tiistai 30. joulukuuta 2014

Mummonneliöhurahdus


Päätin pari päivää sitten, että uudenvuodenlupaukseni liittyy virkkaamiseen. Päätin opetella virkkaamaan ainakin isoäidinneliöitä ja kukkia. Sitten kävi niin, että hurahdin.


 Mummonneliöiden perusteet tulikin opituksi jo tämän vuoden puolella!



Vaaleanpuna-turkoosi neliö on ihka ensimmäiseni, ja sen se on näköinenkin! Ei siinä ole kauheasti kerrottavaa jälkipolville, mutta sentään se niille kelpasi barbien vessan matoksi.


Toinen kokeilu kotoisen harmailla Nalle-langoilla sujui jo paremmin, ja alkoi muistuttaa jollain tapaa säännöllistä neliötä. Ensimmäinen neliö meni tiiviisti ohjetta tuijottaessa ja tuskaillessa, miten tällaisia koskaan voi osata tehdä ilman ohjeita, mutta sitten systeemi alkoi hahmottumaan jollain tapaa loogisemmaksi, ja nyt ohjetta ei enää juurikaan tarvitse. Ei se niin hankalaa ollutkaan, myönnetään!


Eniten alkuun auttoi tämä Novitan sivuilta löytynyt ohje kuvineen. Toinen loistoapuri oli Youtuben videot aiheesta. Aloituskohdan siirtämisestä kulmaan oli yksi erinomainen video, johon aion perehtyä vielä ajan kanssa, jotta hoksaan systeemin. Tämänhetkinen aloituskohtani on Novitan ohjeen mukainen, mutta ainakin videolla se näyttää siistimmältä kulmaan siirrettynä.

Koko innostus isoäidinneliöihin lähti näistä Novitan Bambu-lankakeristä, joita hinnoiteltiin töissä joulualeen. Värit ovat superkauniita pastelleja (mikä kuvista ei kyllä välity, kun on otettu pimeässä), ja sopivat toisiinsa täydellisesti. Paksuus sopi kotona jo olleelle virkkuukoukulle, ja pehmeys on herkkänahkaisellekin luksusluokkaa.
 
50% bambu-viskoosia, 50% puuvillaa

 Miksette ole kertonut, että virkkaaminen on niin hauskaa? Mitä tiedon pimittämistä! Täytyy tosin muistaa, että olenhan virkannut ennenkin, ainakin yhden leijonavillatakin lapselle ja valkoisen vessan maton trikookuteesta. Mutta silti. Miksi kukaan ei ole muistuttanut, että virkkaapa välillä! ;)


Olohuoneen lattialle ilmestyi lankakorikin, kun tonttuasioilla kierrellessäni hoksasin Clas Ohlsonilla kauniin rautalankakorin. Eipä mennyt kauankaan, kun sille löytyi oivallinen käyttötarkoitus. Lankojakin siihen mahtuu reilusti lisää, joten lankakauppaan saattaa tulla lähiaikoina asiaa.

Uudenvuodenlupaukseni koskee siis enää virkattua kukkaa. Ei ehkä ihan mahdoton tavoite!

6 kommenttia:

  1. Minä hurahdin syksyllä myös virkkaamiseen, on muuten tooodella koukuttavaa hommaa. Nyt on koristeita mekkoihin, pipoihin, kaulahuiveihin, paitoihin...:) Kirjastosta lainasin sellaisen kirjan, kuin villiä virkkausta-palavirkkauksen uudet kuviot. Todella hyvä kirja tälläiselle aloittelijalle kuin minä. Kuviot nopeita ja helpohkoja tehdä mm. erilaisia isoäidinneliöitä, tähtiä, kukkia, sydämiä..Syksyn tuotoksista teen omaan blogiini postauksen jahka ehdin.

    VastaaPoista
  2. Neliöiden virkkaaminen on todella koukuttavaa. Kauniit langat, saat niistä virkaten varmasti jotain kivaa aikaiseksi!

    VastaaPoista
  3. Kukastakin varmasti selviät! :) Mullakin piti n.vuosi sitten opetella isoäidinneliöt. Ala-asteella niitä aikoinaan tehtiin, mutta mulla jäi vähän kammo, kun opettaja ei osannu vasenkätiselle kunnolla neuvoa.

    VastaaPoista
  4. Hihi, samoja koreja katselin juuri eilen samaisessa kaupassa. Mukaan ne lähtevät tosin vasta sitten, kun kauppaan tulee niitä lisää, koska tarvitsen niitä neljä. Täältä muutama vuosi sitten virkkaamani isoäidineliöviltin alta kirjoittelen. Sävyinäkin sattuu olemaan aika samaa linjaa pastelleja valkoisen ja harmaan kera :) Itse virkkailin omani aikoinaan, kun olin vieraalla paikkakunnalla töissä ja siellä matkassa oli sitten juuri passeli käsityö tämmöinen, johon ei tarvinnut kummoisia välineitä matkaan.

    Sittemmin olen virkannut lähinnä lapsille vauvanpeitot, toinen on samaisia neliöitä ja toinen on afrikkalaisia kukkasia, suosittelen sinullekin niitä, jos alkaa jossain vaiheessa kaivata isoäitien lisäksi muuta.

    VastaaPoista
  5. Isoäidinneliöiden virkkaaminen on ihanaa! Peittoprojekti täällä meneillään, onkohan parikymmentä neliöö tehtynä!

    VastaaPoista
  6. Minä opettelin myös virkkausta viime vuonna, afrikkalainen kukka on ihana! Vielä en ole blogiin asti saanut, mutta ehkä joskus. Virkkaaminen on ihanan nopeaaa!

    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.