torstai 11. lokakuuta 2012

Mustaa valkoisella

Eräs jo hyvän aikaa mummon mielessä hautunut haave on käynyt toteen. Hyppikää tekin yläpystyä sen kunniaksi!

Tämä koti on nimittäin mielestäni kaivannut jotain.. uutta ja erilaista. Ja nähdessäni erään kuvan tiesin heti: meidän talon sisustus kaipaa ripauksen mustaa ja valkoista!



Kotikotona on aina ollut kissoja, kuten maataloissa yleensä, ja koti ilman kissaa on minusta vähän samanlainen asia kuin se sänky ilman päätyä silloin joskus. Koska osalla perheenjäsenistä on taipumusta allergiaan, olen tähän saakka sivuuttanut ajatuksen huokaisten ja jättänyt ajatuksen aina puolitiehen. En muista, mistä se yhtäkkiä iski lopulta niin vahvasti, mutta jossain vaiheessa huomasin urkkivani jatkuvasti nettikirppareiden kissanmyynti-ilmoituksia. Seuraavaksi ahmin nettikirjoituksia allergioiden siedätyshoidosta, ja kohta jo puhuinkin tuumastani puolisolle. Sitä ennen olin varmistanut kotoani, mahtuisiko siihen mummolaan toista kissaa nykyisen seuraksi, jos kävisikin kehnosti, ja jollakin perheenjäsenistä puhkeaisi voittamaton yliherkkyys kissoihin. Lupa heltisi, ja kun selusta oli siten turvattu, uskalsin ryhtyä tuumasta toimeen. Siitä sitten hankkimaan kissanhiekkaa ja harjaa ja ruokapussia ja vessaa ja nukkumapaikkaa, ja haettiinpa kirjastosta kissaoppaitakin! Hah, koko elämänsä on mummelssooni erinäisiä kissoja hoidellut, ja kuitenkin halusi lukea vielä kaiken mitä aiheesta käsiinsä sai. Juuri se on niin tätä mummoa!


Ja kuinkas sitten kävikään - eilisillasta saakka tämä eläväinen lisä on tassutellut lattioillamme, ja aika on mennyt molemmilla osapuolilla tutustellessa. Matka vanhasta kodista, ison pentulauman keskeltä uuteen, rauhallisempaan (huono vitsi) kotiin oli varmasti kissan kolmekuisen elämän traumaattisin hetki, siihen malliin tuo pikku otus piti meteliä auton keinuvassa kyydissä.

 

Mutta illan kähmeessä oltiin jo ihan hyviä kavereita. Vaikka äkkiä voisi kuvitella, että tällaisen vähän vaille kolmekymppisen eukon mielestä kodinhoitohuoneen lattia ei ole mukavin mahdollinen paikka lukea Sirpa Kähkösen Mustia morsiamia, niin kylläpä se olikin mukava! Onko alustalla niin väliä, kun sylissä kehrää täysin rento, pieni kissanrääpäle. Sellainen kämmeneen mahtuva, ja silti se luottaa niin, että nukahtaa syliin ja kuorsaa. Voih.




Tänään, ensimmäisenä kokonaisena päivänä, pentu on jo riehunutkin kuin heikkopäinen jahdatessaan naruun sidottua sanomalehtipaperimyttyä. On hypitty neljällä jalalla ilmaan, kieritty ympyrää hännän perässä, kiepsahdettu leikin tiimellyksessä ihan nurinpäin ja siitä salamana taas jaloilleen ja ties mitä kaikkea. Niin, ja vähän pelätty imuria.






Isossa kissalaumassa pieni rääpäle jää helposti aika vähälle ruualle, ja laiha oli tämäkin pikkuinen. Tänään töistä tullessaan siippa kauhisteli kissan pallomahaa. Ei tarvinnut erikseen kertoa, että hyvin on ruoka maistunut.



Musta lisä sisustuksessa oli tietysti tämä koripesä, vai luuliko joku että kyse oli kissasta? ;)




Hyvin otti pentu paikan omakseen. Välillä nukutaan yäkerrassa pitäen siitä samalla silmällä ympäröivää elämänmenoa, toisinaan kaivaudutaan suojaisampaan alakertaan ja nukutaan siellä omassa hämärässä, pienellä mykkyrällä.




