maanantai 18. elokuuta 2014

Hyvä maanantai

Aamulla oli tiedossa, että iltapäivällä alkaa pitkä vesisade. Siksipä suuntasimme aamupalalta ulos koko lapsikolmikko ja minä, vapaapäivän viettäjä.


Heti ensimmäiseksi hain kottikärryt, nypin maata myöten pois kaikki keltaiseksi ränsistyneet unikot ja lastasin ne kärryyn. Varsia tuli kukkurainen kärryllinen. Kaksivuotiaamme suosiollisella avustuksella keräsin niistä siemenkodat talteen, ja niitähän riitti.



Koska lukijapaneeliin itsensä klikanneita lukijoita on täällä mummolassa melkein 900, on tasalukuarvonta lähellä. Ja koska Tosimummo on nykyään kesäisin suurelta osin pihanrakennus- ja puutarhablogi, yksi palkinto tulee epäilemättä olemaan unikonsiemeniä omalta pihalta.





Jonkun muunkin kuin meidän pihassa kasvaa ensi kesänä tummanpuhuvia, dramaattisia oopiumunikoita. Ne voi kylvää suoraan maahan, ja kukintaa riittää viikkokausiksi. Maljakossakin meillä on näitä ihasteltu moneen kertaan.





Unikoiden jättämä aukko erottuu selvästi perennojen seasta, ja pääsenkin nyt miettimään, mitä kivaa siihen keksisi. Punainen pilvi kukkapenkin oikeassa reunassa on silkkiunikkoa, joka on nyt parhaimmillaan.





Oopiumunikoiden takaa löytyivät anopilta saadut pinkit syysleimut, valkoinen kiiltoleimu ja herkkä perinneperenna, harmaamalvikki. Nyt nekin pääsevät paremmin näkyviin, kun pitkät roikaleet edestä on raivattu pois. Oopiumunikoiden pituus yllätti, ja kylvökohta oli alunperinkin hiukan liian reunassa. Niin pitkät olisivat kuuluneet keskelle penkkiä.





Ulkoilun aikana sain valmiiksi myös kivipengerryksen reunaa pitkin edenneen kaivuutyön, jonka tarkoituksena on saada kiviä vasten sorareunus.





Pikaisesti ehdin kokeilemaan vanhoja tuttuja raparperilaattojakin jokunen viikko sitten, ja haaveilenkin tekeväni näistä askelpolun kuistin ovelta leikkimökin eteen. Kuten kuvasta näkyy, sade alkoi juuri kun olimme päättäneet siirtyä sisälle. Kun sateen tulemisen tiesi jo aamusta, se ei tympäissyt ollenkaan.



Muutenkin oli sopiva hetki siirtyä sisälle lounaan laittoon, ja pieni apulainen touhusi ahkerasti äidin seurana keittiössä. 


Perunaa, sipulia, makkaraa, suolaa ja mustapippuria. Ihan parasta, ja niin yksinkertaista.




Täydellä kuvulla on mukava lueskella lehtiä ja haaveilla... JDL:n uusin ja vuoden takainen numero tarkastelussa.


Tämän päivän postilaatikkolöydös, uusin OB Woman, jättää tuskin haaveiden tasolle, tämä jättitasku-tunika on ehkä pakko ommella. Ihan minun näköiseni.


Maanantai on alkanut hyvin. Toivottavasti sinullakin!

23 kommenttia:

  1. Kuullostaapas päivänne aloitus mukavalta ja melkoisen toimeliaaltakin :) Ihanaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sitä samaa sinne! Tosin ollaan jo toisessa viikossa.. ;)

      Poista
  2. Upeat nuo unikot, olisin superonnellinen jos siemeniä eksyisi meillekin asti joten arvontaa ja arpaonnea odotellessa. :)
    Toi jättitaskutunika näyttää tosi kivalta, täytyy ehkä ostaa irtonumero.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siemenpalkintoja voisi arpaista usemman jotta mahdollisimman moni niitä saisi.

