keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Vastustusta

Kaksivuotisen taipaleen kunniaksi tämä bloggaaminen ei enää olekaan ihan yksinkertaista. Kun olin saanut maksetuksi ison kasan laskuja verkkopankissa ja pääsin vihdoin viimein suunnittelemaan mukavampia juttuja, eli uutta päivitystä, lakkasi nettiyhteys välittömästi toimimasta. Voiko mikään tehdä samalla tavalla kiukkuiseksi kuin viisi minuuttia samaa kuvaa lataava nettiyhteys? Ja jos kuvia on yhteensä vaikka 17, niin kulahtaahan siinä somasti koko iltapäivä. Samaan aikaan nukkuva kuopus vetelee sikeitään vielä X minuuttia, ja jokainen liikenevä armonminuutti on käytettävä tehokkaasti hyödyksi. Mur, sanoo mummelsson!

No saihan sen netinkin taas toimimaan, kun käytti yhteyden pois ja laittoi takaisin. Ja valitsi uudestaan ladattavat kuvat ja niin edelleen.... ja kun kymmenkunta kuvaa sai ladatuksi, Google ilmoitti kuvanlatauskiintiön täyttyneen ja iski jarrut pohjaan. Eikä, just nytkö se piti siitä alkaa mussuttamaan! Kesken lataamisen! Ei ole todellista enää!

Joten ei muuta kuin lisätilaa hankkimaan, ja taas jatketaan elämää...

Sain kuin sainkin anotuksi sen lisätilan, ja sen sentään näyttää saavan käyttöön samantien. Olisitte saattaneet joutua lueskelemaan aika pahasti kiukkuisempaa tekstiä, jos olisi käynyt toisin. Mutta asiaan - oli mulla nimittäin sitäkin.

Viime viikolla jonain iltana kutitteli sormia kummallisesti, ja sitä aikani ihmeteltyäni tajusin, mistä se johtui. En ollut päässyt tekemään mitään kivaa koko päivänä! Anopin kangaslahjoitusten joukosta löytyi äretsyn pinkki college, ja siitäpä esikoiselle housuja väsäämään.


Näiden jälkeen oli ihan eri rauhallinen mieli painaa pää tyynyyn. Taskut leikkasin summanmutikassa ja kanttasin yläreunan limellä resorilla. Huhhuh, aika imelät tuli. Jotain yläosia näihin tarvitsisi tehdä myös.


Neiti viisvee on onnessaan pinkistä, ja syystäkin, sillä sitä tarjoillaan meillä kohtalaisen harvoin.

 

Vähän turhan paljon on mittaa vielä lahkeissa, kestäisi vaikka vähän pätkäistä vielä poiskin. Mutta saapa nähdä viitsiikö. Olisko helpompi odottaa että tyttö venyy? Jos antaisi oikein paljon vaikka kaikkia vitamiineja?


Summamutikkataskut osuivat aika kivaan kohtaan lahjetta, ja voisipa tuollaisia tehdä jatkossakin. Suhteellisen nopeatekoiset, ja tuovat kummasti ilmettä peruspöksyihin.



Viikonloppuna meidän piti (taas) lähteä siskon perheen luo reissuun. Sille hiihtolomareissulle, jos muistatte. Se peruuntui taas. Tällä kertaa ei ollut influenssaa, mutta oli oksennustautia, ja se jos joku saa meidät kyllä kiertämään mukavankin kyläpaikan vähintään sadan kilometrin päästä. Niinpä pakkasin muksut autoon ja ajelin mummolaan, sinne sadan kilometrin turvaetäisyydelle. Mies otti varman päälle ja lähti ihan toiseen suuntaan kotimaata, veteraanikelkkailemaan. Molemmat selvisivät viikonlopusta vammoitta ja ilman tauteja.

Vaan olipa mukava olla pitkästä aikaa kotikotona viikonlopun yli. Lapsille sen mahtavampaa ei tunnu olevankaan kuin yökyläily mummon ja vaarin luona, enkä ihmettele. Mummolan kello raksuttaa pelkkää laatuaikaa.

