maanantai 11. heinäkuuta 2011

Tunnen vetoa valkeaan...

... Ei kukaan ole sattunut huomaamaan?

Nettikirppispalstalla oli myynnissä vanha umpipuupää-keinuheppa, jollaista olen pitemmän aikaa koittanut bongailla. Tämä löytynyt hepo oli "ruma ku hirvi", niin kuin täällä päin on tapana sanoa (muustakin kuin rumista hevosista). Mutta haettava se oli, sillä entuudestaan asian havainneena aavistin, miten maalilla voi saada aikaan ihmeitä.



Hioin hilseilevät lakat pois rennosti pihakeinussa kiikutellen, ja vein hepan sen jälkeen navettaan spreijattavaksi. Lapsia nauratti, kun hepalta laitettiin tukka teippiin ja häntä pussiin:



Niin siitä vain sukeutui kahden mattavalkoisen maaliputelin jälkeen ihan kuin uusi konimuskaakkimus.


Kuvan oton jälkeen hioin vielä kulmiin vähän kulumisen alkuja, joita saa vapaasti tulla käytössä lisää. Ja niin heppa oli valmis hurjaan laukkaan - kuopus ratsasti heti niin, että oli lentää etuperin-kuperkeikat hevosineen kaikkineen! Kuvassa tosin mennään rauhallisesti käymäjalkaa... jostain syystä äitillä ei tullut mieleenkään räpsiä kuvia silloin, kun vauhti oli kovimmillaan. ;)


Kun kerran ajelin lauantai-iltana hevosenoston jälkeen maalipurkkien perässä kaupasta ja melkein kaupungistakin toiseen ennen kuin viimein löysin etsimäni, oli sama ostaa kerralla useampia puteleita. Niistä riitti myös aikaisemmin ostettuun polttopuukoriin, joka sai melkein valmiin pinnan. Vähän vielä pitää saada lisää valkoista.


Rukki-armaanikin kotiutui kesälomareissun kautta. Kyllä siinä on pyöritetty vempelettä kilometritolkulla lasten toimesta! On mahtaneet tupajumit etsiä toisen kodin kymmenien vuosien hiljaiselon jälkeen.


Älkää nähkö rumaa vuokrauunia tuossa takana, vaan kuvitelkaa tilalle vaikka se uuden talon valkoinen kaakeliuuni. ;)

Piti muuten haalia heti netistä kaikki saatavilla olevat kehruuvideot - tuo villan tai pellavan muuttuminen langaksi kun tuntuu niin kummalliselta vieläkin. Aika vähän on muuten aiheesta netissä liikkuvaa kuvaa!

7 kommenttia:

  1. Paljonko köyhdyit tuosta hepasta? :)Hieno, pitäis itsellekin (no, Ronjalle) koittaa etsiä, tosin keppihevonenkin pitäis tehdä :)

    VastaaPoista
  2. Kaisa: ei se ihan halpa minusta ollut, 25 euroa sillä oli hintaa plus 80km:n hakumatka (ihan mukava oli käydä pitempi reissu kun autossa on ilmastointi ja ulkona niin tuskastuttavan kuuma) plus kaks maalipurkkia yhteensä 8,40e. Mutta harrastuksillehan ei lasketa hintaa, vai miten se meni?! =)

    VastaaPoista
  3. iihahaaa ku iiiiihana heppa :D Tosi söpö tuli tuunauksen jälkeen!!

    VastaaPoista
  4. Keinuheppa on aina vaan pikkuisten kestohittilelu. (Meillä tosin on keinuseepra, mutta sama asia kuitenkin...)

    VastaaPoista
  5. Ihania kaikki! Muistan kun isäni teki keinuheppoja oiskohan sillä viel kaavat tallessa...saisi tehä keinutuksia meillekki! :))

    VastaaPoista
  6. Mulla on ollut varastossa jemmassa puuhevonen jo monta vuotta. Hankin sen ennen esikoisen syntymää, mutta vieläkään en oo saanut sitä maalattua. Oisin lähettänyt sulle jos oisit asiasta jotain maininnut aikaisemmin. Meillä kun noita heppoja (tosin sellasia uustuotantoa olevia kamalia..) on jo liikaakin. Toisaalta, voishan sitä huomenna vaikka vähän sprayjata hevostakin. ;)

    Ja hei, ehkä se oli ruma ku hirvi, mut ei oo enää! :)

    Ihanaa kesää toivotellen toinen valkoisen maalin suurkuluttaja. Tänäänkin taas maalattiin ;)

    VastaaPoista
  7. Kiitos kommenteista! <3

    nasba: sellainen uustuotantolevyhevonen meilläkin oli aikaisemmin, mutta se hajosi pikkuhiljaa ihan atomeiksi ja loput silput heitin siitä uuniin kevättalvella. Tuon ei luulisi olevan aivan yhtä heppoista tekoa.. spraylla maalaaminen on siitä niin mukavaa ettei siinä mene kuin pikku hetki ja valmista tuli! =)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.