tiistai 17. syyskuuta 2013

The Mullanajopäivä

Odotusten mukaisesti pääsimme viime viikolla siirtymään etupihalta takapihalle. Muutaman kuukauden kivensiirtelyn jälkeen takapihan pikkulämpäre, jolla on kokoa arviolta pari-kolme sataa neliötä, tuntui lähinnä pieneltä välipalalta etupihan töiden lomassa. Sellaiseksi se osoittautuikin, sillä sieltä kivet oli kerätty yhdessä tehokkaassa lauantaipäivässä.


Tai ainakin ne isommat. Pieniä saa poimia vielä viimeisestä pinnasta aikansa, mutta ei se ole mitään etupihaan verrattuna. Siellä niitä riittää varmaan eläkeikään asti.


Maajussilla teettää syyskiireitä, kun pitäisi saada nurmenkylvöt tehdyksi ennen lumen tuloa.. :D


Kiviaidan tälle puolelle tulee sora, toiselle puolelle nurmi. On kovan päivän ilta, ja johan alkaa näyttää hyvälle vuorokauden takaiseen verrattuna!


Maanantaiaamun syksyisiä tunnelmia. Tätä kuvaa otettaessa rouva odottelee ensimmäistä multakuormaa saapuvaksi ja visioi takapihan istutuksia.


Tähän tyyliin se niitä visioi. Etualalle tulee se nurmi. Tosi samettinen tietysti!


Sieltähän se maajussini jo saapuukin, ja ensimmäinen mustaa kultaa sisältävä kuorma kipataan pihaan.


Pienten kanssa on kesken kuumimpien tapahtumienkin aika usein sisätilojen vanki kaikenlaisten syöttämisten ja pukemisten takia, ja kyllähän se välillä risoo. Ikkunasta on kuitenkin lohdullista katsella, kun pihalla tapahtuu.



Maanantaina jossain multakuormien ja lasten kyytiinlähtötohinoiden välissä poikkesin nuorimmaisten kanssa läheisellä taimitarhalla tekemässä vähän lisähankintoja. Töyhtöangervoja, särkyneitäsydämiä, pikkusydämiä, rikkoja, rantavehnää, mehitähtiä..


Tienvarren kivikon sai nopeasti täyteen multaa, kun ison traktorin kauhalla vähän sinne päin heilautti. Kivet vaativat vähän puhdistamista, kunhan istutusurakka on tehty.


Roskakatoksen viereen muutti Viherpeukaloilta tulleet neljä idänvirpiangervon alkua. Iloista syyspunaa hehkuu imukärhivilliviini, joka saa alkuun kasvaa maanpeittäjäksi, ja jos se joskus löytää roskakatoksen, saa kiivetä siihen.


Roskakatoksen reunoille on viskottu kiviä sieltä, mistä niitä löytyy aina vain lisää. Työ on vielä kesken, kuten tässä pihassa kaikki muukin.


Etupihalle visioimamme istutusalue, jossa kasvaa jo ennen meitä tontilla olleet pihlaja ja tuomi, sai myös eilen mullat.


Se on kuin tyhjä kangas, jota pian pääsee maalaamaan.


Pengerryksen reunalle istutan tänä syksynä ainakin lamoherukkaa. Alapuolelle tulee kiveys tai sora, jotta nurmi ei kasva kiinni kiviin.


Kyllä taas päätään raapivat ne, jotka ovat tallentaneet tämän blogin kirjanmerkkeihinsä ompelupostausten toivossa. Aim veri sori, tää on nyt niin tätä! Mutta odottakaas kun tulee oikeasti syksy ja pimeä ja kylmä ja talvi, en minä enää pihalla sitten viihdy. Alkaa kummasti löytymään taas niitä ompeluitakin sitten. Koittakaa kestää siihen asti!

21 kommenttia:

  1. No nyt alkaa tapahtua!! =) Varmasti mahtava päästä viimein istusushommiin kaiken sen pohjustustyön jälkeen!

    VastaaPoista
  2. Sä se reipas mummo olet, kun jaksat tänne näin yksityiskohtaisesti kuvailla (ja kuvata!) teidän pihan duuneja :)
    Vaikka kova on ollu (ja on edelleen) homma, niin kyllä tuosta tulee varmasti upea pihapiiri!
    En tiedä, onko aiemmin tullut mainittua, mutta meillä 3000 neliön tasainen tontti, jolle ihana appiukko vuosi sit toukokuussa kylvi (KÄSIN!!) ruohon. Ja nyt meillä on tässä siis jalkapallokenttä, kaunis niinkin sillä mussa ei ole yhtään multapeukun vikaa... Pikku hiljaa aina joku puu / puska siihe laitetaan, mutta vain sellainen mikä sukulaisten metsistä / puutarhoista saadaan, koska hynää eli massia eli riihikuivaa eli dollareita ei ole kamalasti ok-talon rakentamisen jälkeen pihaan laittaa :) Nettikaupasta tilasin syyshortensiat tosin ja niihin olen ollut erityytyväinen. Tsemppiä pihapuuhiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika lailla saman verran meillekin tulee tuota nurmea näin alkuun, ja konevoimien hyödyntäminenkin loppuu tuohon karhin käyttöön.. loput sitten haravoin ja käsin. Kivenkeruun jälkeen työn määrä ei edes hirvitä enää.

