sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Kukkien kiikku

Tällä rouvalla on henkinen pyrstö untuvikkonsa terveydentilan vuoksi hiukan maata viistävässä asennossa, ja puhelimen soimista ja lisätietoja odotellessa on sama päivittää blogia - nukkuakaan kun ei osaa, vaikka uni totta vie tekisi kyllä hyvää.

Jokunen kuukausi sitten aloin vaipanvaihtojen ja pyykinviikkaustuokioiden aikana katsella kodinhoitohuoneessa yläviistoon siihen malliin, että se enteili käsille töitä. Siellähän oli nimittäin juuri sopivasti ikkunan molemmin puolin somat yläkaapit samalla tasolla, ihan kuin tehty taimihyllyä varten! Sen verran puolisoa sentään säälin, että aloin samantien suunnitella sellaista versiota, jonka olemassaolosta ei jää minkäänlaisia merkkejä seiniin eikä kattoon, mikäli se joskus sieltä alas otetaan.

Taimia tosiaan ajattelin kokeilla kasvattaa, ja koska joutilasta pöytätilaa ei ole, sellaista tehdään. Sitä tehdään mäntyisestä liimapuulevystä, remonttimaalin jämistä ja hamppuköydestä. Harjanvarrellakin on oleellinen rooli tämän pöytätilan syntymisessä.


Niin syntyi keinu kukkajunioreille.


Se vaati yhden illan ylimalkaista maalinsutimista, neljä porattavaa reikää, vähän köyden leikkelyä ja solmimista, harjanvarren kurkottamisen kaappien päälle ja pari ruuvia. Niin ja varmemmaksi vakuudeksi vielä vähän maalarinteippiä. Siellä se sitten roikkuu.

Köydet kiinnitin harjanvarteen ruuveilla, jotta keinu ei kippaa kaikkia multapurkkeja pois kyydistä, mikäli joku utelias alamittainen päättää kiivetä taimien tilannetta tarkistamaan.


Kun hylly oli saatu paikalleen ja säädetyksi oikein vatupassin kanssa vielä suoraankin, päästiin vaiheeseen numero kaksi. Monta kukkamukulaa tai sipulia tai mitä liekään mönttiä upotettiin multaan muhimaan, ja näitä rasittavia pikkusiemeniäkin kylvettiin. Kyllä ne isommat mötikät on mukavampia käsitellä, pakko sanoa.

 

Vähän jo vihertääkin - tämä on Lidlistä. 


Pihasuunnittelukurssimme vetäjä suositteli pilke silmäkulmassa hankkimaan perennoja Lidlistä, sillä hän oli viime keväänä hankkinut sata mitä-lie-mukulaa jotain viininpunakukkaista isoa perennaa, kun oli tosi halvalla saanut, ja kuinka ollakaan, vastoin odotuksia kaikki lähtivät kasvuun! Pakko sanoa, että se penkki, jossa nuo sata samanlaista punaista pötykkää sojottivat kohti taivasta, vallaten elintilan kaikilta muilta, ei ihan näyttänyt ammattipuutarhurin perennapenkiltä (saimme ihastella siitä otettua valokuvaa).. =D No minä olin varovaisempi, ja ostin moisia supermötiköitä vain kolme. Ja kukatkin ovat valkoisia, jos joskus kukkiin saakka selvitään.

Kuka tunnistaa tämän? Käsittääkseni pääsiäisruohojen kasvatus on saanut alkunsa tällaisesta toiminnasta, jota tässä nyt hetken mielijohteesta kokeilen.

 

Kotivinkin puutarhanumerossa oli hupaisa vinkki sanomalehtiruukkujen tekoon.


Muuten hyvä ja halpa taimienkasvatusastia, mutta kovin runsasta kastelua se ei kestä. Kuivuukohan minun gladioluksen alkuni kippojen hajoamisen pelossa...!


Pihamaamme näyttää vielä ihan epätoivoiselta, ja onkin sitä. Toissapäivänä kävin kiskomassa neljävuotiaan vesselimme irti savivellistä niin, että kun poika vihdoin lähti nousemaan, saappaat jäivät ilman jalkoja syvälle savipuuroon. Epätoivoni määrästä kertonee se, että nuo kohtalokkaat saappaat ja ne joka puolelta saviset haalarit ovat edelleen kuistin portailla lojumassa. Mietin vasta, mitä niille teen, mutten millään jaksa tehdä niillle mitään.

Paras pysytellä siis sisällä ja suoda seinien ulkopuoliseen seutuun vasta vähän ajatuksia. Mennään ulos talikoinemme vasta sitten, kun aurinko on kuivannut pahimmat liejut ja päästään tositoimiin.