Pikkuveli värvättiin etsimään pikkunapeksille sopivia monoja vintiltä, ja siellä aikansa kaiveltuaan nuorimies roudasi nenäni eteen nämä kippurakärjet.


No meillehän ne lähti.


Juuri sopivat neljävuotiaalle. Janika muuten, jos joskus haikailet näitä teidän juniorille, vinkkaa ihmeessä, sillä nämä ovat armaan puolisosi vanhat! =)

Toiset kippuraiset, paljon vanhemmat ja paljon ruskeammat, jäivät vielä vintille, kun toista puolikasta ei löytynyt. Sen yhden ruskean kippurakärkikengän vuoksi tarjouduin tyhjentämään ensi kesänä koko sivukomeron ja käymään läpi tarpeelliset ja poisheitettävät tavarat. Enkö olekin kiltti! Enkä yhtään ahne... ;D

Hirveen kilttinä ihmisenä halusin viedä navetan seinustalta kuljeksimasta myös ruosteisen rautalankanipun, joka varmasti vaivasi kovasti isukkiparkaa siinä. Nyt ei tarvitse enää vaarinkaan vaivaantua siitä! Ruostekasa komeilee nyt tuolla ompelukaapin päällä ja odottaa sitä hetkeä, jolloin saan kaivella esille suojahanskat ja muutamat pihdit. Jos vähän vääntelis.


Minulla on kuulemma rähjäinen maku. Miten niin muka? ;)

Parit tilausmekot on tässä alkuviikon aikana ehditty tekemään. Samiksia ovat, koot 74 ja 104. Materiaalina ehtaa villaa, samaa kuin aikaisemmin omassa hameessani. Ja tällä kertaa maltoin leikata helmakappaleet täysvinoina. Kaavat mekkoihin on omia, näitä varten piirrettyjä.


Isommasta en muistanut edes ottaa kuvia, sillä kun eilen illalla sain sen valmiiksi, työnsin mekot samantien minigrippiin ja kuoreen, ja nyt ovat jo toivottavasti matkalla vastaanottajalle. Muuten se on samanlainen, mutta vetoketjun tilalla on olalla napit.


Eilen ei ollut mikään parhaista paras päivä noin lastenhoidollisesta näkökulmasta, ja siksipä lähdin ilolla ruokakauppaan sillä samalla ovenavauksella, kun mies saapui kotiin työpäivän päätteeksi. 

Löytyykö teillä päin ruokakaupasta tällaisia?


No myönnetään, kävin kirppiksilläkin. Mutta oikeasti menin sinne etsimään sopivia suksia ja monoja noille hiihtoherännäisille, mutta yleensähän sitä ei löydä, mitä etsii. Mutta "uuden" hihalaudan löysin vanhan, rikotun tilalle, ja niin hienon vielä!


Ei ollut hintaa merkitty lautaan ollenkaan, ja kassalta menin sitä kyselemään, että mitähän siihen joutuisi sijoittamaan. 

- Olisko kaks euroa liikaa? 
- No kyllä minä sen voin maksaa. Verhoilen tämän uudestaan, niin siitä tulee ihan hyvä.

Ihan hyvä. Valehtelin. 
Siitä tulee seutukunnan hienoin hihalauta ikinä! 
Olisin ollut valmis maksamaan siitä monta euroa enemmänkin.

Kankaitakin löysin. Retrohkoja sametteja ja kesäksi mekkokukkasia.


Hinnalla pilattu? ;)




Kyllä mummon taas kelpaa. Illalla oli hermot paljon vähemmän tiukalla. Kyllä kirpparikiertely tekee hyvää!

17 kommenttia:

  1. Kirppistely on ihanaa!
    Varsinkin silloin, kun ei varsinaisesti etsi mitään, mutta ihania löytöjä (ja tuiki tarpeellista) tarttuu mukaan.

