perjantai 31. elokuuta 2012

Kuormalavoilla koreasti

 

Kaikkea hullua sitä voikin päätyä heikko ihminen tekemään. Kuten nyt vaikka trukkilavoista pöytää talon keskeisimmälle paikalle, olohuoneeseen. Mutta voiko siinä paljon muutakaan, kun joka päivä sama kuormalavakasa rojottaa takapihalla, ja joka päivä sen ohi kävellessä tuntuu, että niistä voisi olla kiva kokeilla tehdä jotain.


Valikoin yhden muita pienemmän lavan uhrikseni, ja hankin rautakaupasta uusia suteja ja tärpättiä. Maalia löytyikin jo entuudestaan, tottakai. Ja joka reippaasti ohennetulla maalilla ryhtyy maalaamaan, varsinkin jos maalattava kohde on trukkilava, vaihtakoon vaatteensa sellaisiin, joissa maalitahrat eivät haittaa.


Että sillä reilusti ohennetulla ja reilusti valuvalla maalilla sudin lavan ympäriinsä. Maalaustekniikka tällaisessa on enemmänkin hiertämistä kuin sivelyä, eikä oikeastaan muistuta maalamista vähimmässäkään määrin.

On muuten kauheasti kaikkia koloja ja mutkia yhdessä vaivaisessa trukkilavassa, en ole tullut aikaisemmin edes ajatelleeksi! 


Sitten se alkoi näyttää vielä kaiken kukkuraksi ihan liian isolta sisätiloihin. Sehän on melkein lasten sängyn kokoinen, eihän sohvapöydät voi niin isoja olla! Sahan hakuun siitä piti lähteä. Kerrottakoon, että trukkilavan voi sahata keskeltä kahtia käsisahallakin, mutta saa siinä sahauskäteensä isomman hauiksen kuin siihen toiseen. Tai jos se ei lihasmassaa lisää, niin ainakin -kipua. Viisaampi odottaisi ehkä puolisoa, sitä moottorisahankäyttötaitoista, töistä kotiin ja leikkauttaisi lavan halki sillä, mutta ei ole täällä sellaista viisaampaa vielä näkynyt. Sitä paitsi mistä sitä tietää, olisiko se vahingossa tuhonnut koko lavan, siinä pelossa, että liian hyvin sahattuna se päätyy vielä sisätiloihin!

Käsisahalla siis mentiin, ja jotta sohvapöydästä tulisi riittävän korkea, piti sahata kaksi lavaa. Toinen oli turhan uusi, ei ollenkaan harmaantunut vielä, ja siitä kuultaa hiukan liikaa läpi kellertävä puu. Mitä mäntyä se nyt onkaan. Toinen lava puolestaan oli liian vanha, ilmeisesti jo polttopuukasan alla muhinut, railakkaasti sammaloitunut ja hiekkapesty. Mutta sai siitä vielä pesemällä ja harjaamalla ihan kelvollisen.

Ja kun tähänkin saakka tämä puolison hiuksia nostattanut projekti oli selvitetty omin voimin, se myös kannettiin sisälle ihan mummovoimilla - niillä sahaamisesta kasvaneilla. Pieniä järjestysmuutoksia, sohvan siirtoa, imurointia, ja niin meillä on uusi olohuone, taas kerran.


Isäukkoparkani tippuisi varmaan tuolilta, jos tämän näkisi. Onneksi hän ei käytä internetiä - säästyy monelta järkytykseltä. Kotona maalla kun tällaiset lavat ovat varmaan vähiten romanttista, mitä ulkoa voisi löytää. Siinä niiden viehätys ehkä onkin - niitä on itsekin pienen ikänsä katsellut aika erilaisissa käyttötarkoituksissa kuin tämä.


Siinä se on rajoilla minullakin, kaikessa rouheudessaan, mutta kyllä minä kovasti tästä tykkään, siltikin. Tämä tuo vähän sitä karheutta uuteen siloiseen kotiin... rosoa ja resuista tunnelmaa, jota uudessa talossa ei niin helposti tavoitakaan.