Jos joskus näemme sellaisen ihmeen, että tuolla uudessa kiikkutuolissani joskus joku rehu päättää alkaa kasvamaan, toitotan siitä kyllä täällä. Varmasti. Kuvin ja sanoin. Siihen saakka vihreyttä ylläpitää uskollinen, anopilta saatu kultaköynnös, joka on selvinnyt hengissä jopa vauva-ajoistakin - niistä ihmisvauva-ajoista nimittäin. Niin, ja ne Lidlin kasvikset.


Jaaha. Edelleen odottelen tietoja sairaalasta, vaikka tähän kukkakiikkujaaritteluun luulin saavani tuhratuksi melkoisen paljon aikaa. Hengenahdistusta, yleistä kurjaa vointia, kuumetta ja haukkuyskää poteva pikkuressumme passitettiin tänään päivystyksen kautta sairaalaan lastenpäivystykseen, ja mikäli parhaillaan menossa oleva lääkekokeilu ei auta tilannetta, on jäätävä sairaalan tyyppien tarkkailuun yöksi. Toivon niin saavani pikkuisen yöksi kotiin, ja puolison samalla tietysti myös. Jään odottamaan ja toivomaan. Hyvää yötä!

Edit 16.4.
En saanut omiani kotiin yöksi, ja ovat siis sairaalassa edelleen. Vielä ei tiedetä, kuinka kauan. Enpä olisi uskonut, että kurkunpääntulehdus voi olla näin vaikea pienellä!

27 kommenttia:

  1. Tsemppiä äidin jaksamiselle!!

    Oli kuitenkin kiva lukea kuulumisiasi, pienestä huolimatta. Tällainen vanhan tädin neuvo noihin potteihin on se, että laita ne syvempään astiaan vieriviereen. Ei sitten niin kovin ole väliä potin kestävyydellä, ne pehmenevät kyllä, muttei se syvässä astiassa haittaa. Vaikka ne jopa hajoavat vähän, sekään ei haittaa, juuret pitävät mullat kiinetämpinä ja koossa. On sitten helppo lohkoa istutus- tai koulintavaiheessa ne :)

    Ja ihanan kiikun olet tehnyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terävä vanha täti! ;D Taidan täten siirtää nuo paperiruukut vatiin ja kastella kunnolla. Nehän tosiaan voi tunkea istutusvaiheessa multaan vaikka sellaisenaan, tosin jouduin tukemaan pohjia pätkällä maalarinteippiä, joten ne joutuu kyllä nyppimään pois.

      Poista
  2. Minä niiiin tahtoisin ottaa samanlaisia kuvia. Tai siis että voisin laittaa jotakin josta voisi ottaa kuvia. Sisuksissa kokoajan kaikuu vaimea ääni että "kurkut pitäis olla jo, tomaatit myös, paprikat vieressä...." Minulla on niin vieroitusoireita kun en voi laittaa taimia alulle tänä vuonna.

    Ihan paha mieli teidän sairastelun vuoksi. Meidän keskimmäisen nuha-sairastelut on aina olleet sellaisia että henkeä ahdistaa heti kun vähänkin nuha kulkee ohi. Oikeastaan hengenahdistuksesta huomasi että on nuha tulossa. Meillä meni tauti sitten aina sellaiseksi että olimme joka kerta osastolla. Tosin Tk:ssa eivät ottaneet tosissaan, oli aina sellaista että katsokaa vielä kotona, soittakaa jos tulee tämmöisiä ja semmoisia oireita. Sitten kun vähän ajan päästä soitin että on tullut tämmöisiä oireita, niin sanoivat että katsele nyt vielä pari tuntia kotona... Sitten kun en enää yksinkertaisesti uskaltanut jäädä kotiin katsomaan saako poika enää vedettyä henkeä niin sairaalassa sanoivat että olisi pitänyt tulla jo ajat sitten, joten jos aiemmin olisi otettu tosissaan niin ei varmaan olisi niin pahaksi edes päässyt. Nykyään soitan suoraan sairaalaan (eräs hoitaja sairaalassa sanoi ettei enää saa kuunnella "odota vielä vähän" -juttuja vaan lähdetään heti liikkeelle sillä kyllä silmä on jo harjaantunut näkemään milloin happi ei enää riitä). Kun saimme lääkkeet kotiin, olemme jo pikkuhiljaa alkaneet pärjäämään kotona, varmaan myös ikä auttaa asiaan.
    Pointti varmaan oli siis se, että kokemuksesta tiedän miten raskasta on hoitaa ja valvoa pienen sairaan vierellä, pelkona että joutuu jäämään sairaalaan. Siitäkin huolimatta että tietää kuinka tarvittaessa sairaalassa lapsi saa parhaan mahdollisen avun ja hoidon, mieli on silti raskas kun omansa jättää toisten hoiviin. Jospa tämä tästä iloksi vielä muuttuu :)

