keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Kuosikarnevaali

Taas tuli toteutettua yksi setti, joka ei visiona jättänyt rauhaan. Lopputuloksesta en niin tiedä - ainakin se on epäkäytännöllinen vaaleine housuineen, mutta eiköhän tuo käytettyä tule.


86-kokoinen lyhythihainen tunika omalla kaavalla, kankaana Jofotexin luomupuuvilla. Kestovaippakaupasta tilattua pilvitrikoota on taskun lisäksi myös housuissa, joista piti tulla leggarit, mutta jotka kuitenkin ovat tuolle ruippajalallemme enemmän housut kuin leggarit. En näköjään koskaan opi, että tuolla kuopuksella tosiaan on ohuet jalat. Ja arvatkaas mikä eläinlaji häiritsi kuvauksia.... yksi näyttää olevan poskellakin, ja ilmeet on paljonpuhuvia. ;)


Samalla tunikakaavalla ompelin Sampsukan sienitrikoosta toisenkin lyhythihaisen tunikan, sillä tajusin eilen, että tytöllä ei ole tuollaisia kuin pitkähihaisina! Ja se vääryys oli tietysti heti korjattava..


Tuon kankaan laatu oli taas tyypillistä lurppa-interlockia, ärh! Siksi teinkin tämän tunikan ilman saumanvaroja, jotta lopputuloksesta ei tulisi telttaa.


Ikasyrin kankaat eivät ole koskaan aiheuttaneet pettymystä laadultaan, eikä sitä tullut nytkään. Hairahduin kerrankin tilaamaan tytön toiveesta pinkkiä, ja arvatkaas vain, onko tämä mekko nyt ykkösvaate!


Lisäsin pääntien piristykseksi valenappihalkion, joka koostuu vaaleanpunaisesta vinonauhan pätkästä ja kolmesta kirppisnapista. Tuolla surkealla Vivitarilla ei saa lähikuvista (lue:alle metrin päästä kuvatuista) tarkkoja, joten sen lähempää kuvaa listasta ei ole. Mutta miten voikaan olla pieni tyttö onnellinen hempeän vaaleanpunaisesta mekosta! Vähät siitä, että äidin mielestä se muistuttaa erehdyttävästi yöpaitaa. =D

Ja vielä vähän piti koneita kiusata.. tällainen pikahame tuli tehtyä Ikasyrin ihanasta retronorsutrikoosta. Tämä oli livenä paljon ihanampaa kuin verkkokaupan kuvasta antoi ymmärtää! Tätä kelta-ruskea-oranssina, jookos!!!



Yritin pikaisesti tehdä tällaisen hameen ompelusta ohjettakin, mutta katsokaa nyt näitä "lähikuvia"... itkut, että tulee ikävä oikeaa kameraa!


No, ohjetta luvassa silti... tämä on siis tällainen pikahame, tekemiseen ei mene juuri varttia pidempään, ja näitä on hyvä tehdä parinkymmenen sentin jämäsuikaleistakin.

- aluksi leikataan sopivan kokoinen suorakaiteen muotoinen pala. Palaa voi leikata myös alareunaa kohti leveneväksi, mutta minä kokeilin tällä kertaa suoralla. Minun palallani oli leveyttä n. 70cm, korkeutta 35cm. Pala saisi olla leveämpikin, ainakin jos tämän toteuttaa joustamattomasta kankaasta.

- helmataite on helpoin silittää valmiiksi tässä vaiheessa


- ommellaan kaitale renkaaksi, sauma tulee valmiissa hameessa keskelle taakse


- leikataan vyötärölle sopivan mittainen pätkä leveää, napakkaa kuminauhaa, ommellaan se renkaaksi ja neulataan hameen yläreunaan nurjalle puolelle


- ommellaan kuminauha saumurilla kiinni hameeseen, kuminauhaa ommellessa reippaasti venyttäen


- taitetaan hameen yläreunasta kuminauhan leveyden verran nurjalle, neulataan ja ommellaan kaksoisneulalla tai muulla joustavalla ompeleella kuminauhan alareunan kohdalta, oikealta puolelta vyötärökäänne kiinni. Kuminauha jää piiiloon taitteeseen ja kiinnittyy samalla ompeleella.


Samalla joustavalla ompeleella ommellaan myös helmakäänne - ja hame onkin valmis!

