisi itsekin kokeilla tuollaista kasvilavaa, jos se olisi vaikka helpompi kitkeä kuin maan tasalla oleva kasvimaa. Tällä mahalla ei oikein enää jaksa kyykkiä ja vielä olisi elokuuhun asti jaksettava vaappua kuin ankka.

    Ostin muuten sinun blogin innoittamana sellaisen sinisen raitamaton Anttilasta jokunen aika sitten. Tosi ihana, vaikka onkin kaikkia nyppyjä ja muita, mutta on oikeasti sellainen räsymaton oloinen. Juuri meille sopiva! :)

    Mutta jään seurailemaan blogiasi edelleen, tänne on aina kiva tulla! Hyvää kevään jatkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että annoit kuulua itsestäsi! :) Lavatarhuri-kirjassa oli kiva vinkki lavatarhan omistajalle, että voi tehdä kitkemis- ja lavanhoitopenkin ruuvaamalla kaksi lankkua 90 asteen kulmaan, jolloin toisena jakkaran jalkana toimii lavan reuna. Näytti näppärältä!

      Poista
  5. Ihania keväisiä puuhia teillä! Mietin vain, että onko tuon bokashi-raakakompostimassan kanssa jotenkin eri lailla, kun yleensähän raakakompostia ei suositella laitettavaksi vielä kasveille/kasvimaahan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo bokashimassahan on kasvatuskelpoista noin kaksi viikkoa siitä kun se tyhjennetään, eli siinä vaiheessa se on kasvikelpoista. Ja useassa paikassa ohjeistetaan, että sitä voi laittaa syötäväksi kasvatettavillekin kasvualustaksi, joten olen uskonut näin olevan. :) Menee ainakin pari viikkoa, kenties kuukausikin hyvin helposti, että lavankauluksiini kylvetyt kasvit kasvattavat juuret siihen syvyyteen, jossa bokashi nyt muhii. :)

      Poista
  6. Komea kukko kyllä.

    Mulla on kaksi karviaispensasta ja lapset tykkäävät kovasti napsia niitä. Tuoreeltaan parhaita, mutta joku hilloresepti (taisi olla porkkanan kanssa kaverina?) muistutti lakkahilloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo jos marjoja tulee enemmän kuin lapset ehtivät napsimaan, joutuu varmaan katselemaan jonkun kivan reseptin. Mehuun olen joskus lisännyt karviaisia, tuli omanlaisensa maku siihenkin. Hillona voisi toimia paremmin.

      Poista
  7. Hei,ei muutakun tuommoinen kukko pataan!! niitä on kyllä lempeitäkin,ettei tarvitse pelätä millon käy kenenkin kimppuun.Meillä myös kanoja ja kukko ja on vallan lempeä kaveri, vaikka iso onkin :)Puutarha postauksia on mukava lukea,se kärpänen itseäkin puree! mukavaa vastapainoa itselle sillon kun pikkulapsi arjelta niihin puuhiin ehtiin :)
    t.Johki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Johki! Kyllähän kaikki muu elämä tahtoo viedä turhan paljon aikaa, mutta onneksi melkein joka päivä ehtii ainakin pikaisesti pyörähtämään pihalla. Vaikkei nuo muksutkaan enää ihan jatkuvasti hoivattavan ikäisiä ole. Kukko on patapäätöksen jo saanut, on käytöksellään allekirjoittanut tuomionsa. :P

      Poista
  8. Voi apua, onpas sulla siellä isottelija! Mulla on kaksi karviaispuskaa, lepaan punaista ja jotain toista. Lepaan punainen kärsii jostain ihme taudista, kun ei tee ollenkaan lehtiä (tai ne on onnettoman pieniä ja karisevat nopeasti pois). Marjoja kyllä tulee joka vuosi. Olen miettinyt sen hävittämistä, mutta en ole saanut aikaiseksi. Tuottaako nuo Marskit paljon marjoja, onko sulla tietoa (google varmaan auttaa :D)? Tartteisin lisää mustaherukoita, mutta en kovin isoja puskia saa järkevästi sopimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihasuunnittelukurssin vetäjä meille suositteli tuota Marskia, muistan ainakin siksi suositelleen ettei vie paljon tilaa, marjaisuudesta en muista mitään. :D Minä ostin kun satuin löytämään ne syksyllä Multasormen syysalesta muutamalla eurolla kappale. Aika näyttää, paljonko ne tuottavat satoa. Pikavilkaisulla google tietää Marskista lähinnä sen, että se on "poikkeuksellisen pystykasvuinen ja härmänkestävä lajike" ja on muuten saanut myös FinE -merkinnän.

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.