    Mitä tuommoinen kuvatilan lisähankinta maksaa?

    VastaaPoista
  2. Äkkiä se neiti siitä kasvaa!

    Ihkuja nuo tilausmekkoset <3

    VastaaPoista
  3. WAU noita kippurakärkiä. HIENOT!

    VastaaPoista
  4. KahviKaneli: lontoota ne siellä kirjoitteli, mutta 6,15 usan dollaria se maksaa, ja se sisältää 20GB lisätilaa. Vajaa vitonen euroissa.

    Anna, toivottavasti tilaajankin mielestä! =)

    Enni: eikö!!

    VastaaPoista
  5. Slurps, mitkä popot! Lämpimästi kadehtien :)

    VastaaPoista
  6. Mie tiedän tuon tunteen, että kun alkaa tekemään tylsien tietsikkahommien (laskunmaksu tms.) jälkeen jotain kivaa netissä, ja netti lakkaa toimimasta..Se ärsyttää niin suunnattomasti!!! Ja kun on vielä hidas netti, niin kuvienkin lataus kestää ainakin sen 5min/kuva. Ja kun tässä bloggerissa on nyt joku ongelma (tai sit se on tietsikan asetuksissa), että en pysty tekemään päivityksiä uudemmalla tekstieditorilla, vaan sillä vanhalla ja välillä pitää käyttää sit "muokkaa html-koodia" tai joku semmonen se oli, niin kyllä ärsyttää..
    No voishan tän bloggaamisen lopettaa,kun kerta niin paljon ärsyttää, mutta jotenkin tähän(kin) on niin koukussa ja kiva lukea ihmisten kommentteja ja näyttää mitä sitä on saanut aikaiseksi..

    Paljonko tuohon 20GB:hen mahtuu kuvia? mie kun oon niin käsi noissa kikapitti ja kikatavu ja mekatavu ja ja ja jaja- hommissa :D

    Hienot pökät ja kivoja kirppislöytöjä!
    Harmi kun meidän vanhempien luona on ruostumatonta nuo rautalangat.. Onneksi löytyi metsästä vanhaa ruosteista piikkilankaa, niin siitä voisi joskus väännellä jotain....

    VastaaPoista
  7. Hauskat kippurakärjet! Ja Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä siitä rautalangasta syntyykään! :)

    VastaaPoista
  8. Meillä on tuo väriyhdistelmä niin suosittu, vanhin tyttö tykkää tosi paljon! Kiva idea nuo erilaiset taskut!

    Aikamoisia löytöjä vintti kätkeekin uumeniinsa, voi kun olisikin tuollainen aarreaitta pengottavaksi!

    Mekot on myös tosi kauniit, vähän vanhaa henkeä myös noissa, tykään tosi paljon!

    Kirppislöydöt vaan on niin ihania, jokakerta.. ;)


    Me taisteltiin nettitikun kanssa kolme vuotta ja nyt kuukausi sitten siirryttiin takaisin kiinteään, eikä tunnu enää ollenkaan pahalta maksaa vähän enemmän, mieluusti sitä mielenterveydestä maksaa vähän extraa. Eipähän tarvitse enää itkeä kun on jotakin tilausta tekemässä ja netti jää junnaamaan paikalleen! Kiva siinä sitten olla yhteydessä toiselle puolelle maailmaa että onko se tilaus sitten mennyt perille ja missä kokoonpanossa. Jopa videotkin taas pyörii, ei ole todellakaan ikävä nettitikkua! (kolmea eri merkkiä ennätettiin kokeilla ja kaikki yhtä...suoraan sieltä)

    VastaaPoista
  9. aajuska: =)

    Maisku: joo mikä lie bloggerissa, mutta koko tämän kaksivuotisen ajan se on kyllä tökkinyt enempi ja vähempi, aina jossain asiassa. :/ Ja silti minäkään en kyllä vaihtaisi harrastustani mihinkään.. =D Jaa paljonko mahtuu kahteenkymmeneen gigabittiin kuvia.. en minä vaan tiedä?! Mutta sellainen mielikuva mulla on, että tuo aikaisempi, alkuperäinen kuvatila oli paljon vähemmän kuin tämä uusi rahalla ostettu. Ja vanhaankin mahtui kahden vuoden kuvat.

    Hanna: niin minäkin.. saa nähdä syntyykö mitään julkaisukelpoista, vai mennäänkö sillä lohtulinjalla sen kanssa vielä joskus! =D

    onnekas: kieltämättä tuo väriyhdistelmä on yllättävän kiva!! Voi olla että se kiinteä yhteys vielä meiltäkin joskus löytyy, voi olla että meilläkin menee vielä hermot Ihan Oikeasti... tai sitten rakennetaan uusi talo ihan eri paikkaan ja ratkaistaan ongelma sillä.. ;D

    VastaaPoista
  10. Ihmeen paljon sinä kyllä ehdit tekemään kaikkea! Hienot housut ja ihana villamekko. :)

    VastaaPoista
  11. Ihania ompeluja oot tehny. Meillä tytöillä on paljonkin pinkkiä vaatetuksessa. :)

    ja tuo silityshihalauta mikä lie olikaaan sen nimi, miks ihmeessä niitäö ei ole nykyisin noissa valmiissa silityslaudoissa mitkä tulee kalusteiden mukana?? joskus ennen vanhaan meillä kotona oli sellainen. paitoja silittäessä sitä kyllä kaipailen monestikin, ja pienimpien housujen silitys myös olis helpompaa tuon avulla..

    VastaaPoista
  12. Näkeekö jostain, että paljonko bloggerin blogissa on tilaa? Olis kiva tietää, että paljonko itellä sitä on käytössä ja vielä käytettävissä.. (Vaikka en minäkään niistä luvuista mitään ymmärrä, mut hiukan sais jotain osviittaa..) Kauheeta jos yks kaks tulee ilmotus, että sori, ei mahdu enää! =O

    VastaaPoista
  13. Olet sinä tyär vaan kovasti aikaansaava.. mun mielestä tuon esittelytekstin "keskiverto-ompelija" (olikohan se sana noin?)vois muuttaa ihan joksikin muuksi. Ja mummon syäntä niin lämmittää nuo suloiset kuvat lapsukaisista.. =)
    Kiitos vielä vaihtojättityynynpäällisestä!!

    VastaaPoista
  14. Heips!

    Käy kurkkimassa mun blogia, siellä on sulle tunnustusta :)

    Heidi

    VastaaPoista
  15. Sua voi kyllä sanoa todelliseksi aarteiden löytäjäksi! Sulla varmaan joku synnynnäinen aarrenenä.=) Tarttis varmaan iteki kierrellä enemmän paikkoja ja kirppareita. eikai ne aaarteetkaan aina ovelle kävele.=)

    VastaaPoista
  16. Caorann: kiitti =)

    Satu: enpä osaa vastata! Minä tosin en tahtonut ollenkaan sitä kiinteää silityslautaa, koska olisi niin työlästä juosta toisella puolella taloa silittämässä jokaista saumanvaraa auki.. parempi näin, että silityslauta hihalisukkeineen on ompeluhuoneessa. =)

    Minnikki: en minä vaan tiedä? En ainakaan koskaan ole sattunut sellaista informaatiota mistään hoksaamaan!

    äiti: annetaan sen vaan olla edelleen keskiverto (se oli muuten -näpertäjä), niin paljon on sellaista mitä en osaa ja mitä tahtoisin joskus osata! ;)

    Heidi: kiitokset! Täytyykin tutustua uuteen blogituttavuuteen ajan kanssa! =)

    VastaaPoista
  17. Laura: jos se tosiaan olis aarrenenä, niin sais olla siitä hyvästä vaikka hitusen nykyistä terävämpikin, vaikka teininä tämä nykyinenkin tuntui tyhmältä.. :D

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.