    PS. minun tekisi mieli kysyä mitä värisävyä tuo teidän kuvissa näkyvä seinä on.. Vaikuttaa juuri sellaiselta jota itse olen suunnitellut laittavani kunhan saan ne seinät jotka tarvitsee sitä maalia. Mielessä pyörii sana "maitokahvi" mutta en sitten tiedä millainen värisävy se livenä olisi. Sellainen beigen/ruskehtavan/harmahtavan-jotain olisi se sävy josta haaveilen, ei sille taida olla edes nimeä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjia kokemuksia täälläkin tuosta odottelusta.. :/ Minä olen myös tympääntynyt siihen, että usein kehotetaan vain odottelemaan. Sairaalan yhteispäivystyksessä kohtelu on ollut kaikkein tympääntyneintä, kun on joskus yöllä joutunut heitä häiritsemään. :/ Nyt kun kerran on soittanut suoraan 112:een hengenahdistuksen vuoksi, on helpompi soittaa sinne suoraan uudestaankin.. ikään kuin kynnys hätäpuheluun olisi nyt ylitetty.. ;)

      Saapa nähdä saadaanko me kotiin lääkkeitä tulevan varalle, vai onko tosiaan tuo kylmä ja höyry ainot kotikonstit jatkossakin. Ikä tosiaan tuo helpotusta tuohonkin, kun kurkunpää ei ole isommalla lapsella enää niin ahdas kuin pienellä, toivottavasti teillä pysyykin jo parempana! =)

      Jospa taas ensi keväänä olis teilläkin taas taimia ja kuvia niistä.. niin ja tuo kodinhoitohuoneen seinä on maalattu Tikkurilan Lujalla, sävytettynä Ajopuulla (olikohan H484). Se on luonnossa vaaleampi ja enempi harmaa kuin noissa kuvissa, kuvissa näyttää minusta aika keltaiselle. Se on kyllä ihana, etenkin valkoisia kaappeja vasten näytää tosi hyvälle! =)

      Poista
  3. Inhottavaa sairastelua. meidän tytöllä todettiin ahtautunut kurkunpää ja aina kun saa yskän, mee tietenkin venttoline ja 3*päivässä päivystykseen hengittelemään adrealiinihappea. Kurjaahan se on kun käsketään vaan katselemaan ja odottamaan. Yleesä tilanne mennyt siinä ajassa jo katasrofaalisen kamalaksi.

    Kiikusta sen verran, että itse ratkaisin viljelyongelman siten, että porasin alumiinisiin kakkuvuokiin 3 reikää ja teen niistä ampelit :) Kuvia laitan jahka uskaltaa parvekkeelle asetella. Vaikka lasit suojana, niin on vielä yöllä turhan kylmä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo odottelu ON kurjaa, varsinkin kun kyseessä on suht pieni lapsi, joka ei välttämättä itse osaa kertoa, miltä tuntuu.

      Jään odottelemaan kukkakakkuvuokakuviasi! =)

      Poista
  4. Oijjoi pientä potilasta! Hirmusesti paranemisia pienelle!

    Mie kenottelin kanssa khh viime viikolla ja yritin vimmatusti muistella mihinkä työnsin muutossa meijän kukkien kiikun,mut ei muista ni ei,hmph!Ois kyllä suotavaa saaha mieleen missee se on,niin kauan kun on vielä jotakii mitä laittaa kiikkumaan :)

    -mepudi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutossa katoaa monesti kaikenlaista, mullakin on hieno norsunmuotoinen kastelukannu kadoksissa.. ;D Voi sitten syyttää sitä kadonnutta kärsäkästä, jos kukat kuolee kastelunpuutteeseen...

      Poista
  5. Aivan mahtava tuo kiikku, mäkin haluan vaikken kukkia kasvatakkaan :)
    Jaksamista sairastelun keskelle ja pikaista paranemista pikku potilaalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinnehän voi laitella kaikenlaista muutakin! Vaikka vaan kaikenlaista nättiä.. =)

      Poista
  6. Kiitos hyvästä ideasta saada tilaa taimikasvatukselle :) Meillä samoin yläkaapit kyllä sopivalla korkeudella, joten taidan hieman lainata ideaasi! Paranemisia potilaalle ja jaksamista äidille!

    VastaaPoista
  7. Miten pikkupotilaalle kävi?

    Oivallinen tuo kiikku ikkunan edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne jäivät sairaalaan yöksi, ja vielä ei tiedetä, jääkö toiseksikin. Surkeana kuulemma itkee aina kun tuovat spiiran, mutta pakkohan se on hoitaa. Onneksi siellä on isi turvana, mutta silti äidin sydäntä riipoo ikävä ja huoli.

