Vihertää

Kyllä äitiä nyt väsyttää. Parin päivän lomailu ja läpinukutut yöt saavat väsymyksen vain enemmän pintaan, ja tekisi mieli nukkua vähintään viikonpäivät putkeen nyt, kun nukkumisen makuun pääsi. Onneksi aurinko kuitenkin paistaa, jos se vähäsen piristäisi ja saisi pidettyä mamman hereillä jokaisen päivän iltaan asti.

Kasvikiikussa on siemenillä ollut ilmeisesti ihan mukavat oltavat, koskapa multanökkösistä on kaikennäköistä viherrystä ilmestynyt iloksemme. Tuoksuhreneet olivat sen verran pitkiä roikaleita jo, että siirsin lopulliseen ruukkuunsa odottamaan siirtoa ulos. Olis kuulemma voinut leikatakin nuo taimet, jotta olisivat haarautuneet, mutta enpä leikannut. Jos joku minun käsissäni kasvaa, on sen paras antaa kasvaa vain, eikä kajota siihen millään terävällä. Osan kuuköynnöksen taimista leikkasin, ja olen ihan varma, etteivät ne siitä mihinkään enää kasva.

Tuoksuherneet kuitenkin kasvavat, tai ainakin kasvoivat siihen asti, että siirsin ne tuohon. Kasvisten tueksi pätkin "puutarhastamme" (kirjaimellisesti se on nyt juuri sitä) sopivan mittaisia nuoria vesoja, joista katkoin oksat huolettomasti tyngiksi. Pääsee tuota pitkin kahteen metriin, mutta sitä korkemmalle ei ole asiaa.

Gladiolukset alkavat olla osa sen verran isoja jo, että voisivat mieluusti jo siirtyä kukkakeinusta muualle rehottamaan. Mutta eihän noita uloskaan voi viedä, tuollaiseen rapakkoon! Saapa nähdä, joudummeko vielä käyttämään viidakkoveistä kodinhoitohuoneessa ennen kuin piha on siinä vaiheessa, että nämä vihreät miekat saisi sinne istutetuksi.

Convallarian alku - kaunis ja vaarallinen. Sijoitettava ulos ikkunalle tai seinälle, pois lasten näppien ulottuvilta, vaikka tuskin he vihreitä lehtiä alkaisivat syömään, mikäli yhtään äitiinsä tulevat! No, ehkä ne marjat syksymmällä jo voisivat houkutellakin.

Lisäksi mansikat ja tomaatti ovat muuttuneet siemenistä taimiksi, samoin porkkana. Satoa odotellessa (ja katoa pelätessä). Saa nähdä, kasvaako meillä syksyllä enää mikään muu kuin puutarhamasennus! ;)

Viikonlopun reissustakin tuli haalittua kotiin kaikenlaista pientä, mutta aika paljon kaikkea törsäämistä rajoitti tieto siitä, etä kotiin päin mennään junalla, eikä nykyään saa palvelijoita kantamaan enää matka-arkkuja. Kumma juttu, että vaikka on niinkin arvovaltainen tyyppi kuin kotiäiti ja pukuompelija, niin ihan ite sitä vaan joutuu kapsäkkinsä raahaamaan!

Ruskean, naarmuisen ja vähän reunastaan taipuneenkin peltitarjottimen sain aikaisemmassa postauksessa esiteltyyn laukkuuni mahtumaan, ja kirppiksellä tästä läpiskästä kaksi euroa maksoin. Tuolla on kiva kattaa tuonne ulos savipölyyn kesäiset mehukestit lasten kanssa! Ja jos se joskus alkaa tuntumaan ylimääräiseltä astiakaapissa, niin lapset varmasti ottavat sen mielellään leikkeihinsä.

Homssuiselle, jo yli kymmenen vuotta mukanani kulkeneelle pinnatuolille löytyi hame. MaxiMakasiinista, vitosella.

Tosin on vähäsen turhan iso, saa nähdä saanko aikaiseksi muokata tuota vai laitako kiertoon. Nätin värinen harmaa se on, ja pellavaisen tuntuinen ja oloinen (vaikka onkin puuvillaa).

Kodinhoitohuoneesta on tähän asti puuttunut pyyhenaulakko, ja lasten kylpytakit ovat lojuneet ärsyttävästi pitkin pesuhuoneen lattioita ja ties mitä. Yllättävän hankalaa oli löytää tuohon riittävän jämäkkä, sopivan mittainen, kaunis ja hyvän hintainen naulakko, jossa on vielä tarpeeksi koukkuja. Vaan Ellokseltapa löytyi. Ajopuuseinää vasten valkoinen on kyllä ainoa oikea naulakon väri!

Mutta minua väsyttää, vieläkin. Jos imuroisi keittiön (ja koko talon, niin siinä aina lopulta käy) ja painuisi nukkumaan. Kai sen univelankin on joskus pakko loppua?

Olokeepa kilttinä, ja nauttikaa huomenna alkavasta toukokuusta!