Kiviä - taas vaihteeksi

Vihdoin viimein ollaan siinä pisteessä, että talon ympärys voidaan viimeistellä.

Sora-lauta-reunustus sokkelin ympärillä ei ole koskaan suuremmin miellyttänyt omaa silmää, ja sen lisäksi pihit mummot haluavat tietysti hyödyntää pihalta löytyvät massiiviset kiviröykkiöt. Miksi ostaa kallista soraa, kun piha on kiveä täynnä.

Hopeahärkit voisi tässä siirtää etualalta taakse, nyt kun istutukset voi laajentaa sokkelin reunukseen asti!

Ensiksi yritin tehdä reunuksen ihan vain ilman mitään reunarajausta, latomalla kiviä riviin ja kattamalla raot hiekka-sementtiseoksella, mutta siinä vaiheessa kun lapset hoksasivat alkaa juoksemaan reunuksen päällä, arvaatte, miten kävi. Sitä mukaa kun pikkujalat kipittivät reunusta pitkin, alkoivat uloimmat kivet murtua rakennelmasta irti, ja lopuksi totesin, että on helpompi purkaa koko testipätkä kuin alkaa sitä korjailemaan.

Siispä päätin seuraavaa - reunalaudat on oltava, jotta homma pysyy kasassa, ja kiviä pitää viskellä rennommalla otteella, limittäin ja päällekkäin, ei suinkaan riviin. Kyse ei ole mistään seulotuista ostokivistä, vaan näistä jokainen on kerätty tältä kivikasatontilta. Siksi niistä ei saanut sellaista tasaista seulanpääkivi-ladontaa, vaan lopputulos oli hyvin epätasainen. 

Sokkelin pinnoitus on tehty vaaleanharmaalla Yki-rouhepinnoitteella

Tämä uusi "humalaisen ladonnalla" toteutettu reunus on miljoona kertaa kauniimpi kuin se ensimmäinen kokeilu. Laudan ansiosta se ei myöskään lähde karkailemaan tai murtumaan. Kivien lomaan harjataan vielä hiekka-sementtiseos, joka kovettuu ajan kanssa napakaksi pohjaksi, joka osaltaan estää myös rikkaruohojen kasvua. Alla olevat routaeristeet ja hiekkamaa estävät ainakin toivottavasti lautojen liikkeellelähdön, mutta jos niin käy, murehdimme sitä ensi kesänä. Kivien välit pitää tietysti maakosteasta betonista huolimatta puhaltaa välillä puhtaaksi roskista, ettei rikkaruohoille muodostu niistä suotuisaa kasvualustaa.

Vietin siis eilisen pouta(!!)päivän aamusta iltaan latomalla taas vaihteeksi kiviä, ja vaikka kivien haalaaminen pitkin pihaa kottikärryjen avulla on aika kypsyttävää puuhaa, niin itse reunuksen tekeminen on suorastaan terapeuttista. 

Se tunne selässä ja takareisilihaksissa ei illalla ollut kovinkaan terapeuttinen, mutta ajatellaan se niin päin, että työn jäljet siellä vain tuntuvat, ja pitemmän päälle sekin tekee hyvää, vaikka alkuun tarvitsisikin buranaa.

Risteyksen romurengas vaihtui kuin vaihtuikin kokonaiseen pyörään, vaikka siitä puuttuukin vielä ne kaipailemani sarvet. Kunhan siihen saadaan sarvet, sarviin kiinnitetään tietysti kori, ja koriin laitetaan kukkia. Siippa keksi myös, että korin kylkeen voisi kiinnittää talonumeron. Olisipahan oikeasti näkyvällä paikalla ja heti risteyksessä.