Tilaa

Hermoja venyttänyt ullakkourakka on vihdoin urakoitu voiton puolelle! Siellä on nyt seinät ja lattia, ja pikkufiksauksia lukuunottamatta sitä voi sanoa valmiiksi. Ja mikä tärkeintä, se on niin valmis, että sinne voi raahata koko pienen omaisuutensa. Sitä tässä juuri on odotettu!

Ehkä puoli vuorokautta sai puolisokin olla rauhassa tämän valmistumisen jälkeen, mutta sitten elämäntapahoputtaja iski jälleen, ja nyt hoputetaan täyttämään tätä valmistunutta tilaihmettä. Vaatehuone tyhjäksi mars, työkalut ojennukseen ja ullakolle mars, kodarin pöytätason allakin on vielä laatikoita, hopi hopi! Miesparka. Mutta niin se menee, että joka talon rakentaa, ei lepää seuraavaan kymmeneen vuoteen - jos senkään jälkeen. Tiesihän sen. Ja mikä olisikaan mukavampaa kuin alkaa tyhjentämään talon asuttavia huoneita avarammiksi ja siistimmiksi, kun tavarat voi järjestellä siististi koko talon mittaiselle ullakolle. Pelkkää luksusta!

Mutta asiasta seuraavaan - menin ostamaan kaapin. 

Mikä lie kaappi... historiasta en tiedä muuta kuin että myyjä oli ostanut tämän asumastaan taloyhtiöstä, jonka rappukäytävään joku muuttaja oli sen jättänyt. Kolme vuotta kaappia katseltuaan oli todennut, ettei saa aikaiseksi maalata sitä, ja myi pois. Saapa nähdä, saanko minä aikaiseksi. Vähän muutakin pientä duunia olisi tässä pihapiirissä tiedossa tälle kesää. Mutta ehkä kuitenkin ennemmin tai viimeistään myöhemmin.

Vastaavia kaappeja olen nähnyt myytävän liinavaatekaapin nimellä. Ja mikä ettei - tuonne olisi aika inspiroivaa pyöritellä lakanarullia, kun kaapin syvyys on kuin tehty sellaisia varten! Meillä tämä kuitenkin tulee ompeluhuoneeseen, ja ehkä joskus lastenhuoneeseen.

Kun tätä kaappia katselee, huomaa koko ajan jotain uutta laitettavaa, ja pikkuinen pintamaalausremppa onkin paisumassa jatkuvasti isommaksi plastiikkakirurgiseksi operaatioksi. Ovia pitäisi vähän oikoa ja hioa alareunastaan pienemmiksi, yhtä hyllylevyä joutuu viilaamaan jotta ovi mahtuu kunnolla kiinni ja niin edelleen...

Keskeneräistä on, joka puolella, ja tuokin kaapinrohjake täyttää nyt koko meidän tuulikaappin olemassaolollaan, mutta ystävät ovat aina tervetulleita keskeneräiseenkin kotiin! Jottei joku erehtyisi muuta luulemaan, tuulikaapin paneelireunan päällä kököttää ystävällinen toivotus.

On täällä tapahtunut kaikenlaista muutakin. On istututtu sairaalassa lastenpäivystyksessä (jälleen) ja odotettu, odotettu ja odotettu... Mutta on myös nikkaroitu tomaateille minikasvihuone, siirrelty pihasta marjapensaan alkuja ja muita kivoja vihertäviä turvaan tulevalta kaivurihulabaloolta, värjätty (huonoin tuloksin) Ektropin päällisiä ja niin edelleen.. en vain ehdi istua tässä raportoimassa, joten osa asioista jää väkisinkin kertomatta. Ehkä tässä taas syksyllä joutaa paremmin istumaan. Nautitaan sitä ennen kesästä ja kerrotaan  mitä ehditään!