Vain yksi ongelma tähän eläimeen liittyy. Tuollaiselle rääpäleelle olisi kai annettava nimikin, ja pää lyö vielä enemmän tyhjää kuin aikanaan omille lapsille nimiä mietittäessä. Emokissalla ei ollut lapselleen nimeä valmiina, ja niinpä se roikale jätti asian meidän huoleksemme. Vähän vähemmän kissaihmiseksi luokiteltava puolisoni kutsuu eläjää "kassiksi", kuten kaikkia muitakin kissoja, mutta ei kai nyt sentään. Muita ehdotuksia, anyone? =D Mikäli tiedolla on näinä tasa-arvon aikoina merkitystä, niin pikkuinen on poika. Tosin minunkin poikakissani joskus 20 vuotta sitten tunsi nimen Marie (olin heikkona eräisiin kekseihin), eikä tuntunut panevan sitä lainkaan pahakseen.

41 kommenttia:

  1. Omilla kissoilla on niin hassut nimet, että säästän teidät ehdotuksiltani :) Ihana pesä ja onpa hänellä suuret silmät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissoillahan hassu nimi on vain hyväksi, hassuja kun osaavat olla muutenkin! =)

      Poista
  2. Voih, en oo yleensä kovin kissarakas mutta tuo on kyllä söpö!!! ...ja varsinki ekan kuvasarjan pikkunaikkonen :D Mä muistan ensimmäiset hetkeni kissojen kanssa, TEILLÄ...miten kannettiin niitä pieniä karvapalloja pikku koreissa ja ihasteltiin sitä pehmeyttä :) Saduista saa hyviä nimi-ideoita, meilläki nykyään pihan rajoja vartioi saksanpaimenkoira nimeltä Tupu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai meillä! En edes tiennyt että oot käyny meillä joskus! =D Kissanpennut oli kyllä se jokakesäinen juttu, yksi parhaita muistoja lapsuusajasta. <3

      Poista
  3. Meillä ja mieheni kotona on joskus ollut kissa. Kummankin talossa asusteli Nöpö.

    VastaaPoista
  4. Voi kun ihana karvapallo.. Meillekin kotiutui pari kk sitten pikkuinen Tuikku-kissa. Ja kaikki perheen jäsenet ovat kiintyneet siihen leikkisään olentoon. Tuikku on ihan täysin ulkokissa, sisälle sitä ei päästetä,miehellä allergia. Oliko tämä poika vai tyttökissa? Ensimmäisenä tuli mieleen Viiru :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin kissa tulee olemaan enimmäkseen ulkona kunhan vähän kasvaa ja opetetaan ulkoilemaan, ja rajatusti on sisällä nytkin. Kodinhoitohuoneen ovi pysyy kiinni ja siitä pitemmälle ei ole asiaa. ;)

      Poista
  5. Ihana kisuli ja suuret silmät. Mulle tuli ensimmäisenä mieleen Pöhkö, mutta onko nyt sit kiva jos Pöhköksi kutsutaan, ehkä ei kuitenkaan =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan ne joskus pöhköjäkin, miksei siis myös Pöhköjä.. sillä lailla hyvässä mielessä.

      Poista
  6. Meidän seuraava kissa on Pärttyli Pirskatti. Se muuttaa meille vasta sitten kun nykyisistä aika jättää, eli ei toivoaksen ihan lähiaikoina.

    Nykyisin meillä asuu Hirmu (pentuna tavattoman arka ja pelokas ja rohkaisuksi sai karmaisevan nimen) ja Orvokki.
    Kissojen nimillä voi mielestäni leikitellä ja mielikuvitus on hyvästä.
    Meillä on ollut yleensä lasten nimeämiä kissoja ja olen osittain ollut himppusen pettynyt heidän aika rajalliseen revittelyynsä...nimilistssa on tälläisiä kuin: Riku, Rolle, Roiskis, Tassu, Anni-Rosaario, Saara, Harmi, Oiva ja Toivo.

