perjantai 15. kesäkuuta 2018

Kuvakierros kotipihalta

Bloggaaminen on jäänyt kesän jalkoihin, mutta niin ovat tainneet jäädä lukijatkin. Laitanpa kuitenkin itselleni muistiin muutaman kuvan kesäkuulta, jotta voin käännellä ensi talvenakin sitä kuuluisaa teräasetta haavassa ja ripotella suolaa päälle.



Konnantatar on ottanut paikkansa tienvarren kivikossa alun jurottamisen jälkeen ja näyttää leviävän siinä ilahduttavasti. Alkuun sain ihastella kolmea kukkaa, tänä vuonna näyttää tulevan jo vähän enemmän.


Samaiseen tien varren kivikkoon on jäänyt joltain polkupyörä. Tai siltä se ainakin näyttää, kun ruusut ja angervot ovat vallanneet sille varatun paikan. Taidan ottaa ja siirtää koko pyörän tuolta väljemmille vesille. Jätekatoksen kyljessä voisi olla sopiva paikka.




Muutenkin piha alkaa olla hiljalleen muutakin kuin ihkauuden pihan näköinen. Jokainen korsi ei ole enää ollenkaan siinä mihin se on ajateltu, ja puuvartisilla alkaa olla miehen mitta. Syreenitkin kukkivat ensi kertaa niin, että pensaassa on enemmän kuin kaksi kukintoa. Niin paljon niitä ei vielä kuitenkaan ole, että raaskisin leikellä oksia maljakkoon, kuten niin monessa blogissa on lähiviikkoina tehty.


Mutta kyllä minä niin kovasti tykkään siitä, että piha on vähän villi ja rönsyilevä! Se on ollut alun alkaenkin haaveena ja tavoitteena. Kaikki saa kasvaa ja levitä ja peittää kovat kivet alleen. Vasta sitten pihasta tulee piha! Humala on ilahduttanut tänä kesänä esityisesti, kun se on kaareen kasvamisen lisäksi alkanut vallata myös kiviaitaa. Antaa mennä vaan, sanon minä! Vanhaa pihaa tästä ei saa kuin ajan kanssa, mutta tällaisista jutuista tulee se vanhahtava fiilis.



Leikkimökki on asettunut puskiensa keskelle kuin olisi ollut siinä pitempäänkin. Jokohan tänä kesänä saisin aikaiseksi maalata siitä katon uudelleen mustaksi? Uusittu väri piristäisi mökin ilmettä ihmeesti.


Ja voihan ruusut! Asuinpa missä tahansa loppuelämäni, ruusuja tulee olemaan aina.


Jos ei ole, niin ostetaan.


En ole aikoihin enää karkaillut taimikauppoihin ja Hankkijalle, mutta en silti ole ihan varma, kuinka monta erilaista pensasruusua pihalta löytyy. Sovitaan, että riittää kun tiedän, että aika monta. Senkin tiedän, että vielä useampaa lajia minulla ei ole.



Rosa Ritausma on. Ja onneksi on!


 

Se on juhannusruusun ohella ensimäisiä kukkivia pensasruusuja meillä, ja voi miten se levittäytyykin upeasti nurmikolle ja kivien väleihin, joka puolelle!



Siinä keskustelevat viikonlopun säästä lamoherukka, ritausma ja villi saniainen sulassa sovussa. Jostain syystä olen tykästynyt noihin saniaisiin niin, että on oikeastaan ihan sama, mistä niitä puskee, niin annan niiden kasvaa. Paitsi pionin juurelta nykäisisin senkin pois.


Omat jälkensä puutarhaan jättävät nämä tuholaiset. Kuunliljat ovat joka kesä kanoille maistuneet, mutta tänä kesänä näytti, ettemme saa nauttia niistä itse lainkaan, vaan kaikki silmäin ilo menee kanojen kurkusta alas.


Vasta aidattuna ne ovat saaneet jonkinlaisen kasvurauhan, mutta siitä, mihin kanan pää mahtuu verkon läpi, on parturointi yhtä rajua edelleen. Kun kerran ovat keksineet tuon herkuksi, eivät ne siitä päähänpinttymästä pääse. Missä nyt on se kuuluisa kananmuisti, jotta tämä herkku unohtuisi?