      Poista
  8. Ihana kiikkunen! Jaksamisia teille äiskälle ja potilaalle <3

    VastaaPoista
  9. Mä olen jo monena vuotena ostanut Lidlistä perennanjuurakoita ja syksyllä kukkasipuleita. Aina ovat lähteneet kasvuun ja edulliseksi on tullut. Nytkin hankin päivänliljoja viime viikolla. Liputan kyllä niiden puolesta!
    Voimia teille sinne ja pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu hyvin on lähteneet Lidlin kielot täälläkin kasvamaan, gladioluksia tosin odottelen vielä. =)

      Kielojen paikkaa mietin kuumeisesti, että pääsisivät hyvin esille, mutta olisivat lasten ulottumattomissa. Kenties takapihan ikkunalaudalle, josta ne näkyvät sisälle olkkariin?!

      Poista
  10. Ihana kiikku =) Mutta muuten ei kyllä kuulosta kamalan kivalta. Lapsen sairastaminen ei ole koskaan kiva ja vaikka sitä tietää että sairaalassa sitä apua saa niin silti se äidin sydäntä puristaa... Oikein paljon voimia teille ja toivotaan että pienen olo helpottuu pian.

    VastaaPoista
  11. Voimia äidille! Toivottavasti potilas voi tässä vaiheessa jo paremmin!

    Ja minä olen joskus puutarhasuunnitelmavihkooni ottanut pirkasta tai vastaavasta lehdestä tuollaisen kolmikerrkoksisen taimihyllyn teko-ohjeen, jäänyt tekemättä. Nyt kyllä hiukan inspiroiduin, koska mullakin olisi mahdollisuus samaan systeemiin khh:ssa.. No ehkä ensi vuonna.. :)

    Niin, ja mikä se taimi on? Kasveja olen opiskellut suomeksi ja latinaksi pilvin pimein ja taiminakin osan.. mutta olisko tämä tomaatti vai mikä?? ;-) Mumma on hoitanut meidän perheen viljelyt, minä olen ottanut vasta isompia hoidokkeja vastaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaah, vai tuliko se lidlin ostoksen kanssa samasta mullasta.. luin hätäisesti..

      Poista
    2. Voi, onneksi. Kiitos! =)

      Kolmikerroksinen oliskin ihana, ehkä meilläkin on sellainen ensi keväänä?!

      Ja se omituinen taimi on itämään alkanut porkkanan kanta, jonka tökkäsin jostain syystä multaan! =D Mitähän siitä tulee?

      Poista
  12. Meinaa tulla itelleki tippa linssiin ku lukee pienestä sairastelijasta... Meillä kans valvotaan toisinaan sohvalla istuen ja sylitellen öitä. Vielä ei olla ylitetty kynnystä 112n suhteen ja toivottavasti ei tarviikaan...on onneks suht lyhyt matka sairaalaanki.
    Se itku on niin surkeen kuulosta ku ei jaksas itkee :(
    Tsemppiä ja voimia äidin ja pienen ja isin sydämiin!!!

    Mutta ihania noi sanomalehtikipot, pitää varmaan iteki alkaa viljelemään että voi sit alkaa rakentelemaan ulos uusia kukkapenkkejä ;)
    Sä se vaikutat aina niin reippaalta ja mä laiska vaan luen ja haaveilen samoista asioista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elähän itke pikkuserkkuseni! ;) Tyttö pääsi illansuussa kotiin ja kiukutteli jo vanhaan malliin, tosin käheällä äänellä.. ;) Temperamentti on tallella, ja se on tervehtyvän tinttaran merkki se! =D

      Poista
    2. Ja minä mikään reipas ole, teen sen mistä tykkään ja vitkuttelen pyykin viikkaamisen kanssa kunnes puhtaiden korista tursuaa sukkia lattialle.... ;D

      Poista
  13. Pikaista paranemista! Meille on juuri rantautumassa jokin lentsu, yhdellä äänikin katoamassa, mut täytyy vaan toivoa, et menis pian ohi..

    VastaaPoista
  14. voimia sairastelujen keskelle. Meilläkin on oltu sairaalassa pari yötä mokoman taudin takia silloin kun kummityttönne oli muutaman viikon ikäinen. ei ole mukava tauti. tänäkin talvena se on vaivannu keskimmäistä poikaa, mutta ei onneksi mennyt tukkoon kokonaan.

    Minäkin sain taimihyllyn, ei vedä kauneudella vertaa tuolle sinun kiikullesi. Mies kun haki muutaman vanhan lastulevyhyllyn varastosta ja porasi reijät nurkkiin ja niin ne kiikkuu ikkunoissa, olisin halunnu kolmikerroksisen, ihan tilantarpeeseen, mutta ikkuna kun on niin pieni, ni empä saanu ku kaksikerroksisen. siellä jo kummasti itää kurkku ja tomaatti ym.

    Kyllä sulla on kauniita nuo kuvat. niiden katselemisesta jo nauttii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa niin pienenä jo, voi kurjuutta! =/

      Kiitos!

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.