    Paljon onnea uuden perheenjäsenen johdosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kissojen nimeämisessä voi tosiaan käyttää enemmän luovuutta ja mielikuvitusta kuin oikeiden ihmislasten nimiä mietittäessä.. lapset ei tosiaan aina niitä jännittävimpiä nimiä keksi - täälläkin on ehdoteltu niinkin harvinaisia nimiä kuin Mirri. :D

      Poista
  7. Voi mikä söpö pikkukisu! Isot silmät :D Hihi, hassu :D
    Netissä on noita kissakalentereita ja muutenkin nimiä kissoille. Vaikea keksiä nimeä tälleen kuvan perusteella. Yleensä se nimi tulee ajan kanssa.
    Meidän kissat ovat Manu, Killi ja Pörri (Pörrin nimi valikoitui jo ihan pentuna, kun sillä oli silloinkin jo paljon pörröisempi turkki kuin sisaruksillaan..) Edesmennyt kissamme oli Miina, kaveri olisi halunnut että se olisi ollut Haisuvanukas, en jotenkin lämmennyt tuolle nimelle :D
    Sitten meillä on ollut lapsuudenkodissamme mm. tämän nimisiä kissoja: Ansa (ilmestyi meille Ansan nimipäivänä), Veikko, Miisu. Ja onhan niitä ollut muitakin, mutta nyt ei muistu mieleen.
    Kaverilla oli kissa nimeltä Pommi.
    Tässä tuli mieleen sellainenkin nimi kuin Puuma (mieti miten hauska olisi kun kutsuisi kissaa ulkoa "Puuma, kis kis kis.." :D)
    Mielestäni kissan nimen pitäisi olla sellainen positiivinen/hauska kuitenkin, joku Harmi ei ole sellainen (vaikka onhan niistä eläimistä aina harmia..:D)

    Noniin, ja taas lähti tämä kommentin kirjoittaminen käsistä. Huh, yleensä kirjoitan melko lyhyitä kommentteja, mutta näitä siun postauksia on vaikea kommentoida lyhyin lausein.. Ugh, vaikenen:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puuma oliskin hauska, varsinkin jos kissa olisi kokomusta! :D

      Pitkät kommentit ovat ainoastaan positiivinen asia, kun minäkään en osaa blogiin kertoa mitään lyhyesti. Olisinhan tämänkin postauksen voinut tehdä vaikka näin: "Meille ostettiin kissa. Mustavalkoinen maatiainen, ikää 3 kuukautta. Ihana."

      Poista
  8. Toivottavasti siedätys onnistuu.

    Äitini aikoinaan koitti minua siedättää ja pahemmaksi meni vain. Nykyjään kestän kissoja maks 5min. Anoppilassa käynnit on kutiavaaa/ahdistavaa tuskaa, ei niinkään anopista johtuen, vaan ne kaksi karvaista olentoa. Tytöt kun tulee hoidosta, on pakko pestä/tuuletta kaikki päällä olleet vaatteet :(

    Ja kisu näyttää ja kuulostaa aivan Muska:lta. Ihanan pörröinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan tosiaan! Kukaanhan meillä ei ole oireillut koskaan kissoista, mutta kun muuten on ollut atopiaa ja allergioita, niin en yllättyisi herkistymisestä. Toivotaan kuitenkin parasta, ja kun kissa ei valtaa koko taloa, voisi paremminkin onnistua tällainen kokeilu. Tai sitten ei - aika näyttää.

      Poista
  9. Nimiehdotukseksi virisi täällä Herkules, söpö kisuli. Tiesitkö että kissan pallomaha voi myös johtua madoista? Yleensä kylläkin pennut on madotettuja ennen uutteen kotiin saapumista. Ja jokainenhan tietää kuinka herkullista ruoka on ja mihin se kerääntyy.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entinen omistaja kertoi madottaneensa tämänkin pennun, mutta ajattelin vielä kysellä minkä merkkisellä tuotteella ja milloin. Osaa sitten tehdä jatkomadotussuunnitelman. ;)

      Poista
  10. Meillä lapset ovat saaneet aika vapaasti keksiä nimiä kissoille. Ensimmäinen kissa oli valmiiksi nimetty ja tuli talokaupan mukana, Onni. Oli kyllä nimensä veroinen kolliainen. Tuli kaikkien ihmisten syliin kuin koira konsanaan.

    Seuraavaksi meille muutti pikkusisarukset Liekki ja Manna. Vanhimmat tytöt saivat nämä keksiä, kun kissat olivat heidän. Valitettavasti Liekin elämänliekki sammui sen törmättyä autoon (vai toisin päin?), mutta Manna ja Onni saivat myöhemmin pentuja. Ja taas keksittiin nimiä. Monni, Moona, Mauno ja Miiko riemastuttivat(?!?) eloamme sen aikaa, kunnes oli aika muuttaa uusiin koteihin. Monni jäi naapuriin, joten sen kasvua saimme seurata läheltä. Upea kissa!

