torstai 15. syyskuuta 2011

Vain kolikkotasku puuttuu.


Kun on oikein hyvä ompelukone, voi sellaiseenkin hommaan hurahtaa, mistä ei aikaisemmin ole oikein tykännyt. Nyt kävi niin.  Tai jos ei nyt suoranaista hurahdusta tapahtunut, niin vastenmielisyys ainakin on selätetty, eikä minusta tuntuisi lainkaan hassummalta tehdä tällaisia vielä lisää.


Siskolta sain joskus vaaleaa stretch-farkkua, ja siitä riitti sopivasti tuollaisiin 98-senttisiin farkkuihin materiaalia (kummitäti siis kustansi tietämättään pojalle farkut, kiitos niistä!). Kaava on sama Ottobren kapoinen farkkukaava, jolla jokunen postaus aikaisemmin ompelin pojalle sammarit, mutta nyt jätin leveys-saumanvarat ulkosaumoista pois. Matemaattista päättelykykyäni käyttäen se tarkoittaa neljän sentin kavennusta edellisiin housuihin.



Tikkauksia jaksoin tehdä, kun käytin tikkaus- ja ompelulankana samaa okrankeltaista. Muuttelin vain tikinpituutta eri vaiheiden välillä kolmesta neljään. Ja miten kevyesti tuo kone lävistikään jokaisen farkkumyttyrän, yskimättä lainkaan runsaista farkkukerroksista! Ysikymppisen neulan vaihdoin 80:n tilalle, ja kyllä jaksoi. Kuin unelma. Tai kuin teollisuuskone. Rakastuin tuohon taas enemmän!






Poika sai pillifarkkunsa, ja äiti lisävarmuuden siihen, minkä jo ennestään tiesi - tuli hankittua oikea kone. Kaupanpäällisinä sain näköjään uuden innostuksen tehdä pitkästä aikaa farkkuvaatteita. 







Sammareita tehdessäni yritin hyötykäyttää nappipurkkiin kertyneitä niittinappeja housunvyötärölle, mutta sain isketyksi jokaisen niistä vinkkeliin. Tästä viisastuneena tein päätelmän: tehtaantätit eivät kiinnitä niittinappeja vasaralla. Tuskin niillä tällaisia siirtoleukapihtejäkään on, mutta minullapa on, ja näillä napin upotus farkkuun onnistui täydellisesti.


Mutta tämän mummon lapsukaiset viettävät parhaillaan aikaansa raksalla ja tuntevat ilmeisesti olonsa jo kypsäksi, kun vajaa-viisivuotias suostui puhumaan puhelimessa juuri ja juuri asiansa verran: " Kuuleppa äiti ku minä haluaisin jo kottiin!" Tähän saakka samainen neiti ei ole suostunut luuriin pukahtamaankaan, joten parasta mennä.

25 kommenttia:

  1. Onpa hyvän näköiset! Ja siististi ommellut. :) Tuota kaavaa voisikin joskus kokeilla.

    VastaaPoista
  2. Hienot farkut ja tosi siistiä ompelutyötä!!

    VastaaPoista
  3. No tässähän tulee farkkuompeluhimo, toooosi hienot olet tehnyt!

    VastaaPoista
  4. On kyllä hyvän näköiset housut.

    VastaaPoista
  5. oi että minäki haluan!!! Tosi siistiä jälkeä ja kivan malliset :)

    VastaaPoista
  6. Taituri olet, hienot farmarit!

    VastaaPoista
  7. Voi hurjuus, en minä kyllä sais tuosta vaan nuin siistejä farkkuja tehtyä, taitava oot! Hienot on, vau!

    VastaaPoista
  8. Aika päheet pöksyt! Pitäsiköhän selättää kammo ja ryhtyä farkkuja ompelemaan. Kangastakin olis kaapissa harjoittelumateriaaliksi

    VastaaPoista
  9. Aivan ihanat! Todellakin olet taitava, niin hyvin istuvat ja mukavan oloiset näyttä olevan!!! Erittäin siisti ommeljälki kuten aina...