Kuunliljojakin isompi ongelma on pensaiden juurella lepäävät katteet, joiden kuopiminen pitkin nurmikkoa on kanaparven suurinta hupia. Puutarhaharrastus ja kanat eivät tosiaan sovi samaan pihaan, mutta en raaski pitää kanoja häkissäkään, pehmo kun olen. Ja osaavat ne aika isoäänisesti vaatia sieltä poiskin, kun ovat vapauteen oppineet. Grillatessa ja muuten ulkona ruokaillessa on kuitenkin teljettävä siipiveikot häkkiin. Tähän lopputulokseen tulimme, kun ensimmäisen kerran kukko lennähti kahvipöytään kesken pitojen.


Talon eteen viime kesänä rakenneltu uusi istutusalue on vielä kovin vaatimaton, mutta pian saadaan iloa silmälle, kun siirtelin siihen viimekesäisiä sormustinkukkien lehtiruusukkeita. Kohta kukkii sormustinkukka ja vieressä pioni, ja silloin muuten meikämummo pysyy kotona ja ihailee vaan!


Jos ei sitä ennen täältä kuulu, niin toivottelen varulta jo nyt ihanaa juhannusta kaikille! Mummelssonilla menee aatto ja juhannuspäivä töissä, mutta sitäkin makeampi on ajatella edessä olevia lomaviikkoja, jotka viikko viikolta lähenevät.

11 kommenttia:

  1. Oisit nyt vaan kirjoitellut useammin, minä kun niin tykkään käydä teillä ;) Ja oottelen sen hirsikehikonkin tarinalle jatkoa. Jospa edes joku sadepäivä innostuisit kertomaan ja kuvittamaan kuulumisianne...
    Juhannusterkuin Keekis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä ole mihinkään karkaamassa, kesällä saattaa vain päivitystahti olla vähän kesäterässä. :) Käy ihmeessä meillä jatkossakin! Hirsikehikko odottelee vanhuksen kärsivällisyydellä, että saataisiin uusi ja kärsimätön autotalli tehdyksi ensin.

      Poista
    2. Niin ja pitihän mun vinkata, että instassa ollaan aktiivisempia kesälläkin. Sinne ei vaan saa niin paljon purettua tätä puheripulia. ;)

      Poista
  2. Ihana piha, just sopivan rento! Äläkän vain siirrä pyörää mihinkään, se on just hyvä tuolla pöheikössä! :D Leppoisia kesäpäiviä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maiju! Rentous on tavoite pitää pihassa jatkossakin, lasten kanssa ei varmaan kannata viivasuoraa tavoitellakaan. :D Kiva kun kävit! ❤️

      Poista
  3. Minäki tykkään ihastella sun pihaa näin ruudun kautta. Ja jos lähempänä asuisit niin varmaan änkeäisin joku kaunis päivä ihan paikan päälle ihastelemaankin 😁 Täälä tavoitellaan samaa rönsyilevää pihaa. Tällä hetkellä on vaan kovin ruskeaa, multaista ja pölisevää joka puolella. Ei vaan, onhan meillä kauniita luonnonkukkia nokkosia unohtamatta tuossa myös 😂 Jospa joskus olis ihan nurmeakin sekä kukkivia ruusuja ja perennoja, sillain rennolla otteella 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi muistan tuon niin hyvin, ei tuosta pölinävaiheesta ole montaa kesää meilläkään! :) Äkkiä se siitä siistiytyy, kun saa nurmikon maata sitomaan. Ja saat mieluusti tulla vaikka vähän kauempaakin pihaa katsomaan!

      Poista
  4. Aivan mielettömän ihanan näköstä! Kyllä mieli lepäisi teiän pihalla, kun lepää jo kuvia katsoessa.
    Leviääkö ruusut, muutkin kun juhannusruusu? Meillä on iso juhannusruusupuska pihalla, ja se tekee pieniä pensaanalkuja hurjaa vauhtia ympärilleen. En yhtään ihmettele jos yks linna peittyisi sadassa vuodessa jos siinä oli juhannusruusua ympärillä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helena kauniista sanoistasi! ❤️ Kyllähän moni pensasruusu tekee innokkaasti juurivesoja, mutta tämän kokoisella puolen hehtaarin pihalla se luetaan vain eduksi. :D On kai sellaisiakin lajikkeita jotka ei niin leviä, mutta nuo mun ruusut kyllä kasvaa miten haluaa. Puistoruusu Ilo saattoi muuten olla juurivesaton, ellen ihan väärin muista!

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.