perjantai 7. elokuuta 2015

Viisivuotiaan elämänkerta

Sain haasteen. Tosimummo kiittää ja kumartaa Pizzicaton blogiin päin, ja alkaa laatimaan muistelmiaan!


Valmistuin pukuompelijaksi keväällä 2006, ja saman vuoden syksyllä syntyi esikoisemme. Haaveilin jo tuolloin trikoo-ompeluista, mutta silloinen kankeahko lainasaumurini ja kaksoisneulaan kykenemätön ompelukoneeni eivät varsinaisesti kannustaneet kokeilemaan kovin montaa kertaa. Kun sitten hankin myöhemmin oman, hyvän perussaumurin ja alkuvuodesta 2010 myös unelmieni ompelukoneen, alkoivat ompelukset sujua aivan eri tahtiin kuin aikaisemmin. 


Olin siihen aikaan jo kolmen pikkutenavan äiti, ja käytännössä lähes "yksinhuoltaja", kun puoliso oli päivät töissä ja illat rakensi nykyistä kotiamme, ja halusin päiviin muutakin sisältöä kuin vaipanvaihto, vaikka voinette kuvitella, että kolmessa pienessä olisi ajankäytöllisesti ollut kyllä ihan riittämiin työtä. Niinpä ryhdyin laatimaan sivuja, kirjoittelin testipostauksia ja mietin, mihin sitä onkaan alkamassa. Suuren alkusysäyksen antoivat taidokkaasti tehdyt ompelublogit, joita iltaisin kävin lueskelemassa ja ihmettelemässä. Toisaalta blogin tekeminen ja kirjoittelu itsessään ei ollut vierasta, sillä olin pitänyt sisaruksille ja läheisille ystäville avointa blogia jo useiden vuosien ajan.


Uuden blogin nimi oli itsestäänselvyys alusta saakka. Joskus jo paljon aikaisemmin olin kierrellyt siskoni kanssa kirppiksiä, ja jokaista rättiä tutkaillen miettinyt, mitä mistäkin voisi tehdä, jos vähän tuunaisi. Kun sitten vielä yhteisessä lapsuudenkodissamme neuloin sukkaa samaisen siskon nähden, sisko totesi, että "jos mummoutta mitattaisiin käsitöillä, sää olisit kyllä tosimummo!" Siinäpä se.


Maaliskuun viimeisenä päivänä vuonna 2010 napsautin Tosimummon bittivaruuteen, kaiken kansan luettavaksi. Kansa tosin on aika suureellinen nimitys muutamasta tutusta lukijasta,mutta ajan myötä lukijoita tupsahteli lisää, ja nyt ollaan jo lähellä tuhatta kirjautunutta lukijaa. Aika hurjaa!


Alusta saakka blogin sisällön on kerrottu olevan ompelua, sisustusta, tuunailua sun muuta sekalaista, ja sitä se on ollut. Kameroita on uusittu parempiin, ompelukoneitakin hankittu lisää, saatu neljäskin lapsi, muutettu uuteen taloon ja haaveiltu jo "loppuelämän kodistakin", mutta Tosimummo vain pysyy. Eikä ole kertaakaan edes harkinnut lopettamista.


Koska yksi blogin perusideioista on ollut alusta saakka jakaa tekemisen iloa muillekin, ryhdyin laatimaan omakätisiä ompeluohjeita, ja ohjepostaukset ovatkin saaneet paljon positiivista palautetta.


Oman pihan myötä piha- ja kukkajutut ovat vallanneet suuren osan kesäpostauksista, mutta onneksi kukaan ei ole sen takia käskenyt mummelssonia eläkkeelle. Kaikenlaiseen kokeilemiseen, tuunaukseen ja tuhertamiseen kaipaisin lisää aikaa ja spontaaneja mahdollisuuksia kokeilla vaikka mitä, mutta ehkä sitten, kun lapset vähän kasvavat.