Nyt koneille onkin tiedossa viikon huilitauko - ja minulle vierotusoireita. Miehellä alkaa huomenna kesäloma, ja sentään viikon verran raaskimme pitää oikeasti lomaa, kunnes palaamme taas sorvin ääreen ja vietämme loppuloman rakentaen raivokkaasti. Helteistä heinäkuun alkua kaikille!

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Pientä ja ihan pientä

Vielä yhden takin ehdin kesäkuun puolella ompelemaan - tämäkin tuli tehtyä tilauksesta, ja "asiakkaan" omasta kankaasta.


Koko on 92, mutta tein sen verran reiluilla, taitettavilla hiharesoreilla, että menee varmaan vielä 98-koossakin. Toivottavasti ei ole alkuun liian suuri! Ilman mittoja on aina oma jännityksensä tuossa etäompelussa, kun ei ole nähnyt kenelle ja minkä kokoiselle takkia tekee, ja ainoa kokoviittaus on sähköpostitse kerrottu numerokoko. Mieluummin kuitenkin tee suuren kuin pienen; valmiiksi liian pienestä ei juuri iloa olisi.


Löysin jonkin aikaa sitten kirppikseltä lycrasta tehdyn S-kokoisen naisten puseron, josta ajattelin kokeilla väsätä esikoiselle uusia uikkareita. 


Hintaa näille uikkareille ei juuri sitä paidan hintaa (euro) enempää kertynyt, mutta aikaa ja vaivaa näiden väsäämiseen meni sitäkin enemmän. Alunperin ajatuksena oli tehdä kokouimapuku, mutta paidan kangasmäärä ei riittänyt siihen suunnitelmaan. Toisaalta parempi näin - tuohan saattaa mahtua paljon pidempään kaksiosaisena.


Yläosassa hyödynsin valmista pääntietä, jonka ympärille leikkasin käsivaralla ja tyttöä mittaillen sopivan mallisen yläosan. Pääntien vanhan mallin takia uikkareiden pääntie jäi takaa aika ylös, mutta lapsella oikeastaan ihan hyvä niin. Suojaapahan paremmin auringolta. 

Alaosaan käytin 104-senttistä Ottobren retroshortsikaavaa, jolla aikaisemmin olen tehnyt shortsejakin. Prässit jätin näistä pois, ja vyötärön tein taas tapani mukaan helpommin, eli suoraan kuminauhalla kääntäen. Alkuperäisessä ohjeessahan on erillinen vyötärökaitale.

Monessa blogissa on ollut ärhäkkään sävyisiä keskusteluja vähäpukeisista lapsista otettujen kuvien julkaisemisesta. Jotta tämän tuunauksen lopputuloksen näkisi, on kuitenkin julkaistava kuva - reilusti rajattu ja päälle leimattu, mutta kuitenkin. Toivottavasti tästä kuvasta ei nouse mainitsemieni keskusteluiden kaltainen meteli. 


Yllätyksekseni uikkarit onnistuivat ihan hyvin, ja tyttökin tykkäsi kovasti! Yritin ommellessani vähän varoitella, ettei odottelisi liikoja, kun en yhtään tiennyt, tuleeko noista lopulta mitään. Onneksi en joutunut tuottamaan pettymystä.

Tämä ompelemani toppi on jo vanha juttu, kesällä 2009 valmistunut. Nyt kuitenkin päätin vähän tuunata tätäkin, koska tämän istuvuudessa on ollut alusta saakka vähän ongelmia. Koko toppi on ikään kuin roikkunut päällä tuon niskalenkin varassa, ja tämän pitäminen on rasittanut tympeästi niskaa. Tykkään tästä kuitenkin kovasti, ja jotta tätä olisi hyvä käyttää, ompelin nurjalle puolelle rinnan alle framilonnauhaa, jonka ansiosta etukappale rypyttyy nyt kivasti. Samalla suoraompeleella ratkesi myös se roikkumisongelma. Tuo trikoo on muuten Nansolta, tosi laadukasta. Ei ole mennyt miksikään ahkerassa käytössä.


Etukappale tässä topissa on kaksinkertainen, ja sivusaumassa on rypytyksiä. Takakappaleen yläreunassa on käänteen sisällä myös sitä framilonnauhaa, jotta takaosa ei roiku pitkin selkää. Kaava tähän oli oma, tavallisen H&M:n topin mitoilla piirretty ja siitä niskamalliseksi muunneltu. Etukappaleelle on lisätty tähän versioon vähän leveyttä ja pituutta......


