Kärsivällisyyskoulutusta

Ihastuin uusimmassa Ottobre-lehdessä olleeseen Rousku-tunikaan, ja sellainen piti tietysti ommella. Tyttö sai 98-kokoisen tunikan tuosta ohjeesta hiukan sovellettuna, ja sen pariksi legginsit.. tai liekö ne enemmän tregginsit?! Kummat tahansa, niin kärsivällisyyttä on koeteltu parin päivän ajan ihan urakalla, kun kuumassa olohuoneessa kitisevän kuopuksen kanssa olen sauma kerrallaan yrittänyt ommella, ja korjannut vähän väliä koneet pois syömään tulevien rakennusmiesten tieltä ja iltaisin tietysti yösäilöön (jos jättäisin koneet yöksi pöydälle, aamulla saisin haudata niiden jäänteet takapihalle, koska lapset heräävät yleensä ennen minua).

Tulipa sitten tehtyä sellainen paita, jonka ensimmäiset leikatut etu- ja takakappale menivät roskiin, ja vähältä piti ettei mennyt siinä samalla koko paita. En nimittäin (taaskaan) lukenut ohjeita, ja tein vääränlaiset laskokset sekä etu- että takakappaleelle, ja sitten ei kaarrokkeet olleetkaan sopivia ja olisi pitänyt purkaa jokaikinen pienenpieni laskos - henkäyksen ohuesta kankaasta, hikisillä sormilla... Pieni tyttö kuitenkin sanoi vieressä kauhistuneella äänellä että "et laita sitä roskiin, se on minun ihana paita!!" joten enhän tietystikään hennonnut antaa periksi, vaan leikkasin uudet etu- ja takakappaleet ja aloitin homman alusta.

Ja vaikka kuinka oli tuskien taival ja hermot tapissa ja kupoli kireällä, niin kannatti se kuitenkin, sen verran paljon tykkään lopputuloksesta. =)


Tunika on ohuen ohutta puuvillaa, joskus viime kesänä Eurokankaasta heräteostettu. Valkoisella pohjalla pieniä ruskeita kuvioita.


Sekä etu- että takakappaleella on pintuck-laskokset, joihin kyllä ihastuin ja joita tahdon käyttää muihinkin vaatteisiin tulevaisuudessa. Kuvassa ovat tosin silittämättä, joten sojottavat vähän kuka minnekin:


Leggarit on Nanson tummanruskeaa trikoota, täsmälleen samanväristä kuin tunikan kuviot:


Leggareiden kaavan pohjana on 92-senttiset pitkikset, joita hieman kavensin ja lisäsin reilusti yli 10cm lahkeenmittaa. Vyötäröllä on 10mm leveää kuminauhaa.


Viimesyksyisiä, hauraita ja kuivia vaahteranlehtiä löytyi pihasta, ja jotenkin tuo asukokonaisuus näyttääkin minun silmissäni kovin syksyiseltä:


Tyttö oli ihastuksissaan, ja nosti metelin, kun kuvaamisen jälkeen riisuttiin vaatteet pois ja sanoin, että saa ne päälleen seuraavan kerran vasta sunnuntaina kun lähdetään kylään. Siihenhän on vielä kolme yötä!!! Niin, se on pitkä aika joskus.

*Berninajorinaa*

Sen verran piti jo joskus aikaisemmin mainita ompelukoneestani, että kun nyt puolisen vuotta olen sillä erittäin aktiivisesti ommellut, syttyi ensimmäisen kerran öljyämistä vaativa merkki näytössä. Ohjekirjassa lukee, että se syttyy n. 180 000 neulanpiston välein, ja kun ajattelee tikinpituudeksi vaikka sen oletusasetuksen, eli 2,5mm, olisin sillä tikinpituudella ommeltuna ajellut jo 450 metriä!!! Nyt on kone öljytty ja toimii edelleen kuin ajatus, ja paremminkin. Tuota konetta ei voi kuin kehua, enkä päivääkään ole kauppoja katunut. Ostin siis alkuvuodesta uuden Bernina Aurora 450:n, ja sillä olen siitä lähtien kokenut ompelemisen riemua. Kone oli tuttu jo entuudestaan, kun olen samanlaisella ommellut työn merkeissä ja päässyt samalla koekäyttämään konetta monenlaisten eri materiaalien ja ompelutöiden kanssa. Kun uuden koneen osto tuli ajankohtaiseksi ja viimein raaskin siihen sijoittaa (pari-kolme vuotta sitä piti miettiä) oli selvää, että ostan Berninan. Arvoin aikani Activa 240:n ja tuon Aurora 450:n välillä, mutta mieheni ja ompelukonemyyjän "järkipuhe" saivat minut kallistumaan kalliimpaan - tuohon saa liitettyä kirjontalaitteen, Activaan ei. Eli minun ei tarvitse ostaa kokonaan uutta konetta, mikäli haluan (kun haluan) joskus törsätä kirjovaan ompelukoneeseen - pelkkä kirjontalaite ohjelmistoineen riittää.

Ihan perus-suoraompeleen ompeleminenkin on tuolla jo silkkaa iloa, puhumattakaan siitä, kun ompeleen lopussa saa polkaista kantapäällä neulan ylös, siirtää polvinostimella paininjalan yläasentoon ja katkaista langat. Niin vaivatonta verrattuna vanhaan (anteeksi vain vanha Huskini, hyvin sinäkin palvelit niin vanhaksi koneeksi) ja niin nopeaa, kun tuollahan pääsee lähes teollisuuskonevauhtia! Eikä jää moottori pyörimään kun kaasupolkimelta jalan nostaa, vaan neula pysähtyy just eikä melkein silloin (Huski ajeli täydellä kaasulla ommeltaessa vielä pari neulanpistoa varmuuden vuoksi vaikka jalan otti jo polkimelta). Napinläpien teko on helppoa ja nopeaa kuin heinänteko - tosin heinää tehneenä voisin väittää huomattavasti helpommaksikin. ;) Kun ensimmäisen läven pituuden määrittelee yhdellä napinpainalluksella, voi sen jälkeen tehdä vaikka sata identtistä napinläpeä ilman, että itse joutuu mittaamaan mitään muuta kuin aloituskohdan. Puhumattakaan kaksoisneulasta! Toimii, ja on kovassa käytössä. Husqvarnassa en jostain syystä saanyt koskaan kaksoisneulaa toimimaan, vaan aina tuli hyppytikkiä sun muuta ongelmaa, ja lopulta luovuin yrittämästä. Auroralle ei tarvitse kuin antaa langat, ja homma toimii kuin junan vessa.

Ja olishan tuossa kehumista vielä vaikka kuinka, mutta minkäs teet kun kuopus ei koskaan nuku....