Iloa ikkunoista

Sain eilen ystävältäni ikkunanpokan. Tästä tulee riittämään iloa, ja erityisesti sydäntäni lämmittää tuo paikallaan säilynyt lankahaan koukku!


Eilen illalla ennen unen tuloa mietin, mitä tälle tekisin. Peilin? Tai toiseen ikkunaan hääkuva suurennettuna ja toiseen ikkunaan tekstiä? Jotain muuta? Mahdollisuuksia riittää loputtomiin, ja ideat saavat hautua hetkisen ennen kuin ryhdyn tuumasta toimeen. Sen aikaa poka laseineen saa kuivua ja toipua ulkoilman aiheuttamista sairauksista sisällä kuivassa ja lämpimässä.

Kun nyt ikkunoihin päästiin, esittelen samantien kaksi aiempaa ikkunatuunaustani, jotka edelleen ilahduttavat minua joka kerta kun niihin katse eksyy (tai en tiedä tuosta peilistä niinkään jos siihen suoraan katsoo..)

Tämä on kotitaloni vanha ikkuna, isäni lapsuuden aikainen. Niitä on säilytetty aitassa ja vanhassa saunassa, suojassa säältä, ja ovat ihmeen hyvässä kunnossa. Enemmänkin olen näitä ajatellut uusiokäyttää kunhan ehdin. Tässä kuitenkin tämä ensimmäinen:


Kuvassa tuoreena vielä, ja aika yksinäisen näköisenä. Nyt sen päällä kasvaa kultaköynnös ja kiertää lehtineen kehyksiä somasti.

Tämä toinen, jonka itse asiassa tein ennen tuota rakkauspokaa, on myös kotoani saatu. Lojunut kollegoineen vanhassa navetassa, ja osa pokista oli jo niin lahonneita ettei niitä saanut enää pelastetuksi, mutta tämä oli vielä uudistettavissa:


Irrottelin loputkin lasinpalat ja kitit (tai millä ne lasit sitten onkaan olleet kiinni), hioin ja maalasin reilusti laimennetulla Helmillä ympäriinsä. Tuttu lasiyrittäjä leikkasi pokan mittoihin sopivan peilin muutamalla eurolla, ja siinäpä se sitten olikin. Taakse on kiinnitetty jonkinlainen metallihakanen, josta peilin sai ripustetuksi seinälle. En tiedä mikä se hakanen on oikealta nimeltään, mutta rautakaupasta sen sain, kun kävin kyselemässä tarkoitukseen sopivaa systeemiä.