Aikuista mummoa lapsettaa

Sen verran outo mielennyrjähdys täällä sattui, että tein kuin teinkin retrotakin ihan aikuiskoossa. Tähän saakka nämä ovat olleet pelkästään lasten etuoikeus.

En kyllä tosiaankaan tiedä, milloin tämän oikein tein. Yöllä kai. Ja välillä päivälläkin. Jossain välissä. Mutta tein kuitenkin. Ja jos tämä nyt ei ihan ykköstakiksi pääsekään, niin olihan tuota lysti ommella! Kaava tähän takkiin oli muiden takkien tapaan aika oma - sitä voisi kutsua muokatusta muokatuksi. Kaksisuuntainen vetoketju mahdollistaa vaikka polkupyörällä vispaamisen.

Kontista löytämästäni Marimekon Melooni-verhosta tämän vääntelin, ja hauskinta tässä oli tuo isojen kuvioiden kohdistaminen. Ensiksi olin leikata kappaleet verhon pitkittäissuunnassa, mutta juuri ennen kuin pääsin silppuamisen makuun, tajusin, että käännänkin verhon poikittain, jolloin saan kaaret pitkittäissuuntaisiksi - hoikentaiskohan se vaikka?

Mieluusti olisin nähnyt enemmän tuota tummanruskeaa ja oranssia tässä lopputuloksessa, mutta Isolan Maija on mennyt suunnittelemaan nuo värit juuri tuohon järjestykseen vuonna kuuskytviis, enkä minä maallikkona tohdi mennä tätä järjestystä arvostelemaan. Maija sanois pian, että "tee ite parempi!"

Sisäpuolen povitaskuun ja niskalenkkiin piti tallentaa verhon hulpioreunan tekstit.

Ja niskalenkistä tuli epäilyttävän pitkä ihan siitä syystä, että halusin mahdollisimman pitkästi tuota tekstiä näkyviin.

Ihan kaikkea kunniaa ei sentään Marimekolle suoda, vähän omaakin piti tunkea sekaan:

Aijai kun on rumasti käännetyt taskunreunat, mutta syytetään kiireisiä olosuhteita. Katsokaa tätä kuvaa vaikka sormienne väliin jäävistä pikkurakosista.

Beige on tosiaan vallalla tässä takissa, vaikka toisin tahtoisin. Toisenlaiseen kohdistamiseen olisi tarvinnut useamman verhon, kun olisi pitänyt leikellä vielä enemmän keskeltä kangasta.

Päällitaskut ompelin aika alas, ja keskelle sivusaumaa. Tuon malliset taskut etukappaleella lantion kohdalla leventää mielestäni ikävästi, joten ei kiitos sellaisia.

Tämä on A-linjainen malli, ja itse en ole sellaisiin oikein tottunut. Näin suurikuvioiseen kankaaseen en kuitenkaan tahtonut sotkea minkäänlaisia turhia leikkaussaumoja tai muotolaskoksia, jotta kuvio ei kärsisi. 

Kokoakin takissa on vähän enemmän kuin tarpeeksi, ja koska hartaana haaveena on saada tämä takki kasvamaan vielä vähän enemmän liian isoksi kesään mennessä, niin veikkaanpa tämän takin löytyvän ennen pitkää huutiksen listoilta. Olisi niin mukava päästä tekemään itselle vähän pienempi.

Viime postauksen ruikutus ei ollut turhaa, vaikka toki aina parempi, jos ei tarvitsisi ruikuttaa. Valvotut yöt ovat saaneet jatkoa, ja viime yönä tässä torpassa valvoi viisikin aikuista yhtä aikaa, kun seuraksemme saapui kolme salskeaa ambulanssimiestä pikkuneidin hengitystä arvostelemaan. Neiti sai hengitellä maskin kautta elvytysadrenaliinia, mutta oli kuitenkin sen verran tolkussa kunnossa, että saimme jäädä yöksi kotiin. Onneksi. Toivottavasti ensi yö on jo parempi!

Mukavaa viikonloppua - ja terveyttä!