Pelakuujännitystä ja kasvihuonetunnelmaa

Hän on Multasormen pikkupistokas, lajikkeeltaan tuntematon, väriltään roosa.  

 

Ja hän aikoo kukkia. Jännää! 

Päiväkausia olen tuijotellut pullistelevia nuppuja ja odottanut malttamattomana, että ujostelija avaisi kukkansa. Joko tänään? Ehkä huomenna? Olo on kuin lasketun ajan tienoilla, tosin se pelkojännitysmomentti puuttuu.

Siemenestä kasvatetut Apple Blossomit voivat myös hyvin, kiitos kysymästä! Ovat vähän pienempiä kuin tuo Multasormen kollegansa,mutta pääasia että kasvavat voimalla kohti kesää. Osassa lehdistä on havaittavissa viehkeää vyöhykkeisyyttä.

Valkoisia kukkia lupailevat 'White' -riippapelargonit kuolla kupsahtivat yksi toisensa jälkeen, ja suuri osa jätti alkuunsa itämättä. Yksi rääsy kuitenkin päättikin yllättäen alkaa kasvamaan, ja nyt toivon hartaasti, että se jatkaa kamppailua.

En tosiaan tiedä, mistä ne nöksähtivät, kun kylvö- ja kasvatusohjeet olivat täsmälleen samat kuin noilla 'Apple blossomeilla', ja ne kasvavat kaikki ja voivat hyvin. Jos vika olikin siemenissä eikä kasvattajassa?

Gladiolukset isottelevat tosissaan, keisarinelämänlangat kaipaavat kohta tukea, johon saisivat kietoutua, ja minä kaipaisin kesää, jossa lämmitellä. Tomaatitkaan eivät pistäisi pahakseen, jos olisi jo ulkokausi. Keittiö alkaa muistuttaa kohta kasvihuonetta!