Tunikatrio

Mitä pitempään on ollut ompelematta, sitä takkuisemmin työ lähtee sujumaan, kun vihdoin taas kokeilee. Onko muilla samoin? Osansa saattaa toki vaikuttaa sekin, että tauon aikana eräs nimeltä mainitsematon kohta-kaksivuotias on kiskonut kaikista koneista langat, hukannut sakset ja ruuvimeisselit, tyhjentänyt ompelukoneen tarvikekaapista paininjalat pitkin pöytää ja kuljettanut polvinostimen leikkiessään ties mihin. Motivoivampiakin työn aloituksia olen joskus kokenut.

Pehemiältä tilattu Fall in love -trikoo oli kuitenkin niin houkutteleva kangas, että oli ihan pakko voittaa kaikki vastukset ja ryhtyä toimeen. Kovin kummoisia kikkoja en raaskinut näin komeaan kuosiin sotkea, vaan leikkasin siitä ihan perustunikan pitkillä hihoilla. Ennen helmakäänteen ompelua alkoi kuitenkin tuntua siltä, että ehkei kuitenkaan ihan perus...

 Nips naps, ja suora helma muuttui vinoksi.

Kun epäsymmetristen helmojen suhteen oli päästy lämpenemään, piti jatkaa toisella vähintään yhtä epäsuoralla. Nuoremmalle neidille Kestovaippakaupan puputrikoo on niin omiaan, väreineen kaikkineen! Koittakaapa ottaa selvä siitä, minkä muotoinen helma leikeltiin tällä kertaa.

 

No se on sivuilta pitempi, sellainen liehukehelma, joita on näkynyt kaupan tunikoissakin  menneinä kesinä. Pääntielle lisäsin yhden ison napin, joka kivasti toistaa tuota kärpässienien valkopalloteemaa.

Samaan syssyyn ompelin punaiset velourleggaritkin pitkisväljyyksin varustettuna. Onneksi kaapista löytyi juuri sopivan kokoinen pala niitä varten - ja niin on taas tyhjennetty kesän aikana täyttyneitä kangasvarastoja! Kohtahan niitä mahtuisi taas lisää...

Yksi ihan suorahelmainenkin tunika mahtuu tämän kerran teoksiin, mutta koko 104 näyttää kyllä vielä enemmän mekolta kuin tunikalta... sekä pituutta että leveyttä on vielä vähän reilusti. Tähän olisi kyllä saatava turkoosit tai ruskeat pilvilegginsit, joten kangastilauksia on varmaan taas alettava suunnittelemaan tosissaan...

Huomasinpa muuten, että Metsola myy taas noita helistinjoustiksia, ja niin kun minäkin noita vaihtareina saatuja paloja olen varjellut viimeiseen asti! Kylläpä kannatti. No nyt kun nähtiin, ettei ne olekaan niin tiukassa, uskalsin ommella tuon punaisen helistimen vaatteeksi. Omille tytöille siitä ei ollut riittävästi, ja kuosikin on vähän nuoremmille suunnattu, joten tein myyntiin siitä 74-senttisen setin. Leggarit on puuvillaelastaanitrikoota.

Kunhan tätä samaa kuosia saadaan joskus ruskeana joustiksena, teen siitä kyllä ihan väkisin jollekin jotain... jos ei omat huoli, niin lahjaksi edes jonkun vauvalle. On se niin suloinen väriyhdistelmä.

Alkaisi varmaan olla pian jonkinlaisen pihatiivistelmänkin aika. Säät muuttuivat kerralla niin vetisiksi ja kylmiksi, että pelkäänpä nurmenkylvön jäävän haaveeksi tälle syksyä. Kivenkeruu on edelleen kesken, eikä sen jatkaminen onnistu nyt, kun saappaan varsi uppoaa kokonaan tuonne liejuun. Sinne uppoavat myös kivet. Luntakin satoi eilen jo ensimmäisen kerran. Viime viikon lopulla istutettiin vielä tyrniä ja herukkapensaita, samoin aika monia perennoja olen siirtänyt oikeille kasvupaikoilleen vielä viime hetkillä. Nyt kuitenkin alkaa näyttää pahasti siltä, että työtä jatketaan vasta ensi keväänä.