Sekametelisoppaa

Saksan kimpassa tilaamaani Funky Paradisea piti pyöritellä vähän tavallista kauemmin, ennen kuin se muotoutui mielessäni yhtikäs miksikään. Tytär oli jo "varannut" kankaidenkatseluvaiheessa siitä itselleen mekon, ja sen ajatuksen ympärille sitten jumituttiin. Jotenkin ei mekottanut yhtään, kun tuota kangasta katsoi. Lisäksi en tykkää interlockista ollenkaan, kun se on sellaista plöröä aina, ja sekin vaikutti asiaan, kun sopivia lisukkeita ei tuntunut löytyvän sitten millään. Kaikki resorit näyttivät tuota vasten ihan omituisilta, eikä yksikään väri osunut edes lähelle samaa. Piti sitten revitellä ihan jollain muulla, ja tehdä tuosta ällöttävän ihana. Ääneen puhuttaessa se on tietenkin vain "ihana". En tosiaan tiedä, tykkäänkö tuosta yhtään itse, mutta pääasia että pitäjä tykkää.

Käytin pääntielle ja tikkauksiin lopulta okrankeltaista kirppislöytöresoria, ja päätin lisätä samasta löydöstä helmaan vielä leveän pannan, jotta pääntie ei olisi niin yksin. Tämän ommeltuani huomasin, että aikaisemmin neulomani villasukat olivat ihan saman väriset kuin tuo resori! No juu, pidetään sitten ruskeiden sukkahousujen ja noiden villasukkien kanssa, ja kylmemmällä voi lisätä alle pitkähihaisen paidan.

Onhan se ainakin joustava, ei purista eikä ahdista päällä. Se onkin lastenvaatteissa minusta kaikkein tärkeintä!

Kummitytön eilisten synttäreiden paketintäytteeksi ompelin etanoista, lisäten yksiväristä keltaista. Ainakin äidin tiedän tykkäävän väreistä, toivottavasti tytär on tullut siinä äitiinsä. En ainakaan muista nähneeni kovinkaan usein kyseistä neitiä pinkeissä hölökitipaidoissa?! Koska paketti avataan vasta huomenna, ja äiti luuraa täällä silloin tällöin, laitetaan vain piilokuvia. Ähä ähä! ;)

Eilen oli paitsi kummitytön synttärit, myös meillä eräänlainen lahjapäivä. Tosin tuo lahja oli aika kallis ja vielä maksamattakin, mutta Puustelli siis toimitti kalusteet rakennukselle! 

Mies pääsi kesken työpaivänsä avaamaan rekkakuskille ovia ja roudaamaan kaverina kaappeja, ja pikaisen työpäivän jälkeen tehdyn ratsian yhteydessä päätimme, että käymme kaikki kalusteet yhdessä läpi ja tarkistamme, onko sisältö sitä, mitä piti olla. Vähän stressasi, kun laatikot oli vain pinottu pitkin taloa, eikä kenelläkään ollut mitään havaintoa, mitä suojamuovien sisällä piilee. Lisäksi paperitietojen mukaan koko kuorma pitäisi tarkastaa heti sen saavuttua, ja allekirjoittaa rahtikirja vasta sen jälkeen, kun on todennut tavaran oikeaksi. Kuka rekkakuski siinä jää odottelemaan, että käydään kolme tuntia kaappeja ja laatikoita läpi kynän ja paperin kanssa? En ole tainnut sellaista vielä tavata.

Tänä aamuna päätimme kuitenkin katsoa kaikki rungot ja laatikot edes suunnilleen läpi, vaikka myöhemmin Puustellin myyjän kanssa soitellessa ilmeni, että ovatpa he korvanneet vuosi sitten toimitettujakin lähetyksiä ehjillä, kun suunniteltu projekti on "vähän viivästynyt". Ja kannattihan se tarkistus: pari reklamaatioyllätystä tuli. Ja hyvä kun ne löytyivät nyt eikä asennettaessa, niin ei tule siinä vaiheessa enää turhia viivytyksiä.