      Ei muuten ole mullakaan isoja summia mennyt noihin kasveihin, enemmän se on mielestäni kiinni luovuudesta ja siitä, että löytyy motivaatiota hankkia niitä vähän mutkikkaammin. Tutuilta saa peruspertsoja ilmaiseksi, kun osaa kysellä oikeista paikoista, syksyllä monessa paikassa myydään alennuksessa, siemenistä voi kasvattaa itse jne... Muutama satanen on varmaan mennyt noihin yhteensä, ja kun se jakautuu pitkälle aikavälille, ei se tunnu paljolta. Summaan nähden kasveja on meillä jo aika paljon! :)

      Poista
  3. Hyvällä mallilla olette! Meillä on pari vuotta ollut ruohikko ja aitapensaat:)Niitä "oikeita" istutuksiakin pitäisi vielä lisätä. Mutta tässähän tätä lämmintä syksyä näyttää riittävän, että vielä hyvin ehtii:). Sinulla on hienot visiot odottamassa, mahtavaa. Ja ompeluilmojakin varmasti vielä riittää tälle syksylle. Nyt on kyllä ollut ihmeellisen aurinkoista ja kuivaa, erittäin hyviä pihapuuhakelejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut kyllä ihana syksy tähän asti, tämä pelasti paljon pihalla! Sateinen syksy olisi jättänyt väkisin tämän kaiken toteuttamisen ensi kesään.

      Poista
  4. Onpa tosiaan suuria muutoksia tapahtunu pihalla. Hyvältä näyttää! :)

    VastaaPoista
  5. Mä en taas malttais odottaa että on kevät, sitten sulla varmaan vasta istuttelut alkaakin! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no nyt tuntuu että ei kai sitä isommin keväällä enää, mutta odotas kun tässä muutama kuukausi menee, ja alkaa nämä syksyn vaivat unohtumaan.. :D

      Poista
  6. mahtavaa,tottakai sitä nyt kelien ollessa vielä hyvät,pitää siellä pihalla touhuta:) ommella ehtii talvellakin...pihasta tulee upea!

    VastaaPoista
  7. Pakko avautua vähän särkyneestäsydämestä, kun sitä ostit. Siis sehän kuuluu mun suosikkeihin, mutta sen vaan sanon, että jos se vaan on mahdollista, ota huomioon ränsistyminen. Ensinhän käy niin, että kun sydän oikein innostuu ja rupeaa viihtymään, siitä tulee n. 130-senttinen valtaisa pehko. Pehko kuitenkin _kellastuu_ ennen muuta kasvillisuutta, se vain on sen juttu, ja mun natsimentaliteetilla takapihalla ei saisi olla keltaista... *huokaus* Näillä mennään, koska kasvista en luovu. Mutta suosittelen jättämään sille runsaasti tilaa ja toki jokin myöhemmin huomiota vievä vieressä vois toimia, kun kasvi kulahtaa. Mutta millä peität ton kokoisen, et kerrassaan millään! Se siis antaa alkukesästä mutta tekee loppukesästä syksyisemmän.

    Ootko muuten aikeissa tuikkia tälle syksyä sipulikasveja? Nehän ois varmaan jees kevätihasteluihin, kun pääset pihahommiin. Musta on ihanaa tökkiä niitä multiin ja odottaa kevättä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahas, ilmankos siellä myytiinkin särkyneetsydämet varrentöpöiksi leikattuina! ;)

      Hih.. :D Minä taas olen hiljalleen oppinut sietämään keltaistakin, mutta kukissa mieluummin kuin lehdissä.. :D Oletko leikannut pois niitä keltaisia loppukesästä, vai siedätkö niitä vain?

      Poista
    2. Ai niin ja kyllä on kovasti aikeita sipulikasvien suhteen, on liljaa ja tulppaania ja alliumeja ja ties mitä tuolla odottamassa... <3

      Poista
  8. On teillä savottaa riittänyt :) Mielenkiinnolla seuraan, ja odotan tulevien kesien loistoa.

    VastaaPoista
  9. Mukavalle näyttää ja kiva nähdä ensi kesänä, mitä kaikkea se mummo on noihin maalaillut :)

    VastaaPoista
  10. Kyllä näyttää jo upealta! Mullakin alkaa ihan sormia syyhyttään, että pääsis tuonne istuttelemaan. Kumma, että näissä hommissa virtaa riittää :)

    VastaaPoista
  11. Mielenkiinnolla seurailen pihan edistymistä. Hienolta näyttää jo nyt! :)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.