perjantai 30. marraskuuta 2012

Myssypipo

Se, että päähinekammoinen kehittää lenkkivaatteille pipon, ei nyt ole kummoinenkaan suoritus, kun ottaa huomioon, että lenkillä käydään täällä maaseudulla yleensä pimeään aikaan - siis minä käyn. Koska a) pimeää on aina, ja b) raaskin lähteä lenkille vasta kun lapset on saatu suunnilleen nukkumaan, enkä silloin yleensä enää edes jaksa lähteä. Väliäkö sillä silloin on, mitä päähänsä pistää.

Mutta entä kun tulee karmeat (joo on nämä jo karmeita) pakkaset, ja on käytävä joka päivä vähintään postilaatikolla? No jotainhan silloinkin joutuu päähänsä laittamaan, puhumattakaan kauppareissuista sun muista arkimenoista. Ja tuttuihin törmäämisen todennäköisyyskin on lähikaupassa jo ihan toista luokkaa kuin pimeillä maantielenkeillä. Eikä sekään niin kauhean mukavalta tunnu, kun korvia palelee, vaikka vielä sitäkin inhottavampi tunne on se, kun atoopikon otsaa kutittaa kaupan pipossa. 

Onneksi tuli kesällä ostettua niitä Eurokankaan pitsejä! Kyllä niistä jämäpaloista yhden pipon vielä tekee, ja vähän hillitymmän kuin se lenkkiversio. Ei se tuulta pidä, mutta kyllä sillä kauppareissut tarkenee. Eikä muutes kutita!!


Kaava on ihan perinteisen lörppäpipon mallinen, mutta ompelin pipon melko väljäksi, ja alareunaan tein rypytystä kuminauha-alalangalla. Samaisella alalankasysteemillä tein vielä pipon taakse rypytyksen, joka pitää lörppämallin poissa silmiltä ja huolehtii siitä, ettei sinänsä kivan muotoinen päähine nouse hiippamalliksi pystyasentoon takatuulessakaan. On se, tarkkaa puuhaa, pipokammoiselle. Ja näin vanhaksi piti elää, että yleensä edes suostuin harkitsemaan pipoa!


Ehkä tämä on ensimmäisiä merkkejä siitä, että iän myötä sitä alkaa arvostaa enemmän käytännöllisyyttä kuin esteettisyyttä. Jos tämä on jonkinlainen siirtymävaihe, kun molemmat seikat painavat vaakakupissa yhtä paljon.


Ja sitten hankitaan elämään vähän väriä ja pirskettä noiden aneemisten pipokuvien jälkeen! Ja jos sitä jostain helposti saa, niin meidän kolmevuotiaasta (välillä sitä saattaa saada päivässä viikon annoksen). Ja kun kyseessä on Miss Temperamentti, on vaatteidenkin oltava sellaisia.



Mielialat vaihtelevat Miss Temperamentilla uskomattoman nopeassa tahdissa, ja yksikin varomaton lausahdus saattaa syöstä sen hetkisen tunnelman ihan toiseksi. Ja sama sääntö toimii sekä hyvässä että pahassa.



Kerrottakoon, että näiden kahden kuvan väliin taisi mahtua kaksi tai kolme sekuntia. On kai se - en edes tiedä aina, mikä. Huvittava ainakin.

Tiikeritunikaan tehtiin tummanruskeat tehostetikkaukset raglansaumoihin ja resorikanttaus pääntien lisäksi helmaan ja hihansuihin. 

Energistä viikonloppua!

6 kommenttia:

  1. Mukavan näkönen pipo,jännä tuo takaosan rypytys,vois kokkeilla itekkii =)ja sitä suuremmalla syyllä jos pipo pysyy pois silmiltä!

    Tutulle kuulostaa tuo mielenvaihtuminen nanosekunnissa,meillä asuu nelivuotias Mister Tuuliviiri.. ;)

    VastaaPoista
  2. Kiva myssypipo ja leijonatunika.Jos lohdutaa yhtään meillä on sama tilanne meidän 5!! v:n kanssa. Laidasta laitaan ne tunnemyrskyt ;-/

    VastaaPoista
  3. ihana pitsimyssy, kyllä tuo päässä kelpaa käyä missä vaan :) Tunika myös on tosi kiva!!

    VastaaPoista
  4. Ihana pipo. Omaan päähän sopiva pipo on vielä hakusessa, mutta täytyy näköjään vain uskoa että joskus se vielä löytyy.:)

    Tunnemyrskyt puhaltaa meilläkin ja neiti 5-v toimii tuuliviirinä. Lakkaakohan ne puhaltamasta ennen murkkuikää vai pitääkö tässä varautua katselemaan niitä vielä seuraavat 10-15? Nyt on kaks vuotta oltu myrskyn riepoteltavana ja rupeaa joinakin päivinä jo hymy hyytymään äidiltäkin.^_^

    VastaaPoista
  5. Meillä on kaksi Miss Temperamenttiä taloudessa, 2,5 ja 8,5 vuotiaat. Ovat pesueen toka ja vika ja molemmat huhtikuun lapsia (synttärit 18. ja 20.4.). Alan pikkuhiljaa uskoa, että jotain tekemistä ihmisen luonteeseen on sillä, milloin hän on syntynyt, vaikken oikeasti horoskooppeihin uskokaan. ;)

    Jippii, mullakin olisi tuota tiikerikangasta tunikallinen tuolla kaapissa. Tekisköhän siitä jotain pukinkonttiin...? Ja kumilankaryppyily pitäisi ehdottomasti opetella. Tuossa pipossakin se on niiiiin sievä. <3

    VastaaPoista
  6. Minä olen jumahtanut yhteen ainoaan pipoon enkä osaa muunlaisia käyttää vaikka olisi hienojakin.. tuo sinun pipo näyttää juuri sopivan tyylikkäältä, olematta liian överi (jollaisen mielestäni näin tänään erään tosi hienon rouvan päässä käydessäni kaupungilla. En vaan kehtaa kertoa millainen se oli, sattuu vielä olemaan suurinta muotia ja jokaisen päässä kohta niin nolaan itseni haukkumalla sen ;D )

    Näin tuota tiikerikangasta kangaskaupassa ja se olikin yllättävän voimakkaan väristä, mutta näyttää valmiina vaatteena tosi houkuttelevalta.

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.