    VastaaPoista
  10. Siis voi apua! Ei kukaan voi oikeasti olla noin tehokas! Lähetä nyt hyvä nainen edes pieni osa tosta sun ylimääräisestä energiasta mulla tänne, pliis!
    Kerrassaan hienon näköistä kädenjälkeä, jälleen kerran. :)

    VastaaPoista
  11. Heips! Kommentoinpa tähän uusimpaan, että varmasti huomaat kysymykseni. Kun tuossa on tuo äitiyspakkauksen makuupussi alempana, niin oletko koskaan törmännyt (tai kenties itse tehnytkin) pussista tehtyyn kaukalonsuojukseen? Sellainen olisi kätevä vauvan kanssa, kun ei tarvisi talvihaalaria pukia päälle, vaan voi sujauttaa tuunatun makuupussin vain päälle. Siihen työhön olisi kiva saada ohjeet.
    Kauniita käsitöitä sinulla täällä on.

    VastaaPoista
  12. Kiitokset kommenteista! =) Työn jälkeen sen verran, että edelleen kehun tuota konettani, se toteuttaa kaikki toiveet ihan täydellisesti. <3

    Sarita, minusta ei tunnu ollenkaan tehokkaalta! ;) Aamupäivät könköilen mahani kanssa turvotusta ja huimausta tuskaillen, ja kun se iltapäivästä helpottaa, lapset touhuavat pihalla keskenään pitkät ajat jolloin jotain saa joskus tehdyksikin, kun samalla ikkunasta vahtii vekaroita. Ja illanhämyssä taas on aikaa. Vielä.. odotahan kun vauva saapuu taloon. ;)

    Multasormi: en ole kuullutkaan moisesta tuunausideasta, kuulostaa kätevältä! Sen tiedän että noita kaukalopusseja saa uutenakin, eivätkä ole edes kovin kalliita minusta. Esim. tällainen kävisi hyvin meidän ruskeaan Gracoon, voisin vaikka harkita ostavani:

    http://shop.villiankka.fi/epages/Planeetta.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/villiankka/Products/7021/SubProducts/7021-0005

    VastaaPoista
  13. vaude, kerrassaan ihanat farkut :) Ja oot sä kyl uskomattoman reipas vielä ku ottaa teidänki olosuhteet huomioon!!!

    VastaaPoista
  14. Ihanan istuvat housut ja mielettömän siistiä ompelujälkeä koneellasi tosiaan saa, ja ammattitaidolla =)

    Toivottavasti ei haittaa kun laitoin blogissani viimeisimmässä postauksessa linkin blogiisi ja tereenompeluohjeeseesi? Kun siitä kerta apua sain ja mielelläni aina linkitän postaukseeni jos jostain saan apua ja vinkkiä. =)

    VastaaPoista
  15. Hyvästi istuu kyllä nuo housut, siitä vain farkkuja tehtailemaan:)

    VastaaPoista
  16. Oih, ei voi kuin ihailla ammatilaisen työnjälkeä!

    VastaaPoista
  17. Anskuli: Niin, olosuhteet huomioon ottaen mummeli saattaa olla enemmän terapian tarpeessa kuin tavallisesti, siksikö lie siis syntyy tahdilla noita ompeuksiakin.. ;D

    Kirsi: vastasinkin jo blogissasi, mutta vastaanpa tähänkin, että linkittäminen on täysin sallittua ja jopa suotavaa, jotta muutkin löytävät halutessaan saman ohjeen ja voivat sitä käyttää tarvittaessa. =)

    Anna ja Salla: <3

    VastaaPoista
  18. Hei! Blogissani on sinulle tunnustus tai kaksi :D

    VastaaPoista
  19. Oi että on söpöt!!just ihanat tuommoselle pikku poitsulle!

    VastaaPoista
  20. Juuri tuollaista kaukalopussia tarkoitin. Täytyypä joskus ottaa ja ajan kanssa etsiä netistä, jos vaikka joku olisi tehnyt.

    VastaaPoista
  21. Tosi upeat farkut!!!! Ja miten uskomattoman siististi ja huolellisesti ommeltu!

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.