    Manna sai vielä vahinkopennut ennen leikkuria ja nimet piti taas keksiä. Viiru, Pilikku ja kaksi muuta, joiden nimiä en kuollaksenikaan saa mieleeni! Ovat lennähtäneet pesästä jo aika päiviä sitten. :) Toisten kissoille on kiva keksiä nimiä, kun vastuuta niistä (nimistä) ei sen kummemmin tarvitse ottaa.

    Semikuopuksen opetellessa omassa sängyssä koko yön nukkumista luvattiin palkkioksi tarrataulun täyttymisestä yllätys. Taulun täytyttyä näytille kuvan pörröisestä Mortti-kissasta, joka sitten muutti meille. Loistotyyppi on nyt reilun vuoden ikäinen ja ihana riiviömussukka! Maatiaisuudestaan huolimatta varsinainen ragdoll. :)

    Teidän supersuloisuudestanne tulee ensimmäisenä mieleen - eikä vähiten suurien silmien vuoksi - Stitch. Nimi toisaalta kertoo kissojen viattoman riiviömäisestä olemuksesta, mutta kuitenkin kätkee sen sävyn paremmin kuin vaikkapa aiemmin mainittu Harmi. Toisaalta Stitch voi olla vaikea lausua (ja kuulostaako kissan mielestä sähinältä?), joten nimi voisi muuttua epäloogisesti saman elokuvan Liloon. Helpompi lausua pienimpienkin.

    Jos tutustelun ja pohdintojen jälkeen ei muuta keksi, niin ainahan voi ovelta huudella vaikka "Niäminen, tu kotio!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin hihiteltiin eilen sellaista ajatusta, että nimeäisi kissan naapurin sukunimen mukaan. Iltaisin huhuilisi ovella, että "Nyt ********** sisälle sieltä!!" =D

      Poista
  11. Voi mikä ihana nappiskasilmä korista kurkkailee!=) Kori ja kissa kiva sisustuslisä, jos kissasta leikkimielisesti niin voi sanoa.=) Täältä ei heru yhtää nimiehdotusta, niitä ei tässä päässä asu. Toivotaan nyt, että kaikki sietää kissan olon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vaan seuraanko minäkin koko ajan pelko pyrstössä, ilmestyyko jollekulle ihottumaa tai nuhaa..

      Poista
  12. Voi ihana pieni mustavalkoinen palleroinen! Näitä kuvia katsellessa todella harmittaa, että on allerginen.
    Ihanat prinsessamekot olet ommellut itsellesi ja tyttärellesi. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kovasti toivon minäkin, että saisimme pitää kissan kotona. Onneksi varavaihtoehtokaan ei olisi yhtään pöllömpi, ja voisimme myöhemminkin käydä moikkaamassa kisua mummolassa. =)

      Poista
  13. Hei, laitoin sinulle s-postia.
    Voi, kissa on kyllä suloinen, me haavelillaan taas koirasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koira kelpaisi täälläkin kyllä, mutta tässä ruuhkassa ei riitä aika koiran kouluttamiseen ja ulkoiluttamiseen. Koiran aika on meillä vasta joskus myöhemmin.

      Poista
  14. ihana on (vaikken itse kissoista pidäkkään) mut näin kuvissa söpö. :) lapset kyllä haluaisi meillekkin mut koirat riittää tällä hetkellä... nimijä tuli mieleen : söpö, nöpö, mosse, viuhti, tiuhti..ym
    itse tykkään lemmikillä nimestä joka ei ole ihminsen nimi :)

    VastaaPoista
  15. Ihana pentu! Kun meillä oli vasta yksi kissa, Remu (tai herra Aaltonen) nimeltään, vitsailimme mieheni kanssa seuraavien lemmikkien nimien olevan Cisse (Häkkinen) ja Albert (Järvinen). Kun seuraava nenänpäätä myöten musta kissamme sitten muutti meille, ei ajatus kissasta nimeltä Cisse - tai tyttökissan ollessa kyseessä varsinkaan Albert (vaikka täytyy myöntää että Albertiin yritin miestäni vähän aikaa suostutella!) - tuntunutkaan enää hyvältä, joten pikkukisusta tuli Lulu. Reilua vuotta myöhemmin meille tuli mäyräkoiratyttö Nuka. Molempien nimet ovat syntyneet pitkien pohdintojen jälkeen yhtäkkisinä päähänpistoina. Minusta ajatus kissasta nimeltä Pekka tai vaikka Seppo tai Reijo on hillittömän hauska :D

    VastaaPoista
  16. Eka kuva kissasta on tosi hellyttävä! Muistan kyllä, miten mukava niitä oli pienenä teillä hoitaa, mutta jotenkin näin isompana en niitä mitenkään meille hingu. Mukavia hetkiä uuden tulokkaan kanssa!

