Hienoista haikeutta

Kesäihmisen sielussa on havaittavissa kasvavaa haikeutta. Tietyistä merkeistä sitä alkaa oivaltaa, että on jo syksy. Pihlajanmarjoista, tuomenmarjoista, kylmistä aamuista jolloin hytisyttää ja tarvitsee pitkästä aikaa farkut jalkaan. Koulujen alkamisesta. Pimenevistä illoista. 

Mitä sitä keksisi talveksi, jotta jaksaisi? No sehän on tietysti positiivista, että ompelulle jää enemmän aikaa. Ehkä joskus iltapimeällä ehtii käymään lenkilläkin. Onneksi on myös työ, jossa viihtyy. Kun se loppuu, onkin jo pitenevän päivän aika ja valo alkaa hiipiä ikkunoista tuvan nurkkiin.

Aikaisemmin kesällä odottelin kuumeisesti oopiumunikon kukintaa, mutta pettymys oli melkoinen, kun siemenpussin kaltaisia risureunaisia kerrottuja unikoita ei koskaan tullutkaan. Tämä lienee lähimmäksi luvattua, muttei sekään sinne päinkään.Aina ei siis voi olla varma, mitä pusseissa on. Toivottavasti joskus vielä kuitenkin löydän sitä, mitä etsin.

Lamoherukka on lupaustensa mukainen, ja sitä tilasin Viherpeukaloilta vielä lisää kivipenkereen reunusta viherryttämään. 

Vajaassa vuodessa kahdeksan lamoherukkaani ovat levinneet hyvinkin metrin alalle jokainen, ja tekevät komean patjan korkeammille pensaille, joita niiden taustalle kasvatan. Istutettuna sinne on jo vaaleanpunaista Lovely Pink -pensashanhikkia sekä Ritausma-ruusua ja Tornionlaaksonruusua. Yksi ystävältä saatu lehtikuusen taimikin siellä pontevana ojentautuu kohti taivasta.

Humala on kiivennyt kaariporttia pitkin ylös asti ja tehnyt sinne somia käpyjä koristeeksi roikkumaan. Miten nuo saisi hyödynnetyksi koristeina talven varalle. Pitänee googlailla...

Jos ei tarvitsisi leikkiä lainkaan realistia, pihani peittyisi köynnöksiin - reheviin, vihreisiin, laikukkaisiin, kukkiviin ja kukattomiin. Ne on niin hienoja! 

Hieno on isotuomipihlaja-aidanteemmekin, joskin vielä hyvin hentoinen. Hyvä, jos aluskasvina rehottavalta apilalta sitä kukaan edes huomaa! Mutta ensimmäiset marjat se tuotti maisteltavaksi. Hyviä ovat, kuin mietoja mustikoita.

Punaherukat kasvavat leikkimökin takana aidanteena, ja joku muu kuin minä on huolehtinut sadonkorjuusta. Hyvä niin. Vitamiinejahan siitä saa!

Kimalaisten sadonkorjuu näyttää juuri nyt olevan kiireisimmillään, kun yhteen lähikuvaan saa helposti ikuistettua ainakin puolenkymmentä ahertajaa.

Vielä nämä ilmat ovat pelkästään mahtavia. Toivottavasti vielä pari kuukautta. Siinä ajassa saamme toivon mukaan tehdyksi huimasti töitä talon ja pihan valmistumisen eteen. Ja koska juuri nyt pihatyökeli on täydellinen, poistun paikalta ulkoilmaan. Lapio ja oksasilppuri odottavat!