Kuvakokoa muutin jossain vaiheessa isommaksi, kun koin, että on työlästä klikkailla auki pieniä kuvia sen sijaan, että voisi katsoa se sujuvasti suoraan suuremmassa koossa. Kuvienkäsittelyä ilmais-Picasalla harrastan nykyään rutiininomaisesti (lähinnä rajausta, kontrastin tai varjostuksen säätöä tai erikoisefektejä). Blogin taustavärin haluan pitää valkoisena ja fontin selkeänä, jotta tätä olisi helppo lukea. Kirjoittaminen on tavalla toisella ollut aina rakas harrastus, joten vähäsanaista ei tästä blogista tule koskaan.


Sen suurempia taitekohtia en blogistani erota. Samaa mummojorinaa alusta tähän päivään, ja sillä samalla jorinalla aion jatkaa. Ihan vain, koska se on kivaa! Ja vaikka aikapulaa on ilmassa, haluan silti tehdä jokaisen postauksen rauhassa, ajatuksen kanssa. 

Yritin tuossa katsella, kenet haastaisin mukaan seuraavaksi, mutta juuri nyt tuntuu, että olisi hauskempaa lähteä potemaan viheliäistä flunssaansa peiton alle lämpimään. Sovitaanko, että jos joku tahtoo, voi tätä minulta pyytää, kuten alla olevissa ohjeissakin kehotetaan tekemään.

Tässä vielä ohjeet kokonaisuudessaan:



1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.  #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

Kiitos kaikille teille, jotka olette roikkuneet mukana vilkkaat ja hiljaisemmat ajat sekä matkalla mukaan hypänneille. Ja erityisesti kiitos teille, jotka käytätte arvokasta aikaanne kommenttien kirjoittamiseen. Ne ne vasta tekevät blogista sen, mikä se on, kun mukaan tulee kirjoittajan itsensä lisäksi lukijoiden äänet ja yhteinen keskustelu. Se on mahtavaa! 

Postauksen kuvat ovat ensimmäisen blogivuoden 2010 aikana julkaistuja otoksia.
 

7 kommenttia:

  1. Olipas mukavaa ja mielenkiintoista lukea Tosimummon tarina! Minäkin olen tänne alunperin jonkin tutoriaalin perässä tullut. Nyt minua kiinnostaa ompeluiden lisäksi myös puutarha- ja sisustusjutut joita täällä myös pääsee ihastelemaan. Olet kyllä lukijasi todellakin ansainnut! Blogi on inspiroinut varmasti monia. Kiitos kun lähdit mukaan <3

    VastaaPoista
  2. Moikka, itsekin taisin sinut löytää jonkin tutoriaalin-perässä - mielenkiinnolla seurataan edelleen. kiitos

    VastaaPoista
  3. Ihana blogi-historia sulla :) Tosimummosta kuulin minäkin jostakin,vaan eipä vielä oo livenä nähty ;) jatka samaan malliin,tarinoitasi on kiva lukea !

    VastaaPoista
  4. Kiitoksia tarinasta, oli mukavaa lukea Tosimummon historiaa! Mielenkiintoisia tarinoita on blogisi pullollaan.

    VastaaPoista
  5. En muista milloin löysin blogisi, kuitenkin olen jo monta vuotta sitä seurannut. Lienenkö koskaan kommentoinut mitään. Mutta niin mukava näitä sinun juttuja on lukea ja kuvia katsella. Onneksi aiot edelleen jatkaa.
    - lapsenlapsille ompeleva mummi

    VastaaPoista
  6. mukana oon ollut alkumetreilt'äsi asti ja taisipa nuo ruskeat velourit sydämellä löytää meiltä kotinsa, samoin kun muutama muu vaate <3

    VastaaPoista
  7. Olipas kiva lukea tarinasi. Ensimmäisen kerran "eksyin" blogiisi kun googlasin kanttausohjeita. Päädyin Tehdääs paita! -sivulle, ja sitä olen nähnyt usein linkattavan facebookin ompeluryhmissä. Kiitos hyvistä tutoriaaleista ja mielenkiintoisesta blogista. Jäänkin lukijaksi, nyt kun taas tupsahdin tänne.

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.