Mummolassa pitäisi pistää pystyyn pienimuotoinen hattutehdas. Vähän jokaisella näyttää olevan koreissaan vain nuhjuisia tai liian pieniä pipoja, tai sitten sellaisia, jotka eivät oikein sovi takin tai haalarin väreihin. Ja juu, pitää niiden tosiaan sopia! Lapsiparat, niillä on varmaan vähän turhankin pinko äiti välillä vaatetuksen suhteen. ;)
Ainoa pinkki trikoo, mitä kaapista löytyi, oli arvontavoittona saatu virtahepo, ja siitäpä sitten tehtiin pikasurautuksena tytölle lörpäkettä.
Harmaa olisi sopinut paremminkin, kun eskaripuvun housut on harmaat, mutta harmaita trikoita ei ollut yhtä ainoaa! Ihan selkeästi olisi uusien kangastilausten aika, kun väreissä on noin isoja puutteita. Samaisella kaavalla ompelin myös vihreäraitaisen collegepipon, mutta se oli vähän turhan iso saajansa päähän, ja sitä paitsi tuohon jämäkkään collegeen tuo lörppämalli ei oikein käy. Ehkä teen paitsi pienempiä, myös matalampia. Tuota vihreää saa halutessaan kysellä sähköpostitse, vaikka postikulujen hinnalla... On varmaan sopiva suunnilleen ekaluokkalaisen tai vähän isommankin päähän. Materiaali on tosiaan vanhaa collegea, tuskin täyttä puuvillaa noin näppituntuman perusteella.
Omaakin vaatehuonetta kokeilin täyttää SK 4/10 -lehdestä löytyneellä tunikakaavalla. Vähän turhan lörppä kangas, mutta erittäin käyttökelpoinen kaava!
Syksyn tullen (kai se on jo myönnettävä: tulee se!) pitää alkaa siirrellä huonekalujen paikkoja, käännellä ja väännellä koristeita tasolta toiselle, vaihtaa verhoja, alkaa taas haaveilla naulakoista ja muusta krääsästä seinillä ja niin edelleen. Toisin sanoen suunnitelmat siirtyvät ulkoa sisälle - tosin sitä ulkoakaan en vielä suostu unohtamaan, kun pihan myllääminen on vielä haaveissa tälle syksylle.
Ikealta ostin toissa-aamuisella pikakierroksella kolmet kehykset hääkuville, jotka ehtivätkin olla melkoisen kauan poissa esiltä sopivien kehysten puutteessa. Haaveilen vielä teettäväni kuvista mustavalkoiset tai seepiansävyiset kopiot. Nyt katsellaan kuitenkin nuoria ja nättejä värillisinä versioina.
Minulla on ollut jo kauan krooninen kellopula olkkarissa, ja kalliit mutta kauniit pöytäkellot ovat jääneet jokainen vuorollaan kauppaan. No, Ikeapa tempaisi, ja myi muutamalla hassulla eurolla noin somaa pikkukelloa. Kyllä nyt kelpaa katsoa aikaa (jos ei kehtaa katsoa metriä ylemmäs asemankelloon...)!
Vanhan kesäasuinpaikan navetan vanhasta ikkunasta tehty peili vaihtoi myös pöytää. Tällä kertaa uunin viereen. Peilin kautta näkyvä plafondi, joka muuten poisti pahanlaatuisen plafondikammoni, on ostettu NetAnttilasta.
Vanhan kesäasuinpaikan navetan vanhasta ikkunasta tehty peili vaihtoi myös pöytää. Tällä kertaa uunin viereen. Peilin kautta näkyvä plafondi, joka muuten poisti pahanlaatuisen plafondikammoni, on ostettu NetAnttilasta.
Sisustamisesta puheenollen - Jyskin mainoslehtinen on aina pakko katsoa läpi, vaikka siellä yleensä on ne samat jutut vuoroviikoin tarjouksessa. Vaan nytpä kuului kummia - tämähän on vanha kunnon ektorppi!
Käyköhän nuo päälliset oikeasti Ektorpiinkin? Kertokaahan joku, jos olette ehtineet ostaa ja kokeilla. Tuo vaaleanharmaa olis meille parempi kuin Ikean tummanharmaa, siitä en ole tykänyt oikein milloinkaan. Vielä kun joku keksisi tehdä tuolla hinnalla ne pellava(nväriset)päälliset - Jeanne d'arc living pyytää niistä niin liikaa minun lompakolleni (olikohan yli 600€).
Mutta on mulla muutakin tekemistä kuin tässä istua. Jos istahtaisi toiselle tuolille...
Eilen sain tuollaisen lelun. Kyllä nyt kelpaa tikata peittäen - kunhan vaan oppii ensin käyttämään tuota.
Eilen illalla yhden paidan verran kokeilin, ja on se vaan hauska kapistus (vaikka omaan työnjälkeeni en vielä ole likimainkaan tyytyväinen, älkää katsoko suurennuslasilla)! Vaikka tekijässä on vielä paljonkin vikaa, niin kone ei ole tehnyt ainoatakaan hyppytikkiä. Äkkiseltään kun muistelen, miltä ensikosketus Janomeen tuntui, niin siihen oli helpompi pujottaa siepparilanka, joka tässä oli melko monimutkainen näin aloittelijalle, mutta muuten vaaka kallistuu kaikessa vertailussa Bertsaan päin. Meistä tulee mitä luultavimmin vielä oikein hyvät ystävät!
Oi että, tuo omppukangas on kyl nii ihana!
VastaaPoistaOnpas tosiaan Jyski ottanu mallia Ikean sohvasta.. liekkö laadussa eroa?
Mä haaveilen tuosta sohvasta edelleen, mut mies on sitä mieltä vahvasti jotta meille ei lasten kans valkoista (kangas-)sohvaa tuu! No saapa nähä ;)
No miten olis luonnonvalkonen? Sekin on tosi kaunis eikä niin arkakaan. Tosin onhan se paljon kalliimpi kuin valkea päällinen (paitsi jos ostaa Jyskistä, siellä on ilmeisesti halvempia.. tai ainakin lukee että alk. 90e, minkä hintasia lie kalleimmillaan..)
PoistaOon tykännyt hurjasti siitä ihan valkeastakin, mutta saahan sitä imuroida usein, kun siinä näkyy pöly helposti. Harmaa on ollut huoleton nyt kesän ajan, kun tulee paljon hiekkaa yms. sisälle, mutta en vaan tykkää siitä väristä itse yhtään. ;) Voisin hakea Jyskistä sen vaaleamman harmaan, jos pitää harmaa olla. Mutta heti kun tulee riittävän kylmä, niin että lapset käyttää ulkona päivittäin haalareita, mulla vaihtuu valkoiset päälliset takaisin. Sitä odotellessa!! <3
Onnittelut uudesta koneesta! Minulla on kesällä ostettu Janome ja olen ollut erittäin tyytyväinen koneeseen. Haluasin kuulla miten päättelet peitetikkisauman, ettei se lähde purkautumaan? Itse olen pujotellut silmäneulalla langat nurjalle puolelle ja solminut ne. Tai sitten olen ommellut helmasaumat ensin peitetikilla ja sitten saumurilla yhdistänyt kappaleet yhteen. Kiitos vinkeistä jos ehdit vastata:)
VastaaPoistaSuosittelisin kokeilemaan tätä konstia: "Näin kankaan saa poistettua helposti ja samalla vedettyä ylälangat nurjalle: ompele haluttuun kohtaan. Käännä käsipyörää itseesi päin (eli vastapäivään) kunnes neulat ovat ylhäällä. Nosta paininjalka (tällöin lankojen kireys löystyy automaattisesti). Vedä langat paininjalan alta, ja leikkaa. Ota työstä kiinni mahdollisimman läheltä lopetuskohtaa ja nykäise hellähkösti työ irti. Auta tarvittaessa pyörittämällä käsipyörää. Neulalangat menevät nurjalle puolelle, eikä työ purkaannu. Muista tehdä solmu! " Lainaus on Lauriidan blogista, sivun osoite http://lauriida.blogspot.fi/p/peitetikkikonevinkkeja.html.
PoistaTuo ei kuulemma onnistu Berninalla, itse en ole tosin kokeillut vielä. Minä nykäisen renkaan ommeltuani nurjalta puolelta parsinneulalla ylälangat nurjalle (niistä lenkeistä mitkä sinne nurjalle muodostuu kun vähän vetää siepparilankaa) ja teen solmun.
Joka tapauksessa, oli kone kumpi tahansa, niitä neulalankoja ei joudu neulansilmään pujottamaan ja sillä konstilla viemään nurjalle, vaan ne saa helpomminkin.
Toivottavasti tästä oli apua!
Vau! Tuhannesti kiitoksia. Se onnistu loistavasti. :-) Hankala kun koneen myyjäkään ei oikein tiennyt käytännön asioista mitään. Ei auta muuta kuin kokeilla ja kysellä. Muuten koneella saa niin viimeisteltyä jälkeä:-). Kiitos!
PoistaHyvä jos oli apua! Hermot kai siihen neulalla pujotteluun menis ennemmin tai myöhemmin.. ;)
PoistaOmpas kiva tuo virtahepopipo! Meiltä löytyy samanlainen =)
VastaaPoistaSepäs sattui!
PoistaMistä lehdestä tämä pipon kaava?:)
VastaaPoistaUusin lasten Ottobre, oliko se nyt numero 4/2012?!
PoistaKiitos:) Pitääpä koittaa kaavaa. Paljon hyödyllisiä vinkkejä löytänyt sun blogista:) Täälä tulee kyllä vierailtua jatkossakin.
PoistaOnneksi olkoon uudesta peitetikkarista!
VastaaPoistaThänks!
PoistaMeilläkin pyörähtää jokasyksyinen hattutehdas käyntiin, sinä olet aloittanut tyylikkäästi, sävysävyyn tietty ;)
VastaaPoistaOnpa kiva että vihdoin koneen nyt sait ja näemmä jo ennättänyt Jofotexin tilauksen kimppuun :) Tosiaan Jamonen langoittaminen oli erilaista kuin Bertan, mutta tässä kohtaan myönnetään (ei tosin sanota ääneen) että neulalangat irrottelen ja pujotan aina uudestaan, mutta tuon siepparilangan katkaisen, sidon uuteen ja vedän varovasti läpi. Tiedetään mitä olaan yleisesti mieltä tästä vetämisestä, mutta ei se solmu nyt niin iso ole (varsinkaan kun langanpäät katkaisee ihan vierestä)ja kun varovasti vetää, ei se kone edes huomaa sitä solmua ;) Toki välillä laitan ihan oikeaoppisestikin langan, mutta laiskuus voittaa kun se sivupaneli pitäisi aukoa ja mulla koneet on vielä toistaiseksi ihan vierivieressä pöydällä niin ei jaksa viereisiä koneita alkaa siirtelemään edestä joka langanvaihdossa..
Voi kun sinä löydät aina noista SK:n kaavoista kivoja malleja, ne vähät kerrat kun minä tuonne kirjastoon kerkeän, siellä ei ole yhtään järkevää lehteä kaapissa. Joten ompelen siis niistä ottobre Womaneistä, niitä sentään on kotona..
...NIIN, minun on monesti jo tehnyt mieli kysyä millaisia lamppuja teillä katoissa on, kun me ei millään löydetä mieluisia lamppuja. Itseasiassa ollaan kolme kaupunkireissua tehty löytääksemme lampun meidän makkariin, mutta edelleen se on ilman lamppua kun sitä oikeaa lamppua ei vain tule vastaan (miehelle tuli aina montakin vastaan muttei sellaisisa jotka miellyttäisi tätä vaativampaa osapuolta, nimimerkillä *mä en edelleenkään halua plafondeja kun kerran edellisistä pääsin eroon*).
Sano ääneen vaan, minä kasi pidän itsestäänselvyytenä, että siepparilanka vaihdetaan solmien ja vetämällä. Alkuun tosin olen pujottanut joka kerta kokonaan, jotta opin sen reitin. Johan tuo taisi mennä tajuntaan. ;)
PoistaTuonkin mallin joskus äkkäsin jonkun kanssabloggaajan ompeluksista, kun jollain oli ihana tunika ja laitoin lehden numeron muistiin silloin. Anopilla käydessäni sitten kyselin kyseistä lehteä lainaan - eihän sitä koskaan kirjastosta löydä, jos asioikseen menee hakemaan.
Ja meillä on lähinnä näitä lamppuja:
http://2.bp.blogspot.com/-kVHmHl3wR2Q/TrLdyEEJ3yI/AAAAAAAAFms/-s6rMlQBmgY/s1600/IMG_2783.JPG
Ja juuri siitä samaisesta syytä, että on niin vaikeaa löytää mieleisiä. =) Tullaan toimeen noilla, ja ostellaan sitä mukaa oikeita valaisimia, kun löytyy sopivia. Paljon tulee selailtua netin kautta niitä vaihtoehtoja, netanttilasta, hobbyhallista, ellokselta ja jotexilta nyt ainakin. Kyllä ne vielä joskus löytyy!