    VastaaPoista
  17. Ei apua! En kestä! Itselläni kamala kissakuume ja tarjollakin olis jo ollu kisuja. Täytynee odottaa että Tuuli oppii kävelemään, niin sit alkaa sen oikean etsiminen :)

    VastaaPoista
  18. Vallottavat silmät löytyy tältä nimettömältä ♥ Kissakuumetta ei tällä hetkellä onneksi ole, koirassa on ihan riittämiin..

    VastaaPoista
  19. Voih! Mikä ihanuus. Itse kärsin kovasta kissakuumeesta. Ja lapset myös, mutta mies ei ole kovinkaan eläinrakas, joten saa nähdä tuleeko meille koskaan tällaista söpöliiniä. Vanhemmillani oli Mozart-niminen kissa ja edelleen heillä asustelee Amadeus, lyhyesti vain Ama.

    Minulle tuosta teidän pikkukisustanne tulee mieleen nimi "Laku". Sehän on musta, mutta sitä lakun sisusta paistaa kasvoista. ;-)

    VastaaPoista
  20. Voi MIAU sanon minä! Minä ilmoitin 7vee esikoiselleni aikanaan, että HARKITSEN kotieläintä sitten vasta kun nuorinkin(2v) on koulussa. No kohtalo tai joku muu päätti toisin. Reilu kk sitten meidän pihaan saapui kurja kissaretale, kevään pentuja varmaan, suu ja takapuoli mustikassa.. sanoin muksuille, ettei kissaa saa ruokkia.. aloin kuumeisesti metsästää sen kotia, tuloksetta. Muutaman pvän päästä kissa norkoili edelleen meillä ja antoi lasten itseään riepotella ja lopulta nelivuotias ruokki kissan kuivalla näkkärillä.. ja lopun voit arvatakin varmaan.. Meillä on nyt kissa, söpö ja pulskistunut, nukkuu tosin tallissa eli ei varsinaisesti sisäkissa ollenkaan.. vielä.. ;-) Ja nimeltään Miau! Että sellaista!

    Teidänkin kissa on kovin söpö, nimen keksimisen jätän teidän muksuille! :) Sieltä ne parhaat ehdotukset tulevat! :)

    VastaaPoista
  21. Milliltä hän minusta näyttää!

    VastaaPoista
  22. Noniin, aloin melekin lässyttämään mkun näin pikkuisen ihanan mustavalkoisen! Onnea omistaa kissanpentu!

    VastaaPoista
  23. Ihana pieni <3 Mulla on ollut juuri saman näköinen kissa lapsena, sen nimi oli Kaisa ja se oli ihan valloittava ja rakastettava persoona :)

    VastaaPoista
  24. Voi että, mikä söpöläinen! Juuri tuollaisista nousee kissakuume, vaikka meidän talouteen ei taida toisella kissalla olla asiaa...

    VastaaPoista
  25. Piti vielä tulla heittämään ilmaan ehdotukset Felix ja Figaro!

    VastaaPoista
  26. Oi että mikä ihana pallero! Onnea uudesta perheenjäsenestä :)

    VastaaPoista
  27. Söpyläinen isosilmä! Kissa on kyllä mukava ja vaivaton lemmikki, ja tykkää vielä paijailusta yleensä ja sitähän lapsiperheessä riittää. :) Meillä on huusholli täynnä lemmikkejä ja ei ole allergiaa niistä koitunut yhtään. (Vaikka itse kyllä olin lapsena atoopikko ja muka kaikelle allerginen.) Minä uskon siedätyshoitoon!

    -Em

    VastaaPoista
  28. Aivan ihana. Meillä poika oli huippuallerginen - kuitenkin perheeseen kuului kissa ja koira (sakemanni. PenttiOlavilta (kissa) oli vain pääsy kielletty Kallen huoneeseen.
    Se on sitä siedätyshoitoa! Nyt on vain sakemanni ja kissaa kaipaan jalkoja lämmittämään...

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.