Anoppini, kuten omakin äitini, on ommellut aikanaan paljon omien lasten ollessa pieniä. Ihan kuten minä ja te monet muut nyt. Muistan, miten meillä äiti ompeli jopa haalareita itse. Nykyään, kun kankaiden hinnat on korkealla ja kirpparit elävät kukoistuskauttaan, ei tulisi mieleenikään alkaa ommella muksuille pihahaalareita itse. Tämä ompeluharrastus taitaa olla nykyään enemmän harrastusta ja hupia kuin säästöä ja tekemistä tositarpeeseen (toki siihenkin). Mutta samaa tekemisen iloa on koettu varmasti samalla tavalla ennen ja nyt.
Oma anoppini on kasvattanut omat lapsensa, ja kenellekään heistä ei enää tehdä potkuhousuja eikä pihahaalareita äidin pajassa. Niinpä minä sain perintönä häneltä käyttämättä jääneitä kankaita, ja oi sitä iloa! Tämähän on kuin olisi iskenyt jouluaatolla keskellä kevättalvea! Ja tuosta vain, äkkiarvaamatta yllättäen.
Mutta uskoisin kankaiden hinnassa tapahtuneen tuossa sukupolvien välissä
aika paljon, sillä ainakaan minulta tuskin koskaan tulee jäämään
kasakaupalla käyttökelpoisia vaatekankaita joutilaaksi?! Jofotexin kangastilauksia paljon leikanneena, punninneena ja laskuttaneena sanoisin, että sieltä tilattuna tämä saamani kangasmäärä maksaisi lähes kolmisensataa euroa.
Olkoonkin materialistista iloa, mutta kai se on ihan sallittua olla joskus onnellinen ihan aineellisistakin asioista?
Velouria, collegea, resoreita, ulkoilukankaita, verkkarikankaita, joustofroteita ja niin edelleen... nyt kun sais vain ommellaommellaommella!
Tästä on jo useampi vuosi, mutta Luhdan tehtaanmyymälöistä sai todella halvalla kankaita, juurikin mistä tehdä näitä ulkovaatteita jne. Vähän kaikenlaista kangasta löytyi. Nykyään heidänkin vaatteensa valmistetaan Kiinassa, Intiassa ja muissa halpamaissa, eikä näitä jämäkankaita taida saada. Meilläkin äiti, tädit ja mummi ompelivat vaatteita meidän lasten ollessa pieniä. Harmillisen kalliiksi sekin harrastus jo mennyt.
VastaaPoistaHerkullinen kasa, ihan mahtavaa! Kiva nähdä mitä noista sitten teet. :)
VastaaPoistaOijoi! Lahjoista parhaimpia ;)
VastaaPoistaMeilläkin äiti ompeli paljon meille muksuille, pihahaalaritkin, muistan vielä sellaisen punaisen tikkikankaisen. Kosteussuojasta ei ollut silloin tietoakaan.
VastaaPoistaSamoin anoppi ompeli, hältä olen saanut paljon kankaita ja ompelutarvikkeita.
Ompeleva kotiäiti taisi ennen olla enemmän sääntö kuin poikkeus.
Onni on TOSIAAN ompeleva anoppi. Juuri hiihtolomalla tyttäreni jätti mummille "tilauksen" haluamastaan mekosta. Häneltä se syntyy ilman kaavoja, minä olen vasta aloittelija tällä saralla, joten tarvitsen tosiaankin rautalankaohjeet.
VastaaPoistaKiva, kylläpä oli kiva ylläri! Varmasti ilahduit tuollaisesta läjästä kankaita ja vielä ku sais jostain tilattua sitä kortilla olevaa aikaa.. nii johan ois.=)
VastaaPoistaVarmasti sormia syyhyttävä kasa :) Ihania tuommoiset yllätykset!
VastaaPoistaNiin se ompeli meidänkin äiti suunnilleen kaikki lasten vaatteet itse... Onneksi äiti on säästänyt niitä, ja olenkin saanut vanhoja vaatteitani omien lasten käyttöön. Mutta että nauttiko äiti siitä... Ehkä joskus, mutta minulla on sellainen tuntuma, että enimmäkseen ompelu oli olosuhteiden pakkoa. Valmisvaatteet oli kalliita, kankaat halpoja, joten vaihtoehtoja ei ollut. Sitten kun Suomeen rantautui H&M ja muut halpisketjut, niin äiti lopetti ompelun kertatykkänään. Eikä ole tainnut ommella saumaakaan sitten 90-luvun :)
VastaaPoistaOooh! Tiedän niin tuon tunteen, kun minäkin oon jotain kankaita ja tarvikkeita äidiltä ja mummolta perinyt.
VastaaPoistaMeillä ihan sama juttu kuin ^Jennillä: äiti ompeli, mutta enemmän ehkä kuitenkin olosuhteiden pakosta. Sitten kun taloudellinen tilanne perheessä koheni ja vaatteet halpeni, loppui ompelu kuin seinään. Koneetkin antoi minulle lopulta kun ei enää niitä itse käyttänyt. Näin ne ajat muuttuu...
Minä kans saanut paljon kankaita laj´hjoistuksena, on se niin kivaa! :D
VastaaPoistaPaljonpa olet ehttinyt sit viime vierailu, mahti hosuut ja todella upea haalari, tytön tamineist nyt puhumattakaan!
