Kukkien kiikku

Tällä rouvalla on henkinen pyrstö untuvikkonsa terveydentilan vuoksi hiukan maata viistävässä asennossa, ja puhelimen soimista ja lisätietoja odotellessa on sama päivittää blogia - nukkuakaan kun ei osaa, vaikka uni totta vie tekisi kyllä hyvää.

Jokunen kuukausi sitten aloin vaipanvaihtojen ja pyykinviikkaustuokioiden aikana katsella kodinhoitohuoneessa yläviistoon siihen malliin, että se enteili käsille töitä. Siellähän oli nimittäin juuri sopivasti ikkunan molemmin puolin somat yläkaapit samalla tasolla, ihan kuin tehty taimihyllyä varten! Sen verran puolisoa sentään säälin, että aloin samantien suunnitella sellaista versiota, jonka olemassaolosta ei jää minkäänlaisia merkkejä seiniin eikä kattoon, mikäli se joskus sieltä alas otetaan.

Taimia tosiaan ajattelin kokeilla kasvattaa, ja koska joutilasta pöytätilaa ei ole, sellaista tehdään. Sitä tehdään mäntyisestä liimapuulevystä, remonttimaalin jämistä ja hamppuköydestä. Harjanvarrellakin on oleellinen rooli tämän pöytätilan syntymisessä.

Niin syntyi keinu kukkajunioreille.

Se vaati yhden illan ylimalkaista maalinsutimista, neljä porattavaa reikää, vähän köyden leikkelyä ja solmimista, harjanvarren kurkottamisen kaappien päälle ja pari ruuvia. Niin ja varmemmaksi vakuudeksi vielä vähän maalarinteippiä. Siellä se sitten roikkuu.

Köydet kiinnitin harjanvarteen ruuveilla, jotta keinu ei kippaa kaikkia multapurkkeja pois kyydistä, mikäli joku utelias alamittainen päättää kiivetä taimien tilannetta tarkistamaan.

Kun hylly oli saatu paikalleen ja säädetyksi oikein vatupassin kanssa vielä suoraankin, päästiin vaiheeseen numero kaksi. Monta kukkamukulaa tai sipulia tai mitä liekään mönttiä upotettiin multaan muhimaan, ja näitä rasittavia pikkusiemeniäkin kylvettiin. Kyllä ne isommat mötikät on mukavampia käsitellä, pakko sanoa.

 

Vähän jo vihertääkin - tämä on Lidlistä. 

Pihasuunnittelukurssimme vetäjä suositteli pilke silmäkulmassa hankkimaan perennoja Lidlistä, sillä hän oli viime keväänä hankkinut sata mitä-lie-mukulaa jotain viininpunakukkaista isoa perennaa, kun oli tosi halvalla saanut, ja kuinka ollakaan, vastoin odotuksia kaikki lähtivät kasvuun! Pakko sanoa, että se penkki, jossa nuo sata samanlaista punaista pötykkää sojottivat kohti taivasta, vallaten elintilan kaikilta muilta, ei ihan näyttänyt ammattipuutarhurin perennapenkiltä (saimme ihastella siitä otettua valokuvaa).. =D No minä olin varovaisempi, ja ostin moisia supermötiköitä vain kolme. Ja kukatkin ovat valkoisia, jos joskus kukkiin saakka selvitään.

Kuka tunnistaa tämän? Käsittääkseni pääsiäisruohojen kasvatus on saanut alkunsa tällaisesta toiminnasta, jota tässä nyt hetken mielijohteesta kokeilen.

 

Kotivinkin puutarhanumerossa oli hupaisa vinkki sanomalehtiruukkujen tekoon.

Muuten hyvä ja halpa taimienkasvatusastia, mutta kovin runsasta kastelua se ei kestä. Kuivuukohan minun gladioluksen alkuni kippojen hajoamisen pelossa...!

Pihamaamme näyttää vielä ihan epätoivoiselta, ja onkin sitä. Toissapäivänä kävin kiskomassa neljävuotiaan vesselimme irti savivellistä niin, että kun poika vihdoin lähti nousemaan, saappaat jäivät ilman jalkoja syvälle savipuuroon. Epätoivoni määrästä kertonee se, että nuo kohtalokkaat saappaat ja ne joka puolelta saviset haalarit ovat edelleen kuistin portailla lojumassa. Mietin vasta, mitä niille teen, mutten millään jaksa tehdä niillle mitään.

Paras pysytellä siis sisällä ja suoda seinien ulkopuoliseen seutuun vasta vähän ajatuksia. Mennään ulos talikoinemme vasta sitten, kun aurinko on kuivannut pahimmat liejut ja päästään tositoimiin.

Jos joskus näemme sellaisen ihmeen, että tuolla uudessa kiikkutuolissani joskus joku rehu päättää alkaa kasvamaan, toitotan siitä kyllä täällä. Varmasti. Kuvin ja sanoin. Siihen saakka vihreyttä ylläpitää uskollinen, anopilta saatu kultaköynnös, joka on selvinnyt hengissä jopa vauva-ajoistakin - niistä ihmisvauva-ajoista nimittäin. Niin, ja ne Lidlin kasvikset.

Jaaha. Edelleen odottelen tietoja sairaalasta, vaikka tähän kukkakiikkujaaritteluun luulin saavani tuhratuksi melkoisen paljon aikaa. Hengenahdistusta, yleistä kurjaa vointia, kuumetta ja haukkuyskää poteva pikkuressumme passitettiin tänään päivystyksen kautta sairaalaan lastenpäivystykseen, ja mikäli parhaillaan menossa oleva lääkekokeilu ei auta tilannetta, on jäätävä sairaalan tyyppien tarkkailuun yöksi. Toivon niin saavani pikkuisen yöksi kotiin, ja puolison samalla tietysti myös. Jään odottamaan ja toivomaan. Hyvää yötä!

Edit 16.4.
En saanut omiani kotiin yöksi, ja ovat siis sairaalassa edelleen. Vielä ei tiedetä, kuinka kauan. Enpä olisi uskonut, että kurkunpääntulehdus voi olla näin vaikea pienellä!