torstai 23. elokuuta 2018

Nettikirppispenkki

Pikkuisen paleltaa jo enkeliäkin etupihan kukkapenkissä.


Penkistä puheenollen - hommasin yhden penkin lisää. Huomasin sunnuntaina nettikirppiksellä tällaisen metallituolin.


Ei nyt ihan sata-nolla iskenyt ohimoon, mutta sen verran iski kuitenkin, että tunsin tarvetta. Sovittiin haku, ja siinä hän nyt on. Edellinen tuoli oli puuta, ja vuosia vanha. Istua siinä ei ole enää tänä kesänä uskaltanut, katseita se juuri ja juuri vielä kesti.


Nyt ei lahoa! Ja ruostehan on vain kunniaksi, kuten rypyt vanhuksella.





Aika syksymäistä alkaa muuten olemaan. Satoa on korjattu ja osaa vielä odotellaan.



Suurin sato tälle kesää on tässä. Pientä raakuutta on vielä, mutta osittain on jo hyvinkin kypsää. Liekö sitten enemmän rakentaja vai talli...


Maalaushommia olen aloitellut - sillä seurauksella, että on saatu houkutelluksi se perinteinen äkäinen ja varoittamaton rankkasadekuuro paikalle kesken pensselinheilutuksen. Sanottakoon, että pahasti ei mennyt pilalle kuitenkaan. 


Hirmuisen ihana kesä on ollut. Ommeltua ei ole tullut ollenkaan, sillä seurauksella, että luottokoneistajani kuittaili jo minun ryhtyneen maajussiksi, kun kävin peittariin neuloja ostamassa ja tunnustin alkavani taas ompelemaan. Mutta pihahommissa on oltukin, ihan hirveän paljon ja onnellisena. Kauheasti mitään uutta en ole edes tehnyt, kunhan touhunnut, nyppinyt, siirrellyt ja nauttinut. Onhan sitä siinäkin.


Humalasta otin heinäkuussa jakotaimia puutarhakaaren alta ja siirsin niitä pikkuliiterin takaseinälle kasvamaan. Verkko on lapsuudenkotini edesmenneen koiran häkkiä, ja kannakkeet on leikkimökkiin ostetuista Ikean halpisverhotangoista yli jääneitä. Onpahan nyt hommaa niilläkin.

Portaiden ruukkuistutuksista piti poistaa huonoksi menneet kesäesat ja istuttaa tilalle syksyistä. Hopeaputous on aina vaan se sama vanha, joka jo touko-kesäkuussa paikalleen aseteltiin.


Meillä eletään uutta kummallista elämää nyt, kun nuorimmainenkin tenava aloitti peruskoulun, eikä minun tarvitse aamulla töihin mennessäni raahata mukana yhtään vastentahtoista ja unista lasta. Se unisuus ja vastentahtoisuus jää kotiin, ja sitä komennetaan kehotetaan puhelimitse pitkin työpäivää milloin kouluun, milloin kotiin tai läksyjentekoon. Aika erilaista on. Aika aikansa kutakin, ja kaikessa omat hyvät puolensa. Ja mitä näitä nyt on.

4 kommenttia:

  1. Mäkin kävin vähän kuvailemassa pihalla. Totta on että alkaa olla syksyisen tuntu, silti lämmin, mutta luonto menee syksyn puolella.
    Mäkin kuvasin tyrnejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyllä on kyllä mukava kuvailla! :)

      Poista
  2. Meillä pulpahtelee päivittäin omppuhillokattila, Valkea kuulaasta (vai pitäiskö sanoa Valkeasta kuulaasta - entiiä) tulee muuten helposti ja tajuttoman hyvää hilloa! Syksyä kohti mennään, joo, ei auta mikkään. Kuvistasi tuli mieleen: Meillä porraspielen lankaköynnös alkaa muistuttaa heinäpaalia, on tosi vehmas ja runsas. Otin sen viime syksynä koemielessä talveksi sisään plusateiseen varastoon, kastelin kun muistin ja pakkasöiden mentyä nostin taas paikalleen. Siis jos tykkäät säästää ja on mahdollisuus varastoida, pistä sekä hopeaputous että lankaköynnös aikanaan talviteloille :)
    Terveisin Keekis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä lankaköynnökseton ihan sisällä huonekasveina talvisin, se on ehdoton lempparini ympäri vuoden. Kun ois kellari tai muu viileä tila, olis kiva kokeilla talvettaa tuo hopeaköynnös. 😀

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.