Mun oma blogilista on ollu ihan tööt ja täs laittelen uutta listaa, jotta ehkä päivittyis uusimmat tekstikki ja pysyis kärryillä :)
Anopilta voi saada yllättäviä aarteita. Itsekin jotain pientä saanut, mutta tuollainen kasa olis mahtavaa saada! Mä haaveilen aina anopin lakanakaapin ratsauksesta, sieltä löytyis taatusti niitä ihania vanhoja kukkalakanoita, jotka meillä pilkottiin matonkuteiks jo vuosikymmeniä sitten.:) Hassua miten toisen roju on toisen aarre.
VastaaPoistaNe on näitä arjen varrella kerääntyneitä aarteita. Kun vain aina ihmiset huomaisivat kuinka se arkinen ja "iät ajat nurkissa pyörinyt" kangas muuttuu aarteeksi. Oma anoppi kun käyttää upeat kankaat esim. mustikan siivousalustana jos en huomaa niitä pelastaa (ja yleensä olen myöhässä)...
VastaaPoistaEhkä se kulkee myös verissä tuo käsillä tekemisen halu. Minun oma äitini on ompelija, anoppini pukuompelija, itse olen ommellut niin kauan kuin muistan ja oma 8-vee on nyt hirmuisen kiinnostunut tekemään omia ompelutöitään (toki kolmevuotiaskin haluaa tehdä mutta ne ompelukset kyllä tehdään sitten syliopetuksessa)
Kai sitä jotakin on oppinut tässä vuosien saatossa tekemään, sillä huomasin että muutama vuosi sitten loppuivat tukipuhelut äidin suuntaan ja kinkkisemmätkin ompelukset alkavat sujua. Pitäisi päästä useammin tekemään jotakin isompaakin, kun nyt silloin tällöinen joku kastemekko/vanhojentanssi/hääpuku projekti vie sitten enemmän aikaa kun kaikki pitää herätellä muistiin..
Eihän sinulla mene kauaakaan kun tuossa laatikossa pohja alkaa häämöttää ja tänne ilmestyy kuvia ihanista vaatteista ;)
Olet onnekas,muhkea kangaspaketti. Pieniä saumoja ompelulle:) lasten ja muun hoidon keskelle! t.pirta
VastaaPoistaViime yönäpä Tosimummo oli päässyt ison lehden haastatteluun. Hieman ujo tosin tuntui olevan, kun kasvojen päälle oli kuvaan muokattu punaisia ja vaaleanpunaisia ruusuja... ;D
VastaaPoistaTottakai saa olla välillä materiastakin onnellinen! Hyvällä omallatunnolla vieläpä :)
VastaaPoistaMuhkean kasan olet saanut kangasta. :)
Kiitokset taas kommenteista!! <3
VastaaPoistaNenna: tuo just nykyään on toisin, harvasta paikasta saa enää edullisia tehtaanmyymäläkankaita, koska kaikki valmistavat vaatteensa ulkomailla.. Harmi!! Täällä kävi aikaisemmin torimyyjä joka möi Nanson kankaita 7e/kg ja joitakin jopa 2e/metri, mutta sekin on jo historiaa.
Pilvi: minustakin olisi jo kiva nähdä nuo vaatteina.. =D
ninnu: minä muistan parhaiten punaisen toppa-hiippalakin, jossa oli narut leuan alla.. se oli ihana! ;D
KahviKaneli: voi se tosiaan olla onni noinkin! =)
Laura: juu sanos muuta - ei ole tainnut teillekään eksyä? Jos löytyy ylimääräisiä aikoja nurkista pyörimäastä, lähetä ihmeessä serkullekin! =D
Jenni/Susanna: tuollaista ei tänä päivänä taida enää olla kenelläkään, se joka ompelee, ompelee omasta halustaan. Niin ne ajat muuttuu. =)
Sani: no kiva kun silti löysit tänne vielä!
Nunu: olen jo joskus aiemmin saanut erivärisiä veloureja, ja lisää kuulemma vielä odottaa.. no katsotaan kunhan saan nuo käsittelyyn, mahtuisiko sitten lisää.. ;D
onnekas: kyllä se varmasti osin on periytyvää, kuten kaikki taidot yleensäkin. Jotkut niitä sitten jatkojalostaa, toiset ei kiinnostu käyttämään kykyjään.
Rillirousku: juu mummo on aika ujo, ainakin lehtihaastattelussa ruusupuska naamalle kiitos! ;D Kaikkea sinäkin uneksit. Mutta oikeasti, pahiten häkeltyy silloin kun joku uppo-outo tulee jututtamaan tosimummoa, eikä siinä äkkiseltään itse tiedä mitä sanoa. ;)
Ha, että nauratti kun aamulla unen muistin. :D Kuvassa näky vaan ne pitkät kiharat jotka oli kymmenen vuotta sitten mutta muuten oli naama täynnä ruusuja. ;D
VastaaPoistaNuo tilanteet on aina yhtä hämmentäviä ja aina ite menee yhtä puihin. Yhden järkevän sanan muistan saaneeni aikaiseksi noissa tilanteissa, se on Kiitos! ;)
Ei voi sanoa kuin että WAU!!! :D ja onnea! :)
VastaaPoista