      Poista
  3. Oijoi. Miksi ihmeessä en i-ki-nä muista tilata Ottobrea itselleni :D. Aina joudun käydä kaupungissa asti (25km) sen uusimman numeron hakemassa. Omalle kylälle sitä ei enää myyntiin tule kun ei kuulemma ollut tarpeeksi menekkiä... No jaa-ah, hyllyyn tuli aina vain yksi kappale kyseistä lehteä jonka ostin heti pois ja sen jälkeen sitä ei enää hyllyssä näkynyt että miten olis enemmän voinut ollakaan menekkiä?

    Jänniä unikoita, kuvittelen että ovat livenä vielä hienompia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mutta tänään vihdoin ostin irtonumeron... ja se tilauskin yrittää lähteä joku päivä (ennen kuin se seuraava numero ilmestyy :D).

      Poista
  4. Tähänkö, tähänkö Tiina mä jätän sen Unikon siemen "tilauksen" :-D Minne minne, TAHTOO ;-) Vai saisko niitä rahalla?? Kun arpaonni on niin huono (ei muistella nyt sitä, että olen sen ainoan voittoni saanut nimenomaan tästä blogista...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D En tiedä osaanko alkaa noita myymään, kun ei kuitenkaan kaikille riitä.. :) Mietitään!

      Poista
  5. Oo, mitä unikoita, haluan! :) ja myös tuo lamoherukka näyttää hienolta, pitää varmaan itsekin laittaa sitä kivimuurin päälle..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä nopeakasvuinen ja helppo, oon tykännyt kovasti.

      Poista
  6. Unikot on kyllä ihania! Voi että olen haaveillut omista raparperilaatoista, vaan jäi taas tältäkin kesältä tekemättä.

    VastaaPoista
  7. Nuo raparperilaatat on ihania, ehkä sitten ensi kesänä...

    VastaaPoista
  8. Kirjoituksesi toi kyllä viimeistään sen hyvän mielen =) Ja wau mitä unikoita!

    VastaaPoista
  9. Harmaamalvikki <3

    Puuttuu vielä omasta pihasta.

    VastaaPoista
  10. Mie tein kans noita raparperinlehtilaattoja muutama vuosi sitten. Tarkoituksena olisi laittaa niistä polku takapihalle, muutaman laatan kesään saan kaivettua paikoilleen tuohon tiiviiseen nurmikkoiseen maahan. Ehkäpä saan koko polun valmiiksi tässä viiden vuoden sisään.. :D

    VastaaPoista
  11. Kirjauduin vihdoin lukijaksi minäkin:)
    Kiva seurata pihapuuhiasi. Hyvältä näyttää pihanne jo nyt!
    Edellisen postauksen humalakuvasta tuli mieleen, kun meillä kasvoi humalaköynnös. Keräsin kävyt ja kuivatin ihan vaan pöydällä. Tein lapsille pieniä unituoksupusseja. Lapset tykkäsivät kovasti, tuoksu on pehmeän rauhoittava.
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä olekaan haistellut, mille ne tuoksuvat, pitäisi varmaan..

      Poista
  12. Tosi kivan näköisiä nuo unikot, että ei yhtään haittais vaikka arpaonni potkaisis ;-) hyvin reippaalta kuulostaa teidän viikon aloitus ja mukavalta. :-)

    VastaaPoista
  13. Oo, uskomattoman kaunis tuo tumma unikko!

    VastaaPoista
  14. Huh, nyt ihan hengästyttää, ku pitkästä aikaa luin blogias, ja katoin pihakuvia, et miten noin paljon ja hienoa ootte saaneet aikaan pihalla!!! :) Mulla taitaa olla melko lähelle samanmoisia pioniunikon siemeniä, mitä etsiskelet, voitais vaihtaa noihin tummiin mahtaviin. ;)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.