keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Viherpeukalo keskellä kämmentä

Joku anonymisti aneli kuvia minikasvihuoneestani. No, se on suureellisesti sanottu tästä räppänästä, mutta kun kauniisti pyydellään, niin onhan se esiteltävä. Jos tästä vaikka joku muukin kotinikkari saa inspiraation tehdä minikasvihuoneen - ja tietysti hienomman.


Alunperin olin ajatellut tehdä vain hiekkalaatikkotyyppisen kehikon noista rakennusjämistä, mutta sitten muistin järveltä päin ajoittain puhaltavan voimakkaan tuulen, kesäiset rankkasateet ja raekuurot sun muut luonnonmylväykset, ja päätin jalostaa suunnitelmaani säätä kestävämmäksi. Jätin takatolpat etunurkkien tolppia korkeammiksi, ja lisäsin sivuille muoviseinät. Taakse niittasin pitkän muovin, jonka voin nostaa tarvittaessa tuohon kopperon päälle suojahupuksi. 


Saatuani hökkelin valmiiksi taittelin pohjalle suodatinkankaan, jotta en toteaisi kuukauden kuluttua kasvattavani tyylikkäässä kasvihuoneessani maitohorsmia. Niittipyssyllä lätkin suodatinkankaan kiinni tuohon laatikon reunoille, ja K-raudasta kipaisin vielä hakemassa kolmesataa litraa Vapon puutarhamultaa kipon pohjalle.



Tämän hönnän rakentelua on tarkoitus vielä jatkaa, kun tuotekehittelytyöni keskeytyi kuopuksen päiväunien loppuessa, mutta pääidea tässä jo näkyykin. Kiinnitän vain muovin fiksummin ja tuulta/sadetta paremmin kestäväksi systeemiksi, ja siinäpä se sitten on. Mielessä kävi muutamiakin erilaisia pintakäsittelyvaihtoehtoja, mutta hylkäsin ne kaikki. Paras antaa olla ihan vain käsittelemätöntä raakalautaa, jolloin voin tuikata syksyn tullen koko roskan helposti tuleen, ja paistaa sen hiilloksella vaikka makkarata, jos siinä puuhassa nälkä iskee. 

Palataan ajassa vielä hitusen verran taaksepäin. Nimittäin siihen, että tämän kopperon kasaaminen tuli ajankohtaiseksi siinä vaiheessa, kun huomasin tomaattieni alkavan nuutua kodinhoitohuoneen ikkunalla. Siemenet kylvin aikanaan sellaisiin Multasormesta hankittuihin pikkupurkkeihin, ja kun taimilla oli mittaa jo yli parikymmentä senttiä, alkoi kasvutila ilmeisesti loppua kesken. Tuli siis pikkuisen kiire keksiä niille sijoituspaikka ulos. Kiireellä koppia väsäämään, ja heti kun koppi oli valmis ja mullat kärräty sen pohjalle, alkoi istutustyö. Osa taimista otti nokkiinsa siirrosta, ja nuupotti mieltään osoittaen koko ensimmäisen ulkopäivän. Seuraavana aamuna jokainen taimi oli kuitenkin terhakkaasti pystyssä, mutta mitä kummaa: lehdissä oli omituisia, valkeita läiskäreitä.


Minä siitä sitten kipittämään tietokoneelle. Pitkälle kehittyneellä, omintakeisella keskisormijärjestelmälläni naputtelin Googlen hakukenttään sanat "tomaatin lehdissä valkoista", ja tuo rikkiviisas tietosanakirjani kertoi, että olen siirtänyt tomaatintaimeni liian rajusti kerralla ulos, ja ne ovat siksi polttaneet hennot lehtensä auringossa. Mitä merkillistä, juurihan niiden piti nimenomaan saada kasvaa aurinkoisella kasvupaikalla! Koittaa nyt päättää jo, mitä tahtoo!

Suojasin siis nämä hentohipiäiset taimet tuolla tarkoitukseen suunnatulla hupulla, ja mietin mielessäni, että mitähän muovia se oikein mahtaa olla. Tietysti jotain uv-suojattua?! Autotallista löysin jonkinlaisen rullan muovia, ja siitä leikkelin kasvihuoneeseen tarvittavat palaset. Mieheltäkin kyselin, että mitähän muovia se mahtaa olla, mutta eihän se tiennyt. No jospa ne nyt kuitenkin saavat tarvitsemansa asiat tuosta muovin läpikin - vai suihkinko niille joka aamu nivean purkista aurinkosuojakertoimia?


