maanantai 19. heinäkuuta 2010

Sekametelisoppaa

Mjukatygerin kankaat tulivat kuukauden kuluttua tilauksesta, eli ei mitään hätäisten hommaa. Mutta sen verran pitää kuitenkin puolustaa tuota ko. firmaakin, että niillä oli samaan aikaan menossa muuttopuuhat, ja ilmoittivat kyllä asianmukaisesti tilausten viivästymisestä jo nettisivuillaan. Tilaus ehkä tuli hitaasti, mutta kankaat oli ainakin leikattu oikealla sentin mitalla, toisin kuin aikanaan Jofotexilla. Pesun ja rumpukuivauksen jälkeenkin kaikissa kankaissa oli muutama sentti yli tilaamani määrän!

Kyseisen firman uutuustrikoista (jos ne nyt enää uusia ovat) ompelin pikkupoikien tai miksei tyttöjenkin T-paitoja.


Vihreä on kokoa 92cm, ja on tehty omalle pojalle:


Keltainen on isompi, 98-senttinen, ja on matkalla huutonettiin:


Molemmissa paidoissa on Myllymuksujen turkoosit resorit pääntiessä ja hihansuissa:


Näitä molempia apinakankaita on vielä jäljellä, joten jos kiinnostaa saada joku tietynkokoinen noista, laita sähköpostia niin katsotaan miten kangasta riittää. Kiva voisi tulla myös keltaista ja vihreää yhdistelemällä! =)

Paitojen ohella valmistui pari muutakin projektia. Ensimmäiseksi esittelen äitiysmekon, jota tein mukamas itselleni joskus kuopusta odottaessani, mutta lopulta sen ompeleminen venähti sen verran syksyyn, että jäi kesken, kun mekkokelit loppuivat.

Kaava on joku oma muokkaus Burdan kokopitkästä äitiys-iltapuvusta. Miehustassa rinnan alla on leikkaus, ja samassa kohtaa on myös tuollaiset taakse sitaistavat solmimisnauhat. Vatsan kohdalla on etukappaleella rypytykset, joten hyvin mahtuu metrinenkin massu tuolla olemaan.


Eri väriset resorit näyttävät tuossa yläkuvassa vähän hassuilta, mutta päällä ovat minusta heti paljon paremmat: onpa sumuinen kuva - piti ottaa vastavaloon, ja kuvankäsittelyssä lisäsin sitten kirkkautta, että erottuisi edes jotain


Takaapäin ei juuri äitiysvaatetta muistuta, mutta etukappale roikkuu melko tyhjänä kun näin ilman vauvamahaa kokeilee. ;) Tässä piti välillä jo vastata puhelimeenkin kun kiireessä tätä mekkoa yritin kuvata, muiden hommien lomassa:


Tuo mekko ei jää omiin nurkkiin pyörimään, toivottavasti. Eli laitan tämänkin huutonettiin jahka ehdin! Toivottavasti heti tämän blogikirjoituksen jälkeen, jos oikein hyvin käy...

Viimeinen tämänpäiväinen tekele on koristetyynynpäällinen. Ostin joskus viime talvena huutonetistä tuollaisen käsinvirkatun pitsiliinan, joka olikin sitten melkoinen pettymys, kun oli virkattu niin paksusta langasta ettei siitä mitään pöytäliinaa saanutkaan. Kaunis kuin mikä, mutta isolla koukulla löyhästi tehty, joten sitä ei saanut pysymään pöydällä suorana millään konstilla. Pois en kuitenkaan raaskinut nättiä käsityötä heittää, ja lopulta siitä tuli tyynynpäällinen.

Leikkasin äitiltä saamastani vanhasta puolipellavaisesta pöytäliinasta kaksi 50x50cm palaa, ja kiinnitin niistä toiseen tuon liinan saumurilla.


Ihan nätti siitä tuli, mutta saa nähdä kuinka pitkäikäinen - poika jo oli tunkemassa sormiaan noista isommista rei'istä ja venytti mielissään niitä entistä isommiksi. ;(


Tuollaisia H&M:n pellavaisia tekstitynyynpäällisiä on vissiin tulossa syksyksi joku uudenlainen kuosi, joka on kyllä ehdottomasti hankittava tuon aikaisemman seuraksi (onpa keltainen kuva, todellisuudessa ovat kyllä nätimmän värisiä kaikki).

Onpa ollut sellainen märypäivä taas, ja itsellä hermot tapissa koko ajan. Nytkin heräsi nuorimmainen taas huutamaan kesken päiväunien kun isommat menivät vaunujen viereen riitelemään. Hyvä hyvä!!! ;(

5 kommenttia:

  1. Aivan ihanaa on tuo apinakangas!

    VastaaPoista
  2. Ihania tekeleitä taas <3 Ihastuin myös tuohon apinakankaaseen :) ..jos tuota vihreää enää riittää kokoon 92 niin mielelläni sellaisen tilaisin ;)

    Tuttuja noi märypäivät ..tääläkin yksi sellainen takana taas =P

    VastaaPoista
  3. Söpöä tuo apinakangas!
    Ja tuo mekko on upea :)

    VastaaPoista
  4. Ihania kankaita taas! Suloisia apinan kuvia! Jos olis vauvamassu, tuohan mekko pitäis ostaa pois! =) Muistelinki et HMllä oli tollanen tyynyn päälinen, ja katoin että aika kiva. Tuossa sun kuvassa valkeittein kans vielä paremman näköinen.

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.