Vastustusta

Kaksivuotisen taipaleen kunniaksi tämä bloggaaminen ei enää olekaan ihan yksinkertaista. Kun olin saanut maksetuksi ison kasan laskuja verkkopankissa ja pääsin vihdoin viimein suunnittelemaan mukavampia juttuja, eli uutta päivitystä, lakkasi nettiyhteys välittömästi toimimasta. Voiko mikään tehdä samalla tavalla kiukkuiseksi kuin viisi minuuttia samaa kuvaa lataava nettiyhteys? Ja jos kuvia on yhteensä vaikka 17, niin kulahtaahan siinä somasti koko iltapäivä. Samaan aikaan nukkuva kuopus vetelee sikeitään vielä X minuuttia, ja jokainen liikenevä armonminuutti on käytettävä tehokkaasti hyödyksi. Mur, sanoo mummelsson!

No saihan sen netinkin taas toimimaan, kun käytti yhteyden pois ja laittoi takaisin. Ja valitsi uudestaan ladattavat kuvat ja niin edelleen.... ja kun kymmenkunta kuvaa sai ladatuksi, Google ilmoitti kuvanlatauskiintiön täyttyneen ja iski jarrut pohjaan. Eikä, just nytkö se piti siitä alkaa mussuttamaan! Kesken lataamisen! Ei ole todellista enää!

Joten ei muuta kuin lisätilaa hankkimaan, ja taas jatketaan elämää...

Sain kuin sainkin anotuksi sen lisätilan, ja sen sentään näyttää saavan käyttöön samantien. Olisitte saattaneet joutua lueskelemaan aika pahasti kiukkuisempaa tekstiä, jos olisi käynyt toisin. Mutta asiaan - oli mulla nimittäin sitäkin.

Viime viikolla jonain iltana kutitteli sormia kummallisesti, ja sitä aikani ihmeteltyäni tajusin, mistä se johtui. En ollut päässyt tekemään mitään kivaa koko päivänä! Anopin kangaslahjoitusten joukosta löytyi äretsyn pinkki college, ja siitäpä esikoiselle housuja väsäämään.

Näiden jälkeen oli ihan eri rauhallinen mieli painaa pää tyynyyn. Taskut leikkasin summanmutikassa ja kanttasin yläreunan limellä resorilla. Huhhuh, aika imelät tuli. Jotain yläosia näihin tarvitsisi tehdä myös.

Neiti viisvee on onnessaan pinkistä, ja syystäkin, sillä sitä tarjoillaan meillä kohtalaisen harvoin.

 

Vähän turhan paljon on mittaa vielä lahkeissa, kestäisi vaikka vähän pätkäistä vielä poiskin. Mutta saapa nähdä viitsiikö. Olisko helpompi odottaa että tyttö venyy? Jos antaisi oikein paljon vaikka kaikkia vitamiineja?

Summamutikkataskut osuivat aika kivaan kohtaan lahjetta, ja voisipa tuollaisia tehdä jatkossakin. Suhteellisen nopeatekoiset, ja tuovat kummasti ilmettä peruspöksyihin.

Viikonloppuna meidän piti (taas) lähteä siskon perheen luo reissuun. Sille hiihtolomareissulle, jos muistatte. Se peruuntui taas. Tällä kertaa ei ollut influenssaa, mutta oli oksennustautia, ja se jos joku saa meidät kyllä kiertämään mukavankin kyläpaikan vähintään sadan kilometrin päästä. Niinpä pakkasin muksut autoon ja ajelin mummolaan, sinne sadan kilometrin turvaetäisyydelle. Mies otti varman päälle ja lähti ihan toiseen suuntaan kotimaata, veteraanikelkkailemaan. Molemmat selvisivät viikonlopusta vammoitta ja ilman tauteja.

Vaan olipa mukava olla pitkästä aikaa kotikotona viikonlopun yli. Lapsille sen mahtavampaa ei tunnu olevankaan kuin yökyläily mummon ja vaarin luona, enkä ihmettele. Mummolan kello raksuttaa pelkkää laatuaikaa.

Pikkuveli värvättiin etsimään pikkunapeksille sopivia monoja vintiltä, ja siellä aikansa kaiveltuaan nuorimies roudasi nenäni eteen nämä kippurakärjet.

No meillehän ne lähti.

Juuri sopivat neljävuotiaalle. Janika muuten, jos joskus haikailet näitä teidän juniorille, vinkkaa ihmeessä, sillä nämä ovat armaan puolisosi vanhat! =)

Toiset kippuraiset, paljon vanhemmat ja paljon ruskeammat, jäivät vielä vintille, kun toista puolikasta ei löytynyt. Sen yhden ruskean kippurakärkikengän vuoksi tarjouduin tyhjentämään ensi kesänä koko sivukomeron ja käymään läpi tarpeelliset ja poisheitettävät tavarat. Enkö olekin kiltti! Enkä yhtään ahne... ;D

Hirveen kilttinä ihmisenä halusin viedä navetan seinustalta kuljeksimasta myös ruosteisen rautalankanipun, joka varmasti vaivasi kovasti isukkiparkaa siinä. Nyt ei tarvitse enää vaarinkaan vaivaantua siitä! Ruostekasa komeilee nyt tuolla ompelukaapin päällä ja odottaa sitä hetkeä, jolloin saan kaivella esille suojahanskat ja muutamat pihdit. Jos vähän vääntelis.

Minulla on kuulemma rähjäinen maku. Miten niin muka? ;)

Parit tilausmekot on tässä alkuviikon aikana ehditty tekemään. Samiksia ovat, koot 74 ja 104. Materiaalina ehtaa villaa, samaa kuin aikaisemmin omassa hameessani. Ja tällä kertaa maltoin leikata helmakappaleet täysvinoina. Kaavat mekkoihin on omia, näitä varten piirrettyjä.

Isommasta en muistanut edes ottaa kuvia, sillä kun eilen illalla sain sen valmiiksi, työnsin mekot samantien minigrippiin ja kuoreen, ja nyt ovat jo toivottavasti matkalla vastaanottajalle. Muuten se on samanlainen, mutta vetoketjun tilalla on olalla napit.

Eilen ei ollut mikään parhaista paras päivä noin lastenhoidollisesta näkökulmasta, ja siksipä lähdin ilolla ruokakauppaan sillä samalla ovenavauksella, kun mies saapui kotiin työpäivän päätteeksi. 

Löytyykö teillä päin ruokakaupasta tällaisia?

No myönnetään, kävin kirppiksilläkin. Mutta oikeasti menin sinne etsimään sopivia suksia ja monoja noille hiihtoherännäisille, mutta yleensähän sitä ei löydä, mitä etsii. Mutta "uuden" hihalaudan löysin vanhan, rikotun tilalle, ja niin hienon vielä!

Ei ollut hintaa merkitty lautaan ollenkaan, ja kassalta menin sitä kyselemään, että mitähän siihen joutuisi sijoittamaan. 

- Olisko kaks euroa liikaa? 

- No kyllä minä sen voin maksaa. Verhoilen tämän uudestaan, niin siitä tulee ihan hyvä.

Ihan hyvä. Valehtelin. 

Siitä tulee seutukunnan hienoin hihalauta ikinä! 

Olisin ollut valmis maksamaan siitä monta euroa enemmänkin.

Kankaitakin löysin. Retrohkoja sametteja ja kesäksi mekkokukkasia.

Hinnalla pilattu? ;)

Kyllä mummon taas kelpaa. Illalla oli hermot paljon vähemmän tiukalla. Kyllä kirpparikiertely tekee hyvää!