Eilen sitten oli tuulituholainen riepotellut keskeneräisen huppusysteemini taimien päälle, ja muutama lupaava nuori tomaattielämä oli kuollut varren katkeamiseen. Että tämäkin vielä! Kyllä se on vähintään marenkikakkukahvien paikka, jos näistä taimista yksikin selviää hengissä siihen saakka, että ne tuottavat satoa. En minä vielä masentunut, enkä anna periksi näin vähällä, mutta mielessä on jo käväissyt, että ehkä ostan tomaattini jatkossakin kaupasta. Kasvattakoon kaupantädit, kun kerran osaavat. Ja minäkin sitten, kun saan joskus ihkaoikean kasvihuoneen. 

Mutta te tomaattinerot, jotka hihitätte vahingonilossanne siellä! Vinkatkaapa nyt, miten voin näitä teinitomaatteja jatkossa hemmotella. Jotain kananshittiä ne vissiin tykkäisivät saada? Entä kalkkia? Nokkosvettä? Jotain aivan muuta? Ja kyseessähän on pensastomaatti, jos en aikaisemmin muistanut mainita (niin, kaikki tämä vaiva pelkän tomaatin tähden, hullu mikä hullu). Tarkempaa lajimääritystä siemenpussi ei kerro.

Peremmällä menee paremmin. Tomaattikopin tein kasteluletkun ulottuvuusalueelle, mutta aikaisemmin väsätty "siirtolapuutarhani" on niin kaukana takapihalla, ettei sinne ylety edes letkulla - paitsi komeassa kaaressa yltää, kun oikein paineella suihkuttaa. (Ja tämähän on siis joutomaalla, eikä tätä ole tarkoitus säilyttää sen pidemmälle kuin on tarpeen. Siitä johtuen työnjälkikin on mitä on. Lopullliset istutusalueet reunustetaan niin, että nurmikon voi ajaa siististi reunaa myöten, eikä mihinkään jää rehottamaan pitkiä ruohotupsuja.)

 

Tässä kasvaa lahjoituksena saadut perennat, ja kasvavatkin tosiaan. Arovuokko, joka siirtotilanteessa oli pelkkää juurakkoa ja pientä lehdenalkua, on nostanut komeat kukkansa lehtien yläpuolelle, ja kurkottelee nyt nuoruuden vimmalla kohti taivaita. Että minä tykkään tästä!


Aion laittaa sen ihan omaan penkkiinsä, niin että se saa levitä siinä juuri niin sukkelasti kuin tahtoo. Eipähän sitten häiritse muita, herkempiä ja hitaampia kasvannaisia.

Ja kukapa se tunnistaa minulle tämän angervon?

Edellisen kodin takapihapuskista löytynyt vaahterantaimi kasvaa sinnikkäästi kovassa savimaassa ja odottelee sekin siirtoa lopulliseen kasvupaikkaansa. Vaahteroitakin haluaisin lisää, sillä eihän yhdellä miksikään tule.


Pihapuskissamme kasvaa monenlaista säilyttämisen arvoista puskaa, ja olenkin pohtinut, kuinka paljon noita luonnossa entuudestaan kasvavia lajeja mahdetaan yleensä käyttää hyödyksi pihanlaitossa. Minä olen ajatellut siirtää villistä pihasta laitettuun pihaan monien erilajisten puiden lisäksi ainakin komeina pensaina kasvavia saniaispöheikköjä, mesiangervoa ja sitä pikkuruista orvokkia, jota sanon villiorvokiksi. Onkohan se sitä oikeasti, vai onko sillä joku fiksumpikin nimitys?

Käytättekö itse luonnonvaraisia lajeja pihassanne? Vai haalitteko päinvastoin mahdollisimman harvinaisia lajeja kasvateiksenne? Minusta tuntuu, että nämä luonnosta siirrettävät lajit tekevät oman mukavan lisänsä pihan rehevyyteen, eikä niiden koukkiminen omalta maalta paljon maksa - vain hitusen selkävaivoja (jos niitäkään; rehellisyyden nimissä on sanottava, että tällä mummolla on kyllä terässelkä tähän liikunnan harrastamisen vähyyteen nähden). Isoja kiviä on pihallamme melkein muillekin jakaa, ja ajattelimmekin koota niistä pihan reunalle aitaa. Aitaa vasten saa kasvaa tulevaisuudessa kaikenlaista mukavaa puista ja pensaista perennoihin, ja nämä saniaispöheiköt olen ajatellut siirtää siihen, puiden katveeseen.


