perjantai 10. heinäkuuta 2015

Lempiväriä

Olisin halunnut kuvata tuoreimman tilanteen pihasta, mutta kun ajattelinkin kameraa, alkoi sellainen sadekuuro, että siinä oli mummokin ihmeissään. Siispä tyydymme viikon takaisiin kuviin.


Tämä on ensimmäinen kesä, kun ruusut alkavat kukkia niin, että sen erottaa ilman kiikareita. Sade taitaa verottaa kukintaa, mutta jotain sentään näkyy. Tienvarressa on lahjoituksena saatuja juurivesoja, jotka on ainakin annettu onnenruusuna sekä suviruusu 'Poppiuksena'. Kumpi lie on nyt aloittanut kukinnan, kaunis se on ainakin.  Korkeuttakin on jo metrin verran.


Tämä puolestaan on ehkä Ritausmaa, mikäli muistan oikein, mistä puskasta tämä kuva on...


Eivätpä isommin häviä ruusuille ulkomuodossa nämä kerrottukukkaiset kurjenpolvetkaan, vaikka kukka onkin niin paljon pienempi, ettei samalla tavalla erotu kauempaa. Tämä, kuten niin moni muukin perenna, on lahjoituksena tai nimellistä korvausta vastaan saatu. Seurasin takakesinä erittäin aktiivisesti yksityisten ihmisten perennamyynti-ilmoituksia ja Klorofylli-puutarhafoorumin myyntipalstaa.


Tässä puolestaan availee ensimmäistä kukkaansa puistoruusu 'Ilo', tämän kevään ensimmäinen kasvihankinta. Ilosta tulee joskus jopa pari metriä korkea, komea pensas.


Tänä keväänä seurailin nettikirppiksiä lähinnä kanojen ja kanakoppien toivossa, mutta osuipa siinä sivussa sellainenkin ilmoitus kohdalle, jossa myytiin kahdeksaa isoa kuunliljajuurakkoa parillakympillä. Ostin ne tietysti, ja niistä riittikin koko leikkimökin pitkälle seinustalle komea rivistö, ja vielä kaariportin nurkalle oma ryhmänsä. 


Portin molemmat puolet ovat vielä kaikkea muuta kuin valmiita - vasemmalla puolella maa odottaa tasaamista ja nurmenkylvöä, edelleen (nämä kelit!!!) ja oikealla puolella taas on kaikenlaisia romuja ja raksatavaraa, lautakasoja ja peltiläpäreitä. Ei kovin kuvauksellista. Voisinkin joskus shokeerata teitä niillä rytöläjäkuvilla, vaikka pahin on tosin jo ohi, sillä se alue siistittiin ylimääräisistä romuista juuri viime viikolla.


Tällainenkin erilainen yksilö löytyi etupihan perennapenkistä, siitä joka painajaisissa oli kynitty mustalle mullalle. Muistelen saaneeni joskus lahjoituksena sellaistakin akileijaa kuin 'Nora barlow', voisikohan tämä olla se? Tai sen ja muiden saman penkin akileijojen risteytys...


Ja tätä ihanuutta olen himoinnut pitkään, mutten tiedä miksi en sitä aikaisemmin ole mistään hankkinut/löytänyt/saanut. Iki-ihana mummopuutarhan sormustinkukka, ja vielä niin hyvässä värissä! Tästä suurkiitos ja kumarrus Onnekkaalle, joka kitki omiaan minulle. Kukinta on alkamassa, ja nyt olisin saanut jo kuvan komeammin auenneista kukinnoista, mutta kun tuo sade!


Viime kesänä ihastuin sinivievikkiin, ja sitä kasvaa taas penkin reunamilla kiviä vasten. Todella huonosti ovat tänä kesänä lähteneet kasvuun, mutta muutamia kukkivia yksilöitä siellä sentään jo on.


Villi veikkaus - jos kysyisin, mitä arvelisitte kukkalempiväriksi tämän mummon kohdalla, te ette ehkä ehdottaisi keltaista?


Muutamia keltaisiakin lahjoitusperennoja pihasta toki löytyy,  mutta kyllä kaikenlaiset roosan sävyt sekä valkoinen ovat ehdottomasti pääosassa. Keltaisetkin ovat tulleet meille lähinnä siksi, etten ole raaskinut kieltäytyä ilmaisista kukista. Kun tavoitteena on muutenkin kovasti kukkiva hiukan boheemi piha, saa siellä kukkia kaikki, mikä sinne tiensä löytää. Paitsi jättipalsami - vaikka onkin hyvän värinen.

14 kommenttia:

  1. Minä olin taas juuri parantelemassa yhtä kukkapenkkiä kun sade yllätti! Voihan sade!! Eipähän ainakaan ole tarvinnyt huolehtia kukkien kastelusta! Meiltäkin löytyy paljon vaaleanpunaisen eri sävyisiä kukkia sekä valkoisia, mutta nyt tänä kesänä olen huomannut tykästyväni myös violettiin ja sen eri sävyihin :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo vettä on saatu, ei ole pelkoa kuivuudesta... :O

      Poista
  2. Kauniita kukkia sulla on! Harmi että tämä kesä on näin sateista ja kylmää kun kukatkaan meinaa kukkia kunnolla, ainakaan minulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mullakin on isoja eroja viimekesän kasvussa ja kukkien määrässä. Jopa humala näyttää kasvavan hädintuskin ollenkaan, kaariporttia näkyy ihan liikaa vielä vuodenaikaan nähden!

      Poista
  3. Minäkin saan tänä kesänä ihan ekat sormustinkukkakukinnot ja oon aivan innoissani! Ja aivan ihana sievikkilajike, voi mahoton!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sormustinkukat <3<3 Ne on kyllä ihania! Minäkin uskalsin nyt niitä laittaa kun nuorimmainen on jo kolme.

      Poista
  4. Kiitos taas tästäkin kasvipostauksesta! Oma kesä menee säiden ja vauvan yhteisvaikutuksesta enemmän muissa kuin pihahommissa, mutta käyn täällä aina ihastelemassa ja tutustumassa uusiin kasveihin. Sormustinkukka ja Sievikki sopisivat meidänkin perinteiseen/mummolatyylin puutarhaan särkyneiden sydänten, päiväliljojen, akileijojen ja ruusujen kaveriksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liljoja voisin minäkin vielä hankkia lisää, ei ole kuin paria lajia..

      Poista
  5. ihania kukkia,ja kun vielä kukkivat vuoron perään,ihastelemista siis riittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on aika paljon painottunut heinäkuulle nuo kukinnat, enemmän voisi hankkia vielä kesään ja alkukesän kukkijoita.

      Poista
  6. Löysinpäs blgogisi ja mukavat tarinat kasveista ja kanoista. Niistä käsitöistä en mitään ymmärää, joten hypin ne jutut vain yli...

    Kiitoksia tähän asti luetuista, palaan lukemaan lisempääkin!

    VastaaPoista
  7. Oi että tuota Sievikkiä!! <3 <3
    -Sanna-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ihana! Harmi vain että on sen verran pieni, ettei yksinään näytä penkissä miltään. Pitäisi saada kunnon kasvusto, että erottuu. Tänä kesänä ei ole oikein lähtenyt kasvamaan, vaikka kaksi pussia kylvin.

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.