tiistai 9. lokakuuta 2018

Siistejä sisätöitä

Ulkoilman lämpötilan laskiessa pihaparka on jäämässä oman onnensa nojaan, sillä kukaan ei voi inhota niin paljon märkiä, kylmiä puutarhahanskoja kuin minä. Siispä siirryn syksyn tullessa sisälle kuivempien harrastusten pariin.


Lapsille tämä kelpaa mainiosti, sillä se voi tarkoittaa uusia vaatteita pieneksi jääneiden tilalle, tai sitten uusia vaatteita ihan muuten vain. Yläkuvan paitaan iski inspiraatio ihan vain siksi, että näin nämä kankaat yhdessä pinossa ja värit sopivat kivasti toisiinsa. EK:n palalaarista löytynyt vaaleanpunainen kimalletrikoo on itsessään niin viheliäinen kangas, etten tee siitä yhtä ainoaa vaatetta, mutta tällaisiin lisukkeisiin se kelpaa.


Tämä ompelusten bloggaaminen on siitä tylsää nykyään, että malleja ei kiinnosta olla kuvissa, ja jos kiinnostaa, olemme kotona yhtäaikaa vain pienen hämäränhetken aamulla, jos minulla sattuu olemaan iltavuoro, ja useinhan se sattuu. Siksipä kuvat ovat yhä useammin ihmisettömiä.


Yläkuvasta näkyy, millaiset suikaleet leikkasin tuohon saumaan. Ompelin rypytyslangat, rypytin piiitkän suikaleen reunastaan kurttuun, ja kiinnitin soiron sauman ompelun yhteydessä paikalleen. Ihan peruspaitakaava käy tähän, kun piirtää olan puolivälin tienoille kaavaan pystyn viivan olalta helmaan ja tekee siihen sauman.


Se, kumpaan suuntaan röyhelöt kääntyvät, riippuu tietysti siitä, mihin suuntaan saumanvarat taittaa. En muista miten päin näitä valmisvaatteissa nökee, mutta veikkaan, että toisinpäin. Minä laitoin nyt näin päin sen kummemmin suunnittelematta.

Kuopukselle ompelin alunperin kesäkankaaksi ostetusta pisaratrikoosta hupparin, jossa hupun etuosa on korkeampi ja nousee kaulan suojaksi. 


Ilmojen viiletessä tahtoo taas mennä oma aikansa siihen, että nämä naperot oppivat pukemaan tuubihuivit kaulaansa ulos lähtiessään, joten tämä lämmittää edes vähän, jos tuubi pääsee unohtumaan. Kaava tähän huppariin on vanhasta Ottobren lehdestä, ja tarvittaessa voin etsiä, mikä numero oli kyseessä.


Niin, ja itsehän minä värittelin noita pisaroita resorin kanssa sävy sävyyn. Pieni kiusaus oli väritellä enemmänkin, ja monella värillä, mutta pitäydyin nyt tuossa, sillä muutenkin nykyään meidän lasten vaatteissa vallitsee melkoinen vähäeleisyys, ja värien kirjo loistaa poissaolollaan. Nämä muutaman siniset resorit ja pisarat ovat jo suoranainen repäisy!


Tytön paidan jämäpaloista ompelin vielä itselleni pipon, johon myös tein testimielessä röyhelöä. 


Peilistä se näyttää ihan tavalliselle pipolle, mutta päässä se tuntuu siltä kuin olisi tyttären tyllihamevarasto jostain syystä noussut hattuun. Ehkä kuitenkin opin pitämään tätä, kun on tarpeeksi huono hiuspäivä ja pakko hakea kaupasta maitoa. Seuraavaan pipoon taidan silti ommella vähän vähemmän näyttävää koristusta, että tulee varmemmin käytetyksikin.


Näiden pikkuompeluiden lisäksi paininjalkojen alta on sujahdellut lähiaikoina ainakin isomman pojan maastopuku samalla mallilla kuin kesällä tein nuoremmalle, mutta sekin meni niin pikavauhdilla tosikäyttöön, että kuvaaminen jäi. Samoin esikoiselle ommeltiin toiveiden mukaiset ulkohousut Eurokankaan harmaasta softshellista, kun kaupoista ei löytynyt housuja, jotka olisivat pysyneet jalassa. Se on outoa, että toistuvasti kuulen töissä valitusta siitä, miten pyöreämmille lapsille ei kaupasta löydy vaatteita, mutta kun itse etsin pitkille, hoikille lapsille valmiita ratkaisuja, joudun tuntien kaupassa kiertelyn jälkeen toteamaan, että ei ole, lähdetäänpä kangaskaupoille. Mutta ehkäpä niitä keskivertopaksuisia on sitten se valtaosa, joille kaupan valmiit sopivat kuin mittatilaustyönä tehdyt. Voi elämän helppous heitä!

2 kommenttia:

  1. Ihanaa, pitkästä aikaa ompelupostaus! Näitä minä olen kaivannut blogistasi. :) hienoja ovat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska että joku niitä vielä odottaa! :) Tätä on luvassa taas siihen saakka, että lämpötila kipuaa pysyvästi yli kymmenen asteen!

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.