Ja sisätiloihin vielä lopuksi. Kevättalvella kylvämäni kuuköynnökset kuolivat yksi toisensa jälkeen, kuka kaksivuotiaan hellään hoivaan, kuka muuten vain. Yksi ainoa sinnittelee vielä elossa, ja kun se kiinnostui kaulailemaan taimikasvattamon köyden kanssa, en henno sitä kieltää. Kieputtakoot siinä - niin siitä tuli siis huonekasvi.


Mummoilla on aina "pelakuita" - niin on minullakin nyt. Tosin minun versiossani ei ole yhtä ainoaa kukkaa, ja lähdenkin tästä kyselemään googlelta, miten saisin sen innostumaan kukkien tehtailusta. Joku vihertäväsorminen, jonka peukalo on eksynyt enempi kämmenen sivulle kuin kämmenpohjaan, voi kertoa vinkkinsä tähänkin pulmaan. Vettä ja lannoitetta olen sille tarjoillut, ja eteläseinän ikkunalla se kasvaa. Onko sille tehtävissä muuta?


20 kommenttia:

  1. Olipa mukava postaus!

    Mullakin tomaatit kasvamassa ja just mietin noita vaaleita läikkiä! Mulla tomaatit olleet ulkona jo monta viikkoa, mutta nyt vasta tuli noita läikkiä..

    VastaaPoista
  2. Naapurini neuvoi että ei saa ikinä kastella suoraan lehdille tomaattia. Polttaa sitten veen ja auringon vaikutuksesta lehtensä. Eli juureen vesi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä tietysti! Pisarathan toimivat kuin polttolasina. Kiitos vinkistä!

      Poista
  3. Tuohan on aivan mainio kasvihuone pieneen tilaan, voisi ehkä rakentaa myös kuormalavoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katselin kuormalavoja ensin sillä silmällä itsekin, ja suunnittelin jopa sellaista siirrettävää systeemiä, jossa olisi renkaat alla, mutta halusin sitten sellaisen, joka on suoraan kosketuksessa maahan. Tilastakaan kun ei ole täällä puutetta! ;)

      Poista
    2. Minä sitte kommentoin tähän ku kerran ei pysty oikeeseen paikkaan tekstiä pukkaamaan.. ;D
      Tuo Arovuokko, voisinpa ottaa omallekki pihalle! On ihan mun näkönen kukka. :) Samantyyppisiä mulla on jo useampiaki, sinisenä tai valkosena. Omaan blogiini just tänään kirjottelinki ku möyrin tuolla mullassa pitkälle iltapäivään. On se niin terapeuttista hommaa! Mutta en minäkään vielä oo innostunu kokeilemaan kasvihuonetta, hmmm.. ;))
      -Sanna-

      Poista
    3. Poikkeankin tästä käymään vieraisilla sun blogissa! =)

      Poista
  4. Miun rakas viherpeukalo-siskoni aina kehuu, ettei ne itsekasvatetut tomaatit kovin paljon kalliimmaksi tule, kuin kaupasta ostetut. Pitänee paikkansa. :)

    VastaaPoista
  5. Oi että, Sinä olet varsinainen viherpeukalo vielä omeplemisen lisäksi!!!

    VastaaPoista
  6. Hienompi tuo kasvihuone on ku minun kasvilavan alotus. Kun en uskaltanu sirkkeliä käyttää ja käsin sahaaminen huonolla sahalla oli niin hidasta - aika näyttää tuleeko siitä lavaa ollenkaan:)

    Kannatteehan nuo saniaiset hyödyntää! Meillä ei semmosia kasva lähimain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on kynnys sirkkelin käyttöön, ja lisäksi naputtelen aina silloin kun vauva nukkuu, joten siksikin on turvauduttava käsisahaan. Onneksi terävään sellaiseen! ;)

      Naputtelehan lava valmiiksi, niin mekin nähdään!

      Poista
  7. Hieno! Sinulle on tunnustus blogissamme!

    VastaaPoista
  8. Meijän jaloangervoissa on just tollaset lehdet, japaninjaloangervossa pienemmät ja siinä ihan "perus" isommat. Pihlaja-angervo ei ainakaan oo ku siinä on just samanlaiset ku pihlajan lehdet...ja se pihlaja-angervo luokitellaan melkein jo rikkaruohoks ku sitä ei sit ikinä saa pois ku kerran istuttaa. Mukavan peittävä, jonka takia oon sitä ite harkinnu mut en uskalla ottaa riskiä et naapurit suuttuu ;) leviää siis juurilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm.. jaloangervo se vois olla, sen mitä nettikuvista näki lehtien muotoa.. saapa nähdä minkä värisiä tupsuloita se kasvattaa! =)

      Entä jos rajaisit sen pihlaja-angervon kasvua juurimatolla?