...... Ja siksipä tämä toppi onkin käytössä juuri nyt! Ollaan puolivälissä ja vähän päälle, matkalla kohti marraskuuta, ja mahanseutu on jo pyöristynyt ihan uskottavan näköiseksi.


Tämä on se ihanin vaihe raskaudesta - pahoinvointi, väsymys ja kaikki muukin alkuankeus on jäänyt taakse, mutta massun koko ei vielä hidasta menoa. Vielä jalka nousee kepoisesti, öisin on helppo kääntää kylkeä, pienen taimen potkut tuntuvat hentoina töytäisyinä, ja kengätkin saa jalkaan tuosta vain. Tätä olotilaa tulen muistelemaan kaiholla, kun päästään tämän vuoden lokakuuhun.

Tässä hämärässä kuvassa näkyy paremmin tuo rypytys.


Ja arvatkaa mitä... hämärällä kuvalla on syynsä. Meidän kamera hajosi taas! Sama objektiivivirhe-vika jälleen, ja tällä kertaa kypsyi myös päätös vaihtaa Canonista johonkin toiseen merkkiin. Ixus-mallin Canonit on olleet tosi mieleisiä käytössä, selkeitä ja kotoisia kuten Nokian puhelimet, mutta tuohon objektiivivirheeseen meni nyt hermot. Onneksi talo ei enää ole kameraton, vaikka kaanonimme jälleen lähtikin takuuhuoltoon - nyt kuvista huolehtii se aikaisemmin hankkimani halpiskorvike ja sen lisäksi uusi puhelimeni. Takkikuvia lukuunottamatta tämän postauksen kuvat on otettu sillä 35 euron Vivitarilla, ja täytyypä sanoa, että Nokialla saa paljon parempia kuvia!

torstai 23. kesäkuuta 2011

Keltaista kesäkuuhun

Muutaman päivän potemistauko teki terää ja nyt ollaan taas melkein uudessa kuosissa. Osa perheestä sairastaa edelleen, ja niistää tässä saa vielä itsekin, mutta jospa pahin velttous meni jo.

Rillirousku lähetti kahteen toivemekkoon kankaat, ja mikäs tuollaisista söpöliineistä on ommellessa! Ylin mekko Marimekon Sateenkaarta, alin, kirahvimekko, on jotain vanhaa. Olettaisin ainakin. Mielettömän suloisia mekkoina molemmat kankaat! Koko noissa on 80cm, ja takana piilovetoketjut.


Väliin sijoittuvat leggarit ja T-paita on oman väen vaatepuutteen paikkausta - pojalle keltaisten polvareiden kanssa pidettäväksi Jofotexin trikoosta maisemapaita kokoa 98cm:


... ja tytölle 110-senttiset leggarit pidettäväksi kaikkien niiden keltaisten ja ruskeiden mekkojen kanssa, joita on aikaisemmin tullut väsäiltyä.


Kun mummossa vauhtia riitti vielä lasten mentyä yöunille, kaivoin koneen uudestaan pöydälle vielä iltakymmeneltä ja hurautin kasaan 74-senttisen tilaustakin. Kappaleet olin leikannut jo aikaisemmin päivällä valmiiksi.


Enpä olisi uskonut, miten ihana takki voikaan tulla yksivärisestä puuvillakankaasta ja tikkivuorista! Epistä, minäkin haluan meidän lapsille tällaiset! =D Tämä juuri on mahtavaa tässä satunnaisessa tilausompelusten tekemisessä, kun saa toteuttaa muiden visioita ja avartaa samalla omiakin näkemyksiään. Tämän takin myötä uusia ideoita suorastaan pursuaa korvista!


Takki on siis kokoa 74, ja aika kapeaa mallia. Piirsin niin kapeat kaavat kuin uskalsin, ja vaikuttaa että tuli aika hyvät. Tuon kapeampaa en tikkivuorin takia tekisikään, kun se kuitenkin tarvitsee tilaa enemmän kuin ohut vuorikangas. Omalle tytölle tämä takki on jo pieni, kun tyttö on 78cm pitkä, mutta hauskahan sitä oli mallata päälle ja kokeilla, miten uusi kaava on takiksi muotoutunut.


