Keltaista kesäkuuhun

Muutaman päivän potemistauko teki terää ja nyt ollaan taas melkein uudessa kuosissa. Osa perheestä sairastaa edelleen, ja niistää tässä saa vielä itsekin, mutta jospa pahin velttous meni jo.

Rillirousku lähetti kahteen toivemekkoon kankaat, ja mikäs tuollaisista söpöliineistä on ommellessa! Ylin mekko Marimekon Sateenkaarta, alin, kirahvimekko, on jotain vanhaa. Olettaisin ainakin. Mielettömän suloisia mekkoina molemmat kankaat! Koko noissa on 80cm, ja takana piilovetoketjut.

Väliin sijoittuvat leggarit ja T-paita on oman väen vaatepuutteen paikkausta - pojalle keltaisten polvareiden kanssa pidettäväksi Jofotexin trikoosta maisemapaita kokoa 98cm:

... ja tytölle 110-senttiset leggarit pidettäväksi kaikkien niiden keltaisten ja ruskeiden mekkojen kanssa, joita on aikaisemmin tullut väsäiltyä.

Kun mummossa vauhtia riitti vielä lasten mentyä yöunille, kaivoin koneen uudestaan pöydälle vielä iltakymmeneltä ja hurautin kasaan 74-senttisen tilaustakin. Kappaleet olin leikannut jo aikaisemmin päivällä valmiiksi.

Enpä olisi uskonut, miten ihana takki voikaan tulla yksivärisestä puuvillakankaasta ja tikkivuorista! Epistä, minäkin haluan meidän lapsille tällaiset! =D Tämä juuri on mahtavaa tässä satunnaisessa tilausompelusten tekemisessä, kun saa toteuttaa muiden visioita ja avartaa samalla omiakin näkemyksiään. Tämän takin myötä uusia ideoita suorastaan pursuaa korvista!

Takki on siis kokoa 74, ja aika kapeaa mallia. Piirsin niin kapeat kaavat kuin uskalsin, ja vaikuttaa että tuli aika hyvät. Tuon kapeampaa en tikkivuorin takia tekisikään, kun se kuitenkin tarvitsee tilaa enemmän kuin ohut vuorikangas. Omalle tytölle tämä takki on jo pieni, kun tyttö on 78cm pitkä, mutta hauskahan sitä oli mallata päälle ja kokeilla, miten uusi kaava on takiksi muotoutunut.

Omalle tytölle voisin tehdä vastaavan takin samalla kaavalla, hiukan vain hihoja pidentäen ja kenties hitunen leveyttä lisäämällä - ihan vähän, tai ei ollenkaan. Tällaiset retrokapeat on niin suloisia, eikä tuossa kuitenkaan ollut vielä lapsenkaan lainkaan hankalaa liikkua.
Hupun etureunaa voisin vähän tuoda edemmäs, jotta suojaisi paremmin koko päätä. Muuta korjattavaa en sitten keksikään. Paksu vetoketju meinasi tuottaa ongelmia; tikattaessa paininjalka ei tahdo kulkea kovin kauniisti kulmissa, kun ketju jää sen takareunan alle ja työntää paininjalkaa mihin sattuu.

Ilmatkin vähän kirkastuivat, toivottavasti edes täksi päiväksi - huomenna sataa varmasti (minäkö muka pessimisti). Oikein aurinkoista ja lämmintä (jota ei muuten tule) juhannusta kaikille, ellen sitä ennen palaa linjoille!