Ilmeisesti nämä reklamoitavat rungot ovat kuljetuksessa vaurioituneita. Keittiön tiskialtaan alle tulevan kaapin/laatikoston runko oli pohjasta tämän näköinen:

Yksi keittiön yläkaapeista taas on kärsinyt todella töyssyisistä teistä. Toinen sivu oli kolmessa osassa! Tiesin että asutamme jatkossakin maaseutua ja asumme hiekkatien varrella, mutta ei siellä noin isoja kuoppia ole:

Kuvissa nuo rungot näyttävät kirsikan ja pyökin värisiltä, mutta kyllä ne tummaa pähkinää ovat. Ovet oli tosi hyvin pakattu ja suojattu, eikä niistä löytynyt moitteita, vaikka yhtä laatikkoa oli potkittu lyttyyn. Ja voi kun ne olivat niin kauniita (ovet, niistä laatikoista nyt ei niin väliä)! Kylläpä  taas nousi mummelin muuttopyreksia korkeammille tasoille. Ja mikä parasta tulevaisuuden kannalta: keittiössämme on niin tuhottomasti kaappi- ja laatikkotilaa, etten tiedä, mitä nihiin kaikkiin tunkisin! Nykyisen keittiön minimalistiset säilytystilat ovat saaneet astiakannan pysymään spartalaisen karsittuna, mutta jokohan nyt mopo karkaa käsistä? Siippaa voin lohduttaa sillä, etten ennekään ole niitä kaikkein kalleimpia merkkiastioita haalinut (niin, vielä siis ainakaan).

Tunnustuksiakin on ropsahdellut lähipäivinä, ja käyn nekin tässä samalla läpi, kun kerran sekametelilinjalle lähdettiin. Pysti tuupattiin tänne Sallalta, Mialta ja Irinkalta. Kiitokset kertaa kolme! Hauska oli samalla tutustua ainakin yhteen uuteen blogiin, ja noiden blogien kautta ties kuinka moneen muuhun. Tarttis kehitellä kymmenen uutta asiaa itsestään. KYMMENEN! Kenellä riittää mielikuvitusta moiseen?

1. Mahanympärykseni on nyt tasan metrin.

2. Just mittasin.

3. Onneksi mikään muu ympärys ei mene sen lukeman yli!

4. Olen kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta. 

5. Se on minulle rakasta seutua, mutten haluaisi kuitenkaan asua siellä.

6. Olen ollut pian kuusi vuotta rouva.

7. Minulla on tosi lyhyt pinna ja hyvä kiihtyvyys.Saisivat vaihtaa paikkaa.

8. Kiipesin tuossa yhtenä päivänä omenapuuhun saadakseni satoa. Totesin jo parissa-kolmessa metrissä, ettei ehkä kannata ja tulin alas.

9. Loppuillan supisteli ja vihloi mahaa aika ikävästi. Päättelin päätelleeni oikein sen alastulon kanssa.

10. Inhoan soittamista ja lykkään puheluita aina vain etemmäs. Yleensä en koskaan soitakaan, vaan laitan viestiä, jos mahdollista.
11. Keksinpäs!

Ruusukasakin oli Irinkalta, kiitos! Sitä kautta sain tarkemmin jäsenneltyjä kysymyksiä.

Lempiruoka: Äitin jauhelihakastike ja potut. Sinappia, kurkkusalaattia ja tomaattilohkoja. Tuli nälkä!
Lempimakeiseni: olen enemmän suolaisten herkkujen perso, mutta salmiakki ja suklaa uppoaa joskus turhankin helposti huiviin.

Lempiluettavani: tykkään lukea jännäreitä; Remestä, Gerritseniä, Cookia jne, mutta muuhun kuin lehtien lukemiseen ei tunnu jäävän aikaa. Tulevina imetyskuukausina aion ottaa tämänkin vajeen taas kiinni ja lukea pääni pyörälle, pitkästä aikaa!

Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: omassa rauhassa, hiljaisuudessa, siten miten en nykyään juuri koskaan niitä tee. Unelmalomani olisi muutaman päivän yksinäinen tuokio kotona, jolloin voisin ensiksi kiertää kaikki lähiseudun kirppikset ja kangaskaupat ja ommella sitten aamusta iltaan, syödä valmista pitsaa ja taas ommella. Onneksi tuota ei ole ihan helppo toteuttaa - ties vaikka mahanympärys olisi pian kaksi metriä. ;)

Lempielokuva: jaa mikä se on?! 

Viihtyisää viikonlopunloppua kaikille!