Omalle tytölle voisin tehdä vastaavan takin samalla kaavalla, hiukan vain hihoja pidentäen ja kenties hitunen leveyttä lisäämällä - ihan vähän, tai ei ollenkaan. Tällaiset retrokapeat on niin suloisia, eikä tuossa kuitenkaan ollut vielä lapsenkaan lainkaan hankalaa liikkua.
Hupun etureunaa voisin vähän tuoda edemmäs, jotta suojaisi paremmin koko päätä. Muuta korjattavaa en sitten keksikään. Paksu vetoketju meinasi tuottaa ongelmia; tikattaessa paininjalka ei tahdo kulkea kovin kauniisti kulmissa, kun ketju jää sen takareunan alle ja työntää paininjalkaa mihin sattuu.

Ilmatkin vähän kirkastuivat, toivottavasti edes täksi päiväksi - huomenna sataa varmasti (minäkö muka pessimisti). Oikein aurinkoista ja lämmintä (jota ei muuten tule) juhannusta kaikille, ellen sitä ennen palaa linjoille!

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Oma koti (vai pankinko se oli)

Joskus aioin esitellä uuden talon pohjaa täällä, mutta on tainnut jäädä tekemättä. Nythän tässä on joutoaikaa käydä tätä läpi, joten tiirailkaas tätä, sen minkä selvää saatte:

Sellainen perusmökki meille on valmistumassa. Kuva on skannattu, ja aika epäselvä, kun alkuperäinen piirros on suttuinen - se on ollut oikeissa töissä raksalla. ;) Talo on Kastellin kautta pakettina ostettu, ja pohja on vastaava kuin Economy100:ssa, mutta pienin muutoksin. Huoneistoneliömäärä talossa on 105m2. Periaatteessa talon jokainen neliö on aika tarkkaan hyötyneliöitä, ja siksi tilat vaikuttavat neliömääriään avarammilta ja ah-niin-käytännöllisiltä. Kun vain pääsisi niitä jo asuttamaan!

Talo on kasvanut omalle maalle, ja tämä oma maa on meidät tuntien tietysti maaseudulla, n. 12km lähimmästä kuntakeskuksesta. Löydettiin tuo aarre lehti-ilmoituksen avulla joskus kesällä 2008. Tontilla on kokoa 6223 neliötä, ja siitä puolet on pihakäytössä - tai tulee olemaan. Toinen puoli omasta maasta on meidän ja naapurin väliin jäävää ryteikköä, jossa saisi meidän puolestamme joskus kasvaa vaikka ihan oikeaa metsääkin. Tämä kuva on otettu syksyllä 2008, ja nykyään maisema on yhtä taloa rikkaampi...


Tien toisella puolella on pikkuinen järvi, joka on sopivan kaukana pikkuisia taaperoita ajatellen, mutta kuitenkin piristävästi niin, että sinne pihalta juuri ja juuri näkee. Rannassa on venepaikkaoikeus meilläkin, ja mikäli miestäni yhtään tunnen, on siellä joskus myös joku kytynen vene.


Samoihin aikoihin kun löysimme tontin, teimme Kastellin kanssa ensimmäiset talokaupat muuttovalmiista 100-neliöisestä omakotitalosta, mutta myöhemmin peruimme nämä ja solmimme uudet kaupat suunnilleen samanlaisesta talosta, mutta vain säältä suojaan -vaiheeseen saakka rakennettuna (runko, tuulensuojalevyt ja villat ulkoseiniin, vesikatto ja ikkunat) ja pienin muutoksin. Muutoksista tärkeimpiä oli lämmin kuisti khh-päätyyn sekä korotettu katto, jolloin ullakolle saadaan tehdyksi koko talon mittainen varasto.

Loppuvuodesta 2009, kun hoitelin kotona vastasyntynyttä kuopustamme, nousi tontilla pystyyn upea näky, josta sain virtaa tolkuttomasti kaikkeen arkikiireeseen - oma koti:


Noista ajoista on tultu eteenpäin puolentoista vuoden verran, ja kovasti on tapahtunutkin sinä aikana, vaikka läheltä seurattuna on ollut usein turhauttavan monia iltoja, joina puoliso ei ole ehtinyt töiden ja muiden kiireiden vuoksi raksalle lainkaan, ja on tuntunut, ettei tämä projekti valmistu koskaan. Nyt on kuitenkin pohjamaalit seinissä, sähköt vedettynä, keittiökalusteet tilaussuunnitelmissa ja lauteetkin pian tulossa... tänä iltana mies lähti raksalle tapettikääröt mukanaan, ja ainakin meidän makkarissa on nyt jo liisteriä seinillä.

Viimeksi raksalla käydessäni kuvailin joitakin huoneita puhelimellani, ja vaikkei näistä kamalasti näekään, laitetaan nämä silti näytille. Lastenhuone:


Lastenhuoneeseen tulee valkoinen helmi-puolipaneeli, jonka yläpuolelle liisteröidään Boråstapeterin ruskeasävyistä Boheme-raitatapettia. 

Keittiöön tulee välitilaan valkoinen paneeli, jonka yläpuolelle (esim. liesikuvun kohdalle jossa ei ole yläkaappeja) Sanbergin harmaa Rut-tapetti. Eteisen puoleinen seinä, jossa ei ole yläkaappeja lainkaan, tapetoidaan kattoon saakka, ja samoin välitilapaneeli jatkuu sillä seinällä puolipaneelina koko seinän leveydeltä. Sitä seinää ei tässä kuvassa tosin näykään. Tässä kuvassa on ovi keittiöstä kodinhoitohuoneeseen, vasemmalla puolella jääkaapin oma nurkka, ja oven oikealle puolelle tulee hellat sun muut.


Olohuoneen tälle seinälle, sohvan taakse, laitetaan Studio Decorin tekstitapettia, jossa on lähinnä valkoisia, kermanvaaleita ja harmaita sävyjä. Siitä tapetista napataan sopiva valkoinen sävy olohuoneen muihin seiniin, jotka maalataan.


Pääovella olevaan tuulikaappiin tulee n. 2m korkea valkoinen pystypanelointi, jonka yläpuoli tapetoidaan samoilla Boråsin raidoilla kuin lastenhuone.


Vessaan, mahdollisesti kodinhoitohuoneeseen ja meidän makuuhuoneeseen tulee lasikuitutapetit. Nehän on tunnetusti kestävät, joten vesiroiskeisiin tiloihin ne ovat selkeä valinta, mutta ihmettelet varmaan, miksi kummassa aikuisten ihmisten makuuhuoneeseen, miksei edes lasten! No siksi, että satun tykkäämään lasikuitutapetin karheasta kuviopinnasta, joka on valkoiseksi maalattuna miljoonasti hauskemman näköinen kuin pelkkä maalattu kipsilevy. Eli ihan ulkonäkösyistä! Niistä kalanruotokuvioisista en pidä niinkään, mutta ihan se perusperuskuviointi sen sijaan kyllä osuu ja iskee. Talon mahdollinen seuraava omistaja saa sitten niellä rumia sanojaan ja lätkiä tasoitetapetteja lasikuidun päälle, jos sellainen ei satu silmää miellyttämään. ;)

Ne seinät, joita ei tässä ole erikseen mainittu, maalataan lähinnä valkoisella ilman sen ihmeempiä kommervenkkejä. Liika on aina liikaa erityisseinissäkin, ja helpoin ja halvin valinta kaikkeen muuhun on tietysti maali. Ja meidän kohdalla tietysti valkoinen.

Kaikenkaikkiaan sisustus tulee olemaan melko "tylsä", eli kaikkialla vaaleita ja luonnonläheisiä sävyjä. Minä kun olen tällainen vanhaa ja uusvanhaa rouheutta rakastava mummeli, enkä osaisi kovin modernissa tai värikkäässä kodissa olla, vaikka niitäkin suuntia on muiden kodeissa kiva ihailla.

Ja jotta ihan lopullisesti voisitte vahvistua siitä päätelmästä, jota jo mielessänne pyörittelette, kerrottakoon, että aiomme myydä tämän kaiken. Hulluja, kyllä. Haaveena on joskus vielä "laajentaa toiselle tontille", eli rakentaa suurempi talo, kunhan aikaa ja voimia joskus on niin suureen koitokseen. Siitä huolimatta tämäkin talo tuntuu kyllä ihan kodilta jo nyt, niin kauan sitä on hartaudella haaveiltu ja jo rakennettukin. Ei epäilystäkään: tuon myyminen tulee olemaan itkun paikka. =)

Kesävelttoutta

Monta rautaa tulessa, mutta yhtäkään ei jaksa takoa. Ties kuinka monetta päivää jo poden flunssaa, joka vie voimat tehokkaasti. Flunssakiusan lisäksi yksi yö meni esikoisen vuoksi vähillä unilla, kun kuuntelin tytön kuumehoureiluja pitkin yötä. Onko turhauttavampaa kuultu kuin kesäflunssa?! Kesämallina se on yleensä niin sitkeäkin, talvella tämä olisi jo talttunut tässä ajassa.

Monen monta vaatetta odottaa leikattuna ompelijaansa, mutta energia ei riitä nostamaan koneita pöydälle. Tylsää!


Lauantaina päätin alkaneesta flunssasta huolimatta testata betoniraparperinlehtien tekoa, kun suurimmat lehdet rapanteripuskassa alkoivat olla taas niin ylimittaisia, ettei niiden yli kohta aikuinenkaan olisi nähnyt. Isoimpia ei tähän hommaan voinut käyttääkään, mutta tehtiinpä muutamia pienempiä.


Hyvin sopi taas tyyliin, kun vesisade alkoi juuri kun sain betonipuuron sekoitetuksi, ja lehtien lätkimistä varten jouduin pystyttämään latoon jonkinlaisen vaneripöydän öljypönttöjen ja autonrenkaiden varaan, jotta homma onnistuisi (säätietojahan ei kannata yhtään pitää silmällä jos tuollaiseen ryhtyy). Kolmen lapsen maristessa itikkapilvessä lätkin kiireesti massan lehtien päälle ja paimensin porukan sisälle ja saunaan. 

Tänään nuoriso oli avuliaasti alkanutkin irrottelemaan lehtiä laattojen pinnalta ilman eri pyyntöä, ja koska rapatessa roiskuu, yksi laatta oli jo haljennut, kun ehdin hätiin. Kolme neljästä oli kuitenkin vielä virheettömiä, ja vain lehtiruotien kaivaminen koloistaan jäi minun hommakseni.


Ennen hommaan ryhtymistä googletin netistä erilaisia ohjeita lehtien tekoon, ja päädyin tekemään lehdet T.i.l.a:n ohjeiden mukaisesti. Helppo ja nopea tapa, mutta koska raksalla on lojunut pussi poikineen kaikenlaisia tasoite- ja muita jauhoja, ajattelin testata, saisiko niitä hyödynnetyksi tässä. En siis ostanut tuota Vetonit-sementtilaastia vaan kokeilin jollain sementtia sisältävällä pikatasoitteella, jonka nimeä en edes muista.


Sai niistä lehtiä tuollakin, mutta tuskin ovat yhtä kestäviä kuin oikeasta aineesta tehdyt. Jos saan joskus itsestäni irti, kokeilen tehdä noita vielä sillä oikealla aineellakin joskus, ja mieluiten samantien kanaverkolla vahvistettuina. Kestäisivät sitten enemmän säänvaihteluita (ja lapsia) ulkona.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Itsensä kopioimista

Omalle pojalle piti ommella se mitä eilen aioin.


Kankaat taas Jofotexia, T-paidan kaava Ottobresta, sama kuin edellisessäkin postauksessa, housujen kaava on joku vanha velourhousujen itse piirretty kaava, josta on käännetty 15cm lahkeita lyhyemmiksi. Setin koko varmasti enemmän 104 kuin 98, uskoisin tämän mahtuvan hyvin vielä vuoden päästä kesälläkin.


Olisin halunnut paidankin pääväriksi limenvihreän, mutta kun se loppui kesken! Oli tehtävä ruskeasta pääväri ja täydennettävä sitä limellä hupun vuorilla ja hihoilla. Nuo toisenväriset hihat on kyllä minun makuuni melkeinpä liian sporttiset... sen sijaan toisenvärisen huppuvuorin olisin halunnut jo eiliseen paitaan, mutten omistanut oikeanlaista vihreää trikoota siihen tarkoitukseen.

Housujen lahkeeseen applikoin tähden tuolla käänteisväriraitasysteemillä, joten tulipa viimein sitäkin testattua. Taisinkin olla siinä asiassa viimeinen alan blogisti?! ;) Ei kyllä kamalasti erotu tuo tähti valmiissa housuissa, paremmin nuo on edukseen paidoissa.


Saumoissa sen sijaan raidat on kohdistettu hyvinkin tarkasti pareittain...


Ja taas ulos itikkaparveen kuvattavaksi! Jokunen elukka piti pojan poskilta retusoida kuvankäsittelyohjelmassa..... no ollaan onnellisia, ettei kotipihassa ole näkynyt punkkeja tai käärmeitä!



Ei ole muuten huomattu olevan mitään mainittavaa apua niistä hyttysrannekkeista. Ehkä ne yhden itikan saa väistymään, jos sitä ehtii osoitella kohti sillä rannekkeella, mutta tuolla mustassa ininäpilvessä sillä ei ole kovin huomattavaa käytännön merkitystä. Olisi vain sijoittanut senkin viistoistaeurosen Offiin, niin olisi auttanut paljon tehokkaammin (ja pahanhajuisemmin).

Alkuviikosta uskaltauduin muksujen kanssa kirppikselle, ja löysin sieltä vitosella killuttimen kattoon:


En tiedä onko tuolle turhakkeelle paikkaa uudessa talossa tai raaskiiko kattoon tehdä reikää tuota varten, mutta nautitaan siitä nyt ainakin täällä! Ressukka murattini pääsi sinne turvaan pieniltä käsiltä, kun ei kynttilänpolttofiiliksiäkään näin kesällä juuri ole. Ei, ei tuo sentään se viikko sitten ostamani ole, vaan tämä yksilö on sinnitellyt minulla hengissä yli vuoden. Eipä ole isommin kasvanut sinä aikana, vaikka on tullut jo uniinkin (tässä joku yö taaksepäin vein tuon Saksaan johonkin kasvienhoitolaitokseen kesäksi "toipumaan" ja maksoin hirveät summat sen hoidosta, vaikka se ei ollut muuttunut kesän aikana yhtikäs miksikään siellä)... =D

Ilahduttaapa keittiössä nyt eräs toinenkin silmän ilo tätä mummelia... nimittäin nahkaradio! Ensiksi bongasin tuollaisen Clas Ohlsonilla taannoisella Vaasan reissulla, mutten saanut sitä sieltä ostetuksi, kun oli näytekappale eivätkä myy asiakkaille muita kuin täysin uusia.


Laitoin sitten kotiuduttuani siipan asialle paikalliseen Klasukauppaan, ja sieltäpä onnistui mies nappaamaan sen viimeisen hyllyllä nököttäneen yksilön, aivan toisen ostajan nenän edestä! Pahoitteluni vain sille epäonniselle herrasmiehelle, joka jäi ilman nahkaradiota. Minä tarvitsin sitä ihan varmasti enemmän! ;)



Ennen kuin tuota voi kokkaillessaan kuunnella (ei toivoakaan että olohuoneen radion ääni kantaisi keittiöön saakka lasten ollessa hereillä), tuohon täytyy tunkea 6kpl C-pattereita sisuksiin, koska en raaski pilata näkymää käyttämällä virtajohtoa. Eikä tuossa rintamamiestalokeittiössä olekaan kuin pari töpselinpaikkaa, joten ei sille vapaata reikää missään olisikaan.
Ja arvatkaas mitä.. ehkä en sittenkään osallistu Suomen surkein puutarhuri -kisaan! Olen nimittäin saanut rikkaruohon kasvamaan!!


Voi miten minä tästä näystä nautinkaan. Se kasvaa! Se tekee uusia versoja koko ajan! Se valtaa kohta koko pihan. Jiihaa!!

Saunasutimiset on minun osaltani raksalla ohitse - tänä aamuna kävin viimeiset paneelit kastamassa, ja nyt ovatkin jo seinällä. Tässä epätoivoisia kuvausyrityksiä aamulta. Lattiasta kattoa kohti:


Ja kiukaan suuntaan - siinähän aivan selvästi nököttää jo Harvian Kivi... mitä nyt vähän kiviverhoilua puuttuu takaa:


Valaistukseen asennetaan myöhemmin himmennysmahdollisuus, jos siltä alkaa tuntumaan. Tosi hankala arvioida valaistuksen määrää ja lopputulosta niin kauan kun lattiaa ei ole laatoitettu, kylppärissä ei ole valoja, oviaukoissa ei ole ovia... niitä odotellessa.