      Poista
    2. En ehkä jaksa ku se kohta on muutenki vähä hankala, ja oon jyystäny ja myllänny sitä maata niin monta kertaa jo. Valitsen mieluummin jonkun muun puskan :)

      Poista
  9. Olipa taas hauska postaus:) Nämä on aina niin mukavasti ja hyvällä mielellä kirjoitettu, että hyvä mieli tarttuu. Kiitos taasen!

    VastaaPoista
  10. Tomaatit tarvii tosi paljon lannoitusta, sit tiedät lannoittaneesi jo liikaa, kun lehdet rupee kipristelemään :) Silloin pidetään vähän taukoa. Olen aina itse laittanut istutuksen yhteydessä tomaatin tainten läheisyyteen kolon, jonka olen täyttänyt lannoitteella. Tästä saavat melko pitkään riittävästi lannoitetta sopivina annoksina aina kastelun yhteydessä.

    Istutin juuri tänään tomaatintaimet ruukkuihin, taida olla joka vuosi myöhässä niiden kanssa, mutta joka vuosi olen saanut tomaatteja kovan työn palkintoja. Meillä lasikuistilla kasvaa "tomaattiviidakko" kukkien sijaan :)

    VastaaPoista
  11. Hih, täältähän tais löytyä samanmoinen "viherpeukalo" kuin itsekin olen :D
    Lohduttavaa kuulla, että jonkun muunkin kukkaset kuolevat ennenkuin oikeastaan edes ehtivät paljon kasvaakaan. No,kasvimaa mulla sentään kukoistaa ja omppupuut.Ja ruusupuskakin puskee lehtiä vinhaa vauhtia. Kukkapenkin kukat sen sijaan eivät ihan jokainen vielä ainakaan kovin kukoistavia ole, mutta jospa ne(kin) rupeaisivat mulle kukkimaan!

    VastaaPoista
  12. Onpa kätsyn näköinen kasvilava. Sie oot kätevä käsistään joka suuntaan.=)
    Mulla oli kans kuuköynnös, se ainoa säästyny hyvässä vauhdissa, mutta menin sitä ihailee nii napsahti poikki, sekös harmitti.
    Kyllä mä ainaki aion siirtää joitain kauniita luonnonkasveja omaan puutarhaan. Ainaki lilan väristä rantatädykettä, jota kasvaa tossa mein lähellä. Sukulaisten maalla, ku kysäsen, nii varmasti saan siirtää. Oisko ne villiorvokit pelto-orvokkeja? Nuo arovuokot on tosi nättejä. Vasta kirpparilla näin tuon taimen, mietin ostanko, mutten vielä tiennyt minne laittaisin, jätin sinne. Täällä on tosi hyvä, ku yhdellä kirpparilla myydään perennojen taimia siinä ulkosalla. Ostin siitä kaunokaisia ja ruohosipulia ihan sen niiden kauniiden kukkien takia. Miksei siitä vois johonki keittohoonki napsia. Kyllä se vaan on niin, että oma piha innostaa kaikenlaiseen pihanrakentamiseen.=)

    VastaaPoista
  13. Tomatit, ja muutkin sisällä kasvatetut kasvit, kannattaa karaista. Eli niitä ulkoilutetaan ensin lyhyempiä aikoja, esim muutama tunti kerrallaan, ja vasta sitte siirretään kokonaan ulos. Paahteelta niitä voi suojata hallaharsolla. Muovi voi kuumana päivänä lämmittää kasvilavaa liikaa. Se kannattaakin avata aina päiväksi. Kanankakka on hyvä lannoite. Esim desi taimen viereen haudattuna kuoppaan.

    Itse kasvatettujen tomattien maku kyllä palkitsee. Minulla taisi mennä ainakin kolme kesää ihan harjoittelussa ja vasta sitten sen jälkeen on voinut puhua sadosta eikä vaan kahdesta tertusta raakoja tomatteja. :) ne raa'at tertut kannattaa sitten kerätä syksyllä sisälle ennen pakkasia. Tomatit kypsyvät pikkuhiljaa huoneenlämmössä.

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.