 

Näitä ihania, ahkerasti kukkivia pelargoneja tämä mummo tahtoo ensi kesäksi lisää. Paaljon lisää! Tälle kun löytyisi paikka niin monesta huoneesta. Minusta tuntuu, että tämä käy meillä mihin vain.


Vielä ei nuorimmainen kiipeä tukea vasten ja tuhoa kaikkea tasoilta alas saamaansa, joten vielä hetken voin huoletta pitää tasoilla vaikka luettavien lehtien pinoa. Tai kirjaa. Kynttilöitä en sentään tuossa uskalla sytyttää, jos lapset eivät ole nukkumassa.


 

Eilen pääsin äitimummon kanssa Ikealle (kolmas kerta kahden viikon sisällä) ja vihdoin raaskin ostaa kauan (no, ainakin kolme viikkoa jo) ihailemani neulepeiton.


Olin ajatellut kuvata olohuonetta muutenkin, mutta minulle iski verho-ongelma. Viime talvena ompelemani, ylipitkiksi jättämäni vaaleanharmaat raitaverhot kutistuivat pesussa melkein puoli metriä (!!) ja ovat nyt juuri sellaiset teinipojan puoleensääreen -farkut, jollaisia  välttääkseni tein niistä alkujaan liian pitkät. Koska kesän kukkahepenet piti jo ottaa ikkunoista pois, ei ikkunoihin ole nyt verhoja lainkaan. Aika karua. Asialle on tehtävä jotain, ASAP.



Puolison reaktiosta piti kertoa, mutta ei siitä lööppikamaa saanut. Se raukka on vissiin niin tottunut jo kaikkeen kummalliseen, että kysyi vain, mitkä kuormalavat olen varannut ja uskaltaako niitä muita käyttää. Lopputulosta tuo toinen määräysvaltainen asukas ei ole vielä tavannutkaan, mutta jospa se jalkojenlepuutuspaikkana kelpaisi.

Hauskaa kuormalavaviikonloppua kaikille! Sahatkaahan ahkerasti!

47 kommenttia:

  1. Ihan huippu! Täälläkin on piha täynnä mitä "ihanampia" lavoja ja muuta laudanpätkää. Mistähän sitä ottas aikaa ja intoa tehä niistä jotain? Kyllä sitä uuden talon tunnelmaa joskus kaipaa, kun tässä ollaan jo jokunen vuosi remontoitu tätä meän vanhaa mökkiä. Kyllästymistä niin, ettei näe enää ajanpatinoimissa puissa mitään loistokasta...:) Ehkä taas kun kaikki on valmiina. Täytyy vaan varastoida nooita lautoja aittoihin ja riiheen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä se uuden talon tunnelma on enimmäkseen vaan ihana.. ;)

      Poista
  2. Tosi hieno lavatuunaus! :) Oon niin monesti ihaillu netistä löytyviä lavoja ja päättänyt, et mä kans, mutta ei, en onnistu saamaan aikaiseksi.. Tää oli kyl tosi kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se montaa iltaa vie, vielä ehtii ulkonakin maalailla! ;)

      Poista
  3. Hieno! Kyllä kannatti muskeleita kasvatella! :)

    VastaaPoista
  4. Aivan mahtava! Tämä idea on niin käyttökelpoinen, että täytyy laittaa idea korvan taakse : )!

    VastaaPoista
  5. Tosi hieno ja kierrätystä parhaimmillaan! Ja kirjoitustyylisi on niin loistavaa, saa hymyn huulille joka kerta :-)

    VastaaPoista
  6. Moi! Ja terveiset kesälaitumilta! Menee tovi, kun käyn päivittämässä mummon kuulumisia kesältä!! =) =)

    Ite ajattelin joskus tehdä lavasta yrttitarhan tms.. jossain puutarhapalstalla näin sellaisesta kuvan. Oli kolme lavaa päällekkäin ja joka raosta päältä ja sivuilta kasvoi jotain! Oli ihan hauska idea sekin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen nähnyt moisen virityksen, tosi hieno kun saisi vielä yhtä rehevästi kasvamaan...

      Poista
  7. Mua naurattaa nä sun postaukset :D Kertakaikkisen hauskasti kirjoitettu postaus taas kerran :D Upea toteutus, ja ihan itte!!!! O.o Nyt siellä on vähän sitä raakalautaakin ;)

    Ihanaista viikonloppua!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hauskahan se on saada ihminen nauramaan, joten pidä vaan hyvänäsi! :D

      Poista
  8. Hieno! Käy tosi hyvin tuon sohvan kanssa.

    VastaaPoista
  9. Hieno lavapöytä tuli, näistähän saa tehtyä kaikkea lepolasseista sohvaryhmiin ja sängynpohjiin. Hyllytkin on varsin ihania :) Mie kanssa pitkään mietin tuota ratkaisua, mutta se on kyllä niin, että nykyistä sohvapöytää ei ainakaan vielä korvaa mikään :) Ihanasti kirjoitettu teksti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli se helppous tässä, ettei entuudestaan ollut sohvapöytää.. :)

      Poista
  10. Jopas tuli komea sohvapöytä! Itsekin olen noita kuormalavoja katsellut "sillä silmällä", lisäksi myös lekaharkkoja ja vanhoja punaisia käytöstä purettuja tiiliä, joihin omaan kumman addiktion. Meilläkään ei siippa aina lämpeä näille ideoille, mutta täytyypä vilauttaa kuvaa, mitä reipas mummo on saanut aikaan, josko mieli muuttuisi. Pehmeä ja rosoinen on toimiva ja kaunis yhdistelmä! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin haettiin joku viikko sitten leivinuunin purkutiilet pihanrakennusta odottelemaan.. ne on kauniita. =)

      Poista
  11. Aivan huippu hieno! kyllä passaa niin hyvin teidän sisustukseen! :) on siinä saanu sahata! :) (itse kävin kerran tuumailemassa omien lavojen vieressä ja ajattelin, että pitää vaan odottaa sitä kaunista päivää jolloinka mies `joutaa´ moottorisahata mulle lavat. Sitä päivää ei varmaan tuu, kun mies tuumaa näistä lavoista, että kaikkee se minäki keksin, että nyt likaisia lavoja sisälle tuomaan... :D hmmmm elikkäs parempi kun ite salaa tekee ja sit vaan valmiina pirttiin kantaa. Sitten varmaan tuumaa, että no olokootpa siinä jos se sinusta niin hieno on. ;). ...Asiasta kolmanteentoista, jos saa udella, niin mikä tää ihana matto on teidän olkkarissa? onko ollut hyvä? -kaiku-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, pidä toi! ;)

      Matto on Ikean Egeby, kokoa 2x3 metriä:
      http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/20185663/#/50185671

      Oon kyllä tykännyt! Ja on jopa miehen valitsema. ;) Alkuun siihen nousi pintaan semmoista pientä vaaleaa sisal-tikkua, ja matto on yleensäkin aika karhea, että ei siinä vauvaa makuuteta, mutta hinta-laatusuhde on oikein hyvä, ja mietin jopa tänään juuri, että hakisko pienemmän version vielä lisäksi. Joten ei se ihan susi ole!

      Poista
    2. Samaa mieltä kuorma-lavojen puhtauden kanssa. Ikinä ei tiedä mitä niillä on kuljeteltu, missä ne on pyörineet eli kaikkea mahdollista ei terveellistä on raakalauta voinut imeä sisäänsä. Hienon näköisiä viritelmiä noista kyllä saa, toisten koteihin..

      Poista
  12. Hauska idea! Hyvältä näyttää :)

    VastaaPoista
  13. Odottelinkin mielenkiinnolla mitä teet noista kuormalavoista, ja kylläpä tuli upea pöytä! Musta on kiva että se on noin pieni ja kyllä nauratti kun luin tuota tekstiä :D

    Jos kuormalavaideat kiinnostavat, olen koonnut niitä Pinterestiin omalle taululleen, ne löytyvät täältä: http://pinterest.com/kiertoidea/pallets/

    Tuo kuormalavoista tehty kasvilava, josta Hanna puhuu, löytyy mun blogista. Tekijänoikeuksien vuoksi en ole laittanut sitä Pinterestiin ja blogissa on myös muutama muu idea kohdassa kuormalava.

    Tuosta lavojen puhtaudesta ajattelen niin, että kannattaa valita uudemman ja puhtaamaan näköinen lava. Silloin todennäköisyys, että siinä on esim. kemikaaleja tai muuuta epämääräistä on pienempi. Senhän voi sitten "vanhentaa" eri tekniikoilla.

    VastaaPoista
  14. Ihana postaus ja niin kivasti kirjoitettu että mielenkiinto säilyi kaiken aikaa lukiessa..kun sanat on hallussa ainakin sinulla :)
    Vau miten hieno , noista kuoramalavoista ja kelarullista vai mitä lie niin on tullut kovinkin haluttua ja mikäs sen parempaa kuin uusiokäyttöä parhaimmillaan..vaikka tunnustan et kierrätys ei niinkään ole ihan joka hetki mielessä..mutta uusi elämä lavoille..itsekkin olen noita ajatellut tuunata mutta meillä vähän samaa mies kokee tuskaisimmat hetket kun alan kertoa aiheesta että "hei mulla olisi taas idea :)" miehellä katse on alta kulmien ja ääntään madaltaen hän kysyy et "niin?"... mutta yleensä hänkin on ajatuksistani ja tuunauksistani pitänyt..vaikka ostamani rautasohva/sänky aiheuttikin parisuhde riidan...ja nyt mies on sanonut et sänky olikin paras ostokseni..juupa juu kyllä nainen tietää..ja etenkin idearikas tuunaaja..
    Mummoenergialla vaan eteenpäin, sillähn minäkin menen..ja ideoin ja tuunaan, ja toteutan..voi voi kuinka monet ihmetykset ja ikävätkin heitot olen kuullut kun jokin projekti on meneillään..muilta ihmisiltä..mm, homeiset ja lahot ikkunapokat mitäs noistakin nyt tulee..mutta minä vaan hymyilen ja olen vähän niinkuin vahingoniloinenkin kun ne on valmiina...sellaista tämä on..tuunaus..
    Minun isäni on jänskä se tapa on vaan sanoa et "aijaa" kait se tyttärensä tuntee et ton kanssa ei kannata väitellä..ainakaan kun se keksii jotain ja senhän se tekee..vaikka siitä tulisikin parisuhde riita :)
    Ups tulikin pitkä kommentti...Tuunaillaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mullakin, myönnetään, se kierrätys on toissijainen juttu näissä tällaisissa päähänpistoissa. En voi luonnehtia itseäni henkeen ja vereen ekoihmiseksi, enemmän näissä sanelee se tekemisen ilo ja mieleinen lopputulos, kierrätys on vain hyvä lisäbonus.

      Tuohon rautasänkytarinaan sinun onkin jatkossa hyvä vedota, kun mies heittää kapuloita rattaisiisi.. "Muistatko miten silloinkin.." jne. ;)

      Poista
  15. vaude, tosi hieno pöytä tuli ja oot sä vaan aika mummo ku tuollasia ite sahailet..kateeksi käy, edelleen ;)
    Noista kuormalavoista tekis kyllä vaikka jos mitä jos näppärä olis, niinku sä :D

    VastaaPoista
  16. Hieno!minkälaisella maalilla maalisit kuormalavat? sama idea muhinut mielessä jo pidempään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Empireä ja tärpättiä sekaisin ja sutimaan! =)

      Poista
    2. Hioitko ollenkaan? Nuohan on aika karkeita, varmana saa tikkuja käteensä ku menee pintaa silittelemään :)
      Mä en jaksas mitään sisälle noista tehdä...niin kyllästyny kun pitkin pihoja meilläki pyörii, mut on ne kyllä ulkona ihan käytännöllisiä milloin mihinkin tarkoitukseen. Meidän leikkimökkiin tein terassin :) Leikkimökkikin on vanha maitolaituri, oikein hyvin sopii sinne seuraksi. Enkä edes maalannu...ainakaan vielä. Ehkä ensi kesänä.

      Poista
    3. En hionut, menee hyvä karhea fiilis pilalle, jos liikaa silottelee.. Tikut on sen ongelma, juoka sitä kokeilee silittää. :D

      Hupaista sikäli, että pienen ikäni minäkin katsellut noita kuormalavoja oikeassa käytössään, milloin apulantasäkkien alla, milloin klapisäkkien alustana, raksatavaroiden lavana jne.. mutta noin ne saavat ihan uuden fiiliksen, hävisi se arkisuus kummasti sillä ohennetulla maalilla. =)

      Poista
  17. Tosi hieno! Pitkään olen miettinyt samanlaisen värkkäämistä pihan perällä lojuvista lavoista.

    ps. Tunnustus sinulle blogissani! :)

    VastaaPoista
  18. Arvasinhan :) Mutta juuri tuollaista "kaksikerroksista" en ole nähnyt. Hienolta näyttää! Saikos se puolisko laakin? Vanhempias näin tänään siskoseni häissä, mukavat häät oli... mutta nyt nukkumaan, kun juhliminen väsyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuo sen isommin slaagia saanut, tiesi jo mihin varautua.. eikä varmaan edes enää uskalla reagoida, kun saa pian lukea täältä tekemisistään! ;)

      Poista
  19. Löysin jostain blogiisi, olipa niin hauska juttu tämä että taidan lueskella lisää ;)
    Mulla ei ollu ihan yhtä onnistunut lavojen tuunaus ku sinulla.. Tuskan hiki otsalla kiertelin lavaa (tein siitä porrasta "leikkimökkiin"), tartti vähän tiiviimpää, niin hain tomerana lautoja ja aloin sahaamaan niitä sopivan kokoisiksi. Ei se saha totellut mua ollenkaan. Saatika naulat, jotka paikalleen lyötynä tajusin olevan liian pitkiä, tuli toiselta puolelta läpi :O Pari päivää sen kans tappelin, kunnes luovutin miehelle, jolla kesti ehkä n. 10 min. tehä se jonka kanssa ite olin tapellut ties kuin kauan. Kävi niin kätevästi että päätin suosiolla luovuttaa tästälähin kaikki tollaset hommat miehelle!! Ite vain maalasin sen sitte ja kuskasin paikoilleen. Taidan tästälähinkin tyytyä vain suunnittelemaan ja maalaamaan, mies saa meillä nikkaroida! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ne ihan suoraan mee minunkaan sahaukseni, päinvastoin, mutta sovitaan että vinous on pop! ;)

      Poista
  20. Ihana pöytä:)! Minun rakas vaan ei taitaisi huolia kuormalavoja sisälle, mutta haaveilemani kaapelikelapöytää ei suorilta tyrmänny. Kunhan saan toisen kerran käytyä kerjäämässä sähköliikkeestä, josko sielä olis joku niin huono, ettei enää varsinaiseen käyttötarkoitukseensa kelpaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tekevät juuri parhaillaan utta voimalinjaa tuohon viereen, ja jonain päivänä katselin ohi ajellessani, että siinäpä olis näpsäköitä pöydän aihioita puutarhaan, kun siellä puskassa oli noita keloja.. :D

      Poista
  21. Hei! Blogissani on sinulle tunnustus, sillä pidän tyylistäsi tehdä elämästä hauskempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tack! Menen kurkkaamaan.. laiska tunnustusten jatkaja vaan usein jättää tunnustukset jakamatta edelleen. Sorry!

      Mutta mukavaa jos viihdyt täällä, toivottavasti teen sinunkin elämästäsi hituksen hauskempaa enkä vain omastani! ;)

      Poista
  22. Aivan ihana sohvapöytä!!! :) Ja niin kaunista teillä :)

    VastaaPoista
  23. Vau mikä muodonmuutos, tosi tyylikäs!

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.