The Mullanajopäivä

Odotusten mukaisesti pääsimme viime viikolla siirtymään etupihalta takapihalle. Muutaman kuukauden kivensiirtelyn jälkeen takapihan pikkulämpäre, jolla on kokoa arviolta pari-kolme sataa neliötä, tuntui lähinnä pieneltä välipalalta etupihan töiden lomassa. Sellaiseksi se osoittautuikin, sillä sieltä kivet oli kerätty yhdessä tehokkaassa lauantaipäivässä.

Tai ainakin ne isommat. Pieniä saa poimia vielä viimeisestä pinnasta aikansa, mutta ei se ole mitään etupihaan verrattuna. Siellä niitä riittää varmaan eläkeikään asti.

Maajussilla teettää syyskiireitä, kun pitäisi saada nurmenkylvöt tehdyksi ennen lumen tuloa.. :D

Kiviaidan tälle puolelle tulee sora, toiselle puolelle nurmi. On kovan päivän ilta, ja johan alkaa näyttää hyvälle vuorokauden takaiseen verrattuna!

Maanantaiaamun syksyisiä tunnelmia. Tätä kuvaa otettaessa rouva odottelee ensimmäistä multakuormaa saapuvaksi ja visioi takapihan istutuksia.

Tähän tyyliin se niitä visioi. Etualalle tulee se nurmi. Tosi samettinen tietysti!

Sieltähän se maajussini jo saapuukin, ja ensimmäinen mustaa kultaa sisältävä kuorma kipataan pihaan.

Pienten kanssa on kesken kuumimpien tapahtumienkin aika usein sisätilojen vanki kaikenlaisten syöttämisten ja pukemisten takia, ja kyllähän se välillä risoo. Ikkunasta on kuitenkin lohdullista katsella, kun pihalla tapahtuu.

Maanantaina jossain multakuormien ja lasten kyytiinlähtötohinoiden välissä poikkesin nuorimmaisten kanssa läheisellä taimitarhalla tekemässä vähän lisähankintoja. Töyhtöangervoja, särkyneitäsydämiä, pikkusydämiä, rikkoja, rantavehnää, mehitähtiä..

Tienvarren kivikon sai nopeasti täyteen multaa, kun ison traktorin kauhalla vähän sinne päin heilautti. Kivet vaativat vähän puhdistamista, kunhan istutusurakka on tehty.

Roskakatoksen viereen muutti Viherpeukaloilta tulleet neljä idänvirpiangervon alkua. Iloista syyspunaa hehkuu imukärhivilliviini, joka saa alkuun kasvaa maanpeittäjäksi, ja jos se joskus löytää roskakatoksen, saa kiivetä siihen.

Roskakatoksen reunoille on viskottu kiviä sieltä, mistä niitä löytyy aina vain lisää. Työ on vielä kesken, kuten tässä pihassa kaikki muukin.

Etupihalle visioimamme istutusalue, jossa kasvaa jo ennen meitä tontilla olleet pihlaja ja tuomi, sai myös eilen mullat.

Se on kuin tyhjä kangas, jota pian pääsee maalaamaan.

Pengerryksen reunalle istutan tänä syksynä ainakin lamoherukkaa. Alapuolelle tulee kiveys tai sora, jotta nurmi ei kasva kiinni kiviin.

Kyllä taas päätään raapivat ne, jotka ovat tallentaneet tämän blogin kirjanmerkkeihinsä ompelupostausten toivossa. Aim veri sori, tää on nyt niin tätä! Mutta odottakaas kun tulee oikeasti syksy ja pimeä ja kylmä ja talvi, en minä enää pihalla sitten viihdy. Alkaa kummasti löytymään taas niitä ompeluitakin sitten